Koirat ovat mestareita kompensoimaan puutteita liikkeessä ja peittämään kipua. Tutkitusti tiedetään, että koirien kipukäytös on moninaista, vaikeasti tulkittavaa.
Kipukäytös voidaan tulkita aiheutuvaksi myös muista syistä kuin kivusta. Käytösongelmien, kuten remmirähjäys, aggressiivisuus, käsittelyarkuus, taustalla voi vaikuttaa hoitamaton kipu.
Kotona ontuva koira, ei välttämättä onnu eläinlääkärin vastaanotolla. Toisin kuin kotona, vastaanotolla koiraa voi jännittää tai pelottaa. Ihmeparantumisen sijaan, stressihormonien, kuten kortisoli ja adrenaliini ansiosta, koiran on mahdollista peittää kipukäytöstä.
Laumassa koiralla ei välttämättä ole mahdollisuutta näkyvään sairauskäyttäytymiseen, kuten vetäytymiseen, rauhassa yksin syömiseen tai lepäämiseen.
Koiranomistajan olisi tärkeää oppia tunnistamaan koirilla esiintyvää kipua, mutta yhtä tärkeää on myös tunnistaa omat rajoitteet kivun tulkinnassa.
Rotutyypilliset terveysongelmat
Toisin kuin voisi ajatella, kipukäytöksen tulkinnan vaikeutta ei tuoda esiin roduissa, joissa koirilla on tavanomaista suuremmat riskit altistua kivulle. Tavanomaista suuremman riskin merkitystä koirien hyvinvoinnille, saatetaan jopa vähätellä.
Tutkimusnäytön sijaan, käsitys koirilla esiintyvän kivun määrästä ja laadusta, voidaan pohjata
pelkästään koiranomistajille suunnattuihin kyselytutkimuksiin.
Saadaanko tällä tapaa miten luotettavia tuloksia?
Kipu ja jalostus
.jpg)
Kipukäytöksen taustalla vaikuttavat, rodussa tavoitteellisesti ylläpidetyt piirteet, joiden kiistatta tiedetään aiheuttavan merkittävää haittaa koiran hyvinvoinnille, ovat yhä ennallaan. Kipua tuottavista piirteistä ei ole haluttu luopua, ei, vaikka niiden tiedetään aiheuttavan kipua. Sen sijaan on lobattu voimakkaasti ajatusta siitä, etteivät kipua aiheuttavat piirteet olisi niin suuri ongelma, kuin mitä asiantuntijat antavat ymmärtää. Näiden väitteiden tukena käytetään omistajilta kerättyä tietoa kipukäytösten yleisyydestä.
Pentuontuma, heikko luustoterveys ylipäätään, ovat esimerkkejä vakava-asteisista kipuoireilua aiheuttavista piirteestä, joiden merkitystä rotupiireissä yleisesti vähätellään.
Myynnin ja markkinoinnin kannalta, on ollut eduksi väittää koiria perusterveiksi. Koirien kerrotaan pärjäävän kipua aiheuttavista piirteistä huolimatta melko kivuttomina. Corginomistajista valitettavan monet ovat saaneet kokea, etteivät markkinointilupaukset perusterveyden osalta ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Havainnoinnin vaikeudesta
Kyllä. Ontuva koira on kipeä. Jos koiran poski on turvoksissa, tai silmä on muurautunut umpeen, voi olettaa, että jotakin on sattunut. Jos koiran vatsa on ripulilla, tai jos koira oksentaa kaiken syömänsä, juu kipeä on.
Entä jos koirassa ei näy mitään erikoista? Miten helppoa kivun tunnistaminen tällöin on? Etenkin hitaasti etenevien kiputilojen, kuten esimerkiksi nivelrikkokipujen kohdalla, tilanne voi kehittyä omistajan tietämättä vaikeaksi.
Toisinaan vasta jälkikäteen, saadun diagnoosin jälkeen, huomaa yhdistää, että jokin pieni muutos koiran käytöksessä, onkin ollut merkki kivuista.
Vaikka muuta tekisi mieleni tähän blogikirjoituksen otsikon kysymykseen vastata, niin en ole. En ole paras asiantuntija koirani kipujen suhteen. Kipujen tulkinta on osoittautunut todelliseksi haasteeksi. Yhä edelleen.
Roduissa, joissa on tavanomaista korkeampi alttius kivulle, omistajien on syytä tiedostaa kivuntulkinnan haasteet ja ottaa ne vakavasti.
Helpota havainnointia
Osallistu rodun kannalta tärkeisiin terveystutkimuksiin ja geenitesteihin. Pysy kartalla, missä kunnossa koirasi on.
Tässä hyvänä apuna ovat eläinlääkärit, ortopedisiin ongelmiin perehtyneet ammattilaiset, eläinfysioterapeutit ja ammatitaitoiset, koulutetut hierojat.
Nuorten koirien niveltarkastukset. Seniori-ikäisen kontrollitutkimukset.
© Pia Grönroos
