 |
| Näyttelykävijä |
On ollut huikeaa huomata, miten valtavan suuri merkitys Kuvajournalisti Jenna Lehtosen vuosi sitten julkaisemalla Koira haudattuna-projektilla on ollut! Huomiot epäkohdista, mitä Lehtonen näyttelytoiminnasta nosti dokumentaaristen kuvien kautta esiin, esiintyminen MTV:llä ajankohtaisohjelmassa, aihetta käsittelevät blogikirjoitukset, ja podcast, ovat pakottaneet Kennelliiton reagoimaan.
Kuvajournalisti Jenna Lehtonen ansaitsisi toiminnastaan Kennelliiton ansiomitalin!
Ensimmäistä kertaa ikinä, Kennelliitto ohjeistaa näyttelyihin osallistujia, ja messarissa on Kennelliiton toimesta hyvinvointitarkkailijoita, jotka tarvittaessa ohjaavat, ja myös palkitsevat näytteilleasettajia. Kennelliiton tekemät muutokset ja ohjeistukset ovat oikeansuuntaisia.
Koiramme-lehdessä 11/23, niin ikään, päätoimittaja Tapio Eerola toi esiin samoja tärkeitä huomioita koiranäyttelyharrastuksesta, kuin mitä Lehtonen, siitä miten näyttelyt ovat mitä suurimmassa määrin ihmisten sosiaalinen tapahtuma, ja että näyttelyt ovat viihdettä.
Eerola kysyy, missä kulkee sallitun pakottamisen rajat? Kiitos tästä artikkelista!
Olen harrastanut koiranäyttelyitä, ja miettinyt tätä lajia paljon. Meni aikansa, ennen kuin omalla kohdallani osasin yhtään kyseenalaistaa toimintaani, osallistumista näyttelyihin, koirien näytteille asettamista, ja ennen kuin opin huomioimaan koiriemme omat mieltymykset tätä harrastuslajia kohtaan.
Uskon, että yhtenä syynä hitaaseen kehityskulkuun oli rotuyhteisössä vallitseva, näyttelytoimintaa korostava harrastuskulttuuri.
Näyttelyharrastus ohjaa jalostusta
Jalostukseen käytettävälle koiralle rotuyhdistys suosittaa näyttelytulosta. Näyttelytoiminta ja ulkomuototuomareiden arviot koirista, ovat rotuyhteisössämme niin korostuneen tärkeässä osassa, että välistä tuntuu kuin koiria kasvatettaisiin näyttelykehiä varten. Toisin kuin terveystutkimussuosituksia, näyttelytulossuosituksia kasvattajat noudattavat tarkasti. Yhdistystasolla näyttelytoimintaan panostetaan todella paljon.
Näyttelytoimintaan panostetaan huomattavan paljon, ja vastaavasti satsaukset koirien terveyteen ja hyvinvointiin, tai koirien hyvinvointia lisäävien nykyaikaisten koulutusmenetelmien esille tuontiin, jäävät minimiin.
Jostain syystä pidetään itsestään selvänä, että rotuun syntyvä koira on näyttelykoira. Sijoituskoirille haetaan yksinomaan näyttelyharrastuksesta kiinnostuneita koteja. Pentukoiran harrastusvalinnat on lyöty lukkoon, jo ennen kuin pentu muuttaa kasvattajan luota uuteen sijoituskotiinsa.
Koiranäyttelyistä annetaan yltiöpositiivinen kuva. Koiranäyttelyitä kehutaan mm. erinomaisena tilaisuutena sosiaalistaa koiria. Todellisuudessa koiranäyttelytilanne soveltuu koiran sosiaalistamiseen huonosti. Näyttelytilanne voi olla koiralle todella raskas ja stressaava. Etenkin, jos asiaa ei ole mitenkään harjoiteltu ennalta.
” Jotta koira voi viettää mukavan päivän koiranäyttelyssä, tulee sen olla totutettu muihin koiriin ja ihmisjoukkoihin. Näyttelyssä ulkomuototuomari tutkii koiran, joten koiran tulee olla opetettu siihen, että sitä käsitellään. Koiran tulee myös olla opetettu siihen, miten se kehässä esitetään. Näyttelyissä esiintymistä voi opetella erilaisissa treeneissä ja match show’ssa.
Omistajan tulee opetella lukemaan koiraansa ja osata arvioida, onko koiranäyttelyt sellainen harrastus, joka sopii omalle koiralle. Jos koira on arka tai aggressiivinen, ei sen paikka ole koiranäyttelyissä.”
Lainaus Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja sekä Voittaja-näyttelyiden toimikunnan puheenjohtaja ja ulkomuototuomari Kimmo Mustosen blogikirjoituksesta. Koiranäyttelyissä on esiinnyttävä koira ehdoilla.
Lukusuositus tälle loistavalle blogikirjoitukselle!
Missä kulkee sallitun pakottamisen rajat?
En muista koskaan nähneeni, lukeneeni tai kuulleeni, omassa rotuyhteisössäni mainittavan, miten näyttelyharrastuksessa, kuten muissakin harrastuslajeissa, tulisi erityisesti ottaa huomioon koiran oma mieltymys lajia kohtaan. Että harrastaa tulisi koiran ehdoilla.
Olinkin erityisen ilahtunut lukiessani Mustosen blogikirjoitusta aiheesta.
Kuvia ja videoita koiranäyttelyistä katsoen, nousee herkästi esiin se, miten suuri osa koirista on selkeästi epämukavuusalueella. Osa koirista on lievästi huolestuneita, osa voimakkaasti stressaantuneita, osa on pelokkaita. Osa koirista pelkää tilaneessa niin paljon, että pyrkii esittäjänsä syliin turvaan. Osa korista pyrkii pakoon tuomarin käsien alta.
Koiran tunnetiloja ei valitettavasti tunnisteta, tai ei huomioida, ei omistajan, mutta ei myöskään aina ulkomuototuomarin osalta. Huolimatta koiran esittämistä selkeistä pelkoeleistä, ulkomuototuomari voi antaa koiralle erinomaisen laatuarvostelun.
Koiraharrastajia tulisi ohjeistaa, asiantuntijatietoon pohjaten, konkreettisin esimerkein, kuvin ja videoin, miten koirien tunne-elämää ja elekieltä tulkitaan.
Petrattavaa siis on, mutta nyt suunta on oikea.
Jalostusta ajatellen
Meillä on jo nyt merkittävä määrä näyttöä siitä, ettei näyttelytoiminta paranna koirien terveyttä ja toimintakykyä. Ulkomuoto-ominaisuuksien palkitseminen on johtanut liioiteltujen piirteiden lisääntymiseen.
Jotta parhaat koirat päätyisivät jalostukseen, jalostuksen tueksi tulisi kehittää koirien tervettä rakennetta ja luonneominaisuuksia arvioiva, asiantuntijapohjainen arviointimenetelmä. Jalostusarvoa tarkastellessa tulisi huomioida koiran rakenne, terveystulokset, geenitestitulokset, luonneominaisuudet, mutta myös jälkeläisnäyttö.
Koirien asettamisesta paremmuusjärjestykseen ulkomuodon perusteella tulisi luopua.
Kuva © Kennel Hallahukan
Ps. Kuvan L-kokoinen limevihreä näyttelyteltta on kaupan. Mikäli kiinnostut tekemään tarjouksen hyväkuntoisesta, uudenveroisesta teltasta, tee se sähköpostilla hallahukan@gmail.com. Teltta sijaitsee Ylöjärvellä. Kulkeutuu myös Tampereelle. Ei postitusmahdollisuutta.
