YLE julkaisi koiranäyttelytoimintaan varsin maireasti suhtautuvan artikkelin. Artikkelissa haastateltujen ulkomuototuomareiden mukaan näyttelytoiminta ohjaa koirajalostusta, edistää rotukoirien terveyttä, ja lisäksi ulkomuototuomarit pitävät koiranäyttelytoimintaa hyvänä tapana sosiaalistaa koiria. Kuulostaa hyödylliseltä.
Kestävätkö väitteet miten tarkempaa tarkastelua, kun tiedetään, että osa koiraroduista on ajautunut valtavan suuriin ongelmiin, nimenomaan syystä, että tehdyt jalostusvalinnat ovat vuosikymmenten ajan perustuneet näyttelymenestykseen?
Terveyttä edistävän jalostuksen sijaan, on vaalittu rotutyyppiä, joka suhteellisen lyhyessä ajassa on useissa roduissa kokenut melkoisia muutoksia. Liioitelluista piirteistä rotukoirille aiheutuvien, vakavien hyvinvointihaittojen olisi kuvitellut johtavan liioiteltujen piirteiden vähentymiseen, mutta näin ei ole käynyt.
Artikkelissa mainitussa rotukohtaisissa ohjeissa liioiteltujen piirteiden huomioimisessa ulkomuotoarvostelussa mainitaan mm. seuraavaa:
"On tärkeää muistaa, että kaikkien koirien tulisi olla terveitä ja hyvärakenteisia. Terverakenteinen, mutta rotutyypiltään puutteellinen koira EI kuitenkaan ole hyvä rotunsa edustaja."
Rotutyyppi tai rodulle tyypillinen, ei kuitenkaan aina edusta terveyttä. Tätä rotukohtaiset ohjeet (RKO) ei huomioi lainkaan.
Useissa liioiteltuja piirteitä sisältävissä koiraroduissa ylläpidetään illuusiota terveistä ja aktiivisista koirista, huolimatta rodussa yleisesti esiintyvistä vakavista terveysongelmista ja hyvinvointihaitoista. Rodun rakenteelle sopimattomia vaativia koiraharrastuslajeja markkinoidaan rodulle soveltuvina, ja heikon luustoterveyden omaavien koirien kerrotaan pärjäävän mainiosti urbaanissa kaupunkiympäristössä.
Vakavien terveysongelmien yleisyyttä ja ongelmista aiheutuvaa kärsimystä, henkistä ja taloudellista kuormitusta, perinnöllisten ongelmien osuutta koiran elinikäennusteeseen, näitä tekijöitä ei tuoda esiin.
Miten tavattoman surullinen tämä asia on. Miten paljon rakkautta, lempeyttä ja hellyyttä meillä ihmisillä on tarjota, mutta tätä asiaa emme osaa, vaikka kaikki valot ovat jo punaisella.
En tiedä yhtäkään koirarotua, jossa rodun terveyttä olisi kyetty edistämään ulkomuotoansioihin perustuen. Otan mielelläni vinkkiä tästä vastaan, jos tiedätte aiheesta minua paremmin.
Olen lukenut onnistujista, roduista, joissa terveyttä on kyetty edistämään, työt on tehty asiantuntijatahojen suosituksia, terveystutkimustuloksia ja karsintaa hyödyntäen. Tilastojen mukaan toimet ovat todella tehonneet. Yhteistä näille roduille on, että toimet terveystilanteen kohentamiseksi on aloitettu vuosikymmeniä sitten.
Kuvittelin, että oma rotuni kuuluisi tähän ryhmään rotuja. Että kasvattajat ja harrastajat todella olivat valmiita sitoutumaan yhdistyksen tavoitteisiin ja suosituksiin kerätä ja tilastoida mahdollisimman monipuolista ja kattavaa terveystietoa rodun koirista.
 |
| Welsh corgi cardigan JTO 2009 |
Vuosikymmen rodun parissa on valitettavasti osoittanut, miten tässä rodussa, terveyttä edistäviä tutkimuksia rodulle lisätään usein vasta sen jälkeen, kun tähän tulee jostakin rotuyhteistön ulkopuolelta, pakottava laki, asetus tai sääntö. Kattavien virallisten terveystutkimusten merkitystä koko rodun terveyden kannalta ei valitettavasti osata vieläkään arvostaa.
Osan rotuja kohdalla tie nousee väistämättä pystöön, luonto tulee vastaan. Sukusiitoksen aiheuttamat moninaiset haittavaikutukset, elinvoiman vähentyminen ja geneettisen monimuotoisuuden kaventuminen, ongelmat ovat jo täällä.
YLE Luontomatkalla ohjelma katsottavissa 3. kesäkuuta 2023 asti.
Takaisin artikkeliin
Tarpeesta tarkastella koiran suun terveyttä, hampaiden kehittymistä ja purentaa.
Kasvattajat toivottavasti informoivat uusia pennunostajia tästä tärkeästä asiasta. Toki eläinlääkärit rokotuksilla kiinnittävät koiran purentaan huomiota myös. Pentukoiran hampaiden kehittymistä tulee seurata, samoin kuin aikuisen koiran suun terveydestä ja hammashuollosta, on pidettävä huolta kaiken ikää.
Näin tärkeän asian seurantaa ei missään tapauksessa saa jättää satunnaisten koiranäyttelykäyntien varaan.
Haluan uskoa, että useimmat koiranomistajista ovat tietoisia koiransa hammaspuutoksista/ purentavirheistä ja kivespuutoksista, jo ennen ulkomuototuomaria.
Artikkelin parasta antia on toteamus siitä, että koiranäyttelyharrastusta tulee harrastaa koiran ehdoilla.
Mitä harrastaminen koiran ehdoilla on?
Toisin kuin artikkelissa todetaan, koiranäyttelyt eivät ole mitenkään erityisen otollinen paikka koiran sosiaalistamiselle, oikeastaan päinvastoin.
Koiran sosiaalistaminen, tai koiran ehdoilla harrastaminen, ei tarkoita sitä, että koira se-kun-vain viedään koiranäyttelyyn, keskelle tuhansien vieraiden koirien ja ihmisten tungosta, ventovieraan ihmisen käsiteltäväksi ja arvosteltavaksi pöydällä, ilman, että asiaa on koiran kanssa millään tapaa harjoiteltu ennalta.
Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että koira viedään tilanteisiin, jotka voivat olla/ tai ovat sille liian vaikeita.
Koiranäyttely voi olla koiralle todella stressaava kokemus. Stressieleiden tunnistaminen voi olla vaikeaa, sillä epämukavuudesta kertovat eleet saattavat olla todella hienovaraisia. Aivan selkeätkin eleet epämukavuudesta, pelosta tai arkuudesta, saatetaan tulkita väärin. Pahimmassa tapauksessa stressieleet ja koiran ikävä kokemus sivuutetaan kokonaan. Koira pakotetaan harrastamaan lajia, josta se ei pidä.
Stressieleitä ovat mm.
- hiljaisuus
- pieneksi tekeytyminen
- jännittyminen
- kyyristely
- liikkumishaluttomuus
- väistäminen
- turkin ravistelu
- pälyily
- kirsun lipominen
- haukottelu
- hätääntynyt ääntely
- jatkuva haukkuminen
- läähättäminen
- vastustelu
- patsastelu
- murina
- aggressio
Näyttelyvoittajista näkee usein kuvia, joissa omistaja/handler likistää koiran lujasti syliin, koiraa halaten. Koiralle tällainen kokemus voi olla ahdistava ja pelottava.
Lue lisää koirien eleistä etologi Verna Vilppulan asiantuntija-artikkelista, joka löytyy tästä.
Voiko koiranäyttelyitä harrastaa siten, että koiran hyvinvointi tulee huomioiduksi?
Kyllä voi. Koiranäyttelyharrastus voi olla ihan kiva harrastus, jos liikkeellä ollaan koiran hyvinvointinäkökulmia painottaen. Hyvinvointitekijöiden huomiointi tarkoittaa mm. harrastuslajissa tarvittavien taitojen ennalta opettelua, palkitsemiseen perustuvia koulutusmenetelmiä hyödyntäen.
Koiranäyttelyyn matkustetaan koiralle sopivassa aikataulussa, ja tarvittaessa jäädään näyttelystä pois, jos olosuhteet ovat koiralle liian vaikeat. Esimerkiksi paahteinen helle on täysin validi syy jäädä kotiin. Koiran hyvinvointi kannattaa ottaa tarkoin lukuun.
Hyvinvointinäkökulmista tärkeimpiä ovat koiran viihtyminen näyttelyssä ja näyttelytilanteessa. Miten koira suhtautuu näyttelyä edeltäviin, valmisteleviin hoitotoimenpiteisiin? Miten koira suhtautuu tähän harrastukseen? Miten mielekästä oman esiintymisvuoron odottelu koiralle on? Miten ennaltaehkäistä turhautumista? Matkoineen päivineen näyttelypäivä voi olla koiralle todella raskas.
Kyseessä on koiraharrastus, jota todella pitäisi harrastaa koiran ehdoilla, aivan kuten Lehtonen artikkelissa tuo esiin. Tähän puoleen soisi kiinnitettävän paljon nykyistä enemmän huomiota, sillä koiranäyttelyt eivät todellakaan ole mikään jokakoiran lempiharrastus.
Lajia harrastaessani olisin voinut olla paljon tarkempi. Pidin liian itsestään selvänä, kun koira halusi olla kaikkialla mukanani, että se pitäisi myös siitä, että sen kanssa kierretään kehää. Näin asianlaita ei ollut.
Toivon, että olisin herännyt tähän aiemmin.
Näyttelyharrastusta kannattaa miettiä myös esittäjän näkökulmasta. Minkälaisia tunnetiloja titteleistä kisaaminen saa aikaan? Jos voitto on kovin tärkeä, tai jopa ainoa tavoiteltava asia, palkintosijojen ulkopuolelle jääminen tuottaa mielipahaa, turhautumista, kateutta, nämä tunteet välittyvät kyllä näyttelytaluttimen toiseen päähän.
Kisa kehässä ei aina ole rehtiä ja reilua. Koiranäyttelyissä parhaiten pärjäävät useimmiten he, joiden kasvot ovat tulleet tuomareille tutuiksi.
Koiranäyttelytoiminnassa tulisi yksinkertaisesti luopua palkintosijoista, koirien asettamisesta paremmuusjärjestykseen ulkomuodon perusteella. Tämän sijaan näyttelyissä voitaisiin tukea juuri kyseisen eläimen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rakenteen todellista terveyttä tulisi arvioida eläinten fysiologiaan perehtyneiden ammatti-ihmisten näkemyksiä hyödyntäen.
Koiranäyttelytoiminta kannattaisi todella päivittää nykyaikaan.
Kuvat Royal Canin Show 2015. Minä ja 💗 Rippe.
© Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti