Irpukka

Ira 🧡

Iran kuolemasta tulee pian kuluneeksi kaksi vuotta. Itku on ollut viime aikoina todella herkässä. 
Ikävöin 💗Iraa. Suren. 

Iran kuolinsyy on luusto- ja nivelsairaudet, kipujen myötä pahentuneet pelkotilat. 

Kroonistuneet nivel- ja jännetulehdukset, varpaiden kiputilat, nivelrikko, tekivät Iran elämästä vaikean ja lopulta mahdottoman. Kasvuhäiriön mukanaan tuomia rotutyypillisiä vaivoja.  💔

Olen viime aikoina pohtinut useasti, miksi toimimme kuten toimimme? Miten tunteet ohjaavat rotuvalintojamme? Yritän miettiä asioita usealta kantilta. 

Miksi kasvatamme ja hankimme koiria, joiden kehitystä ja elämää varjostavat vakaville hyvinvointihaitoille altistavat kasvuhäiriöt ja geenivirheet? 

Hankimme koiria, joiden rakennetta ei alunperinkään ole jalostettu koiraeläimelle sopivaksi, vaan ainoastaan vastaamaan ihmisen tarpeita. Työkäyttöä, ja myöhemmin ulkomuodon vuoksi. 

On mahdollista perustella asiaa, esimerkiksi toteamalla, että kaikki rodut ovat sairaita. Kaikilla roduilla on omat haasteensa. Tämähän on ihan totta.

Osassa rotuja haasteita on enemmän kuin toisissa, mutta et voi silti koskaan tietää, mitä saat. Et silloinkaan, kun teet valinnan perusterveestä rodusta. Terveenä pidetyn rodun edustaja voi sekin sairastua mihin tahansa vakavaan sairauteen. 

Ääripiirteistä aiheutuvia riskitekijöitä ei kuitenkaan kannata sivuuttaa. 

Sillä todennäköisyys siihen, että perusterveen rodun tai rotutyypin edustaja elää terveen, pitkän ja vaivattoman elämän, verrattuna rotuun, joka pohjaa geenivirheeseen ja on ulkomuodoltaan ääripiirteinen, on kiistaton. 

On olemassa ainoastaan yksi paikka, jossa ääripiirteistä ei varmuudella ole haittaa, ja Ira on nyt siellä. 🌈  
Ira rakasti, ehkä enemmän kuin mitään, talvea. 
Iran taivaassa on aina lunta. ❄ 



© Pia Grönroos 


Kuvasta kiitokset! 💗📷Kuvajournalisti Jenna Lehtonen
Koira haudattuna/ Galleria/ Ira