Koirakoulu Pawsiteam päivittää koiramaailman uskomuksia FB:ssä ja Instagramissa julkaistavassa joulukalenterissa. Käsittelyssä tänään uskomus siitä, miten ”kokemus takaa osaamisen”.
Mitä pitkä kokemus tarkoittaa?
Nykypäivänä, kun kuulen, että jollakin henkilöllä on pitkä kokemus alalta tai harrastuneisuudesta, eläinten omistajana tai kasvattajana, tieto ei herätä minussa välitöntä ihastusta, vaan pikemminkin pohdintaa, mitä kokemus kyseisen henkilön kohdalla tarkoittaa. Mitä kokemusvuodet ovat tuoneet mukanaan?
Viimeksi havahduin tähän rotujärjestön järjestämällä, kasvattajille suunnatulla ABC luennolla, jossa painotettiin, että nuorten ja kokemattomien kasvattajien kannattaa kuunnella vanhempia kasvattajia.
Onko vanhoilla kasvattajilla jotenkin automaattisesti tajota parasta tietoa asiasta? Entä jos kasvattaja on kasvattanut koiria vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä, mutta ei ole opiskellut ja päivittänyt tietojaan ja taitojaan millään tapaa?
On myös täysin mahdollista, että pitkään rotua kasvattanut, ei ole missään kohdin kyennyt sitoutua yhteisesti sovittuihin jalostustavoitteisiin, koirien terveyden edistämiseen, kasvatustyön vastuisiin, vaan ylläpitää ja jakaa vanhentuneita, jopa koirien hyvinvoinnin vaarantavia oppeja ja näkemyksiä.
Entä jos kasvattajan mielestä nartut voidaan vain astuttaa, jos ei muuta niin väkisin? Riittääkö se, että uros kykenee astua? Terveystutkimukset ja asiantuntijatieto ovat huuhaata, ja terveyden edistämiseksi riittää pelkästään se, että pitää rotua perusterveenä?
Etenkin aloittelevat kasvattajat ovat alttiita vaikutuksille. Ei osata kyseenalaistaa, saati haastaa kokeneempien kasvattajien näkemyksiä ja mielipiteitä. Nuorilla, aloittelevilla kasvattajilla voi hyvin olla hallussaan uutta tietoa, joista olisikin hyötyä ja apua kokeneille kasvattajille. Jos kuunneellaan vain vanhoja ja kokeneita, on vaarana, että uusin tieto jää hyödyntämättä.
Tiedon mukana lisääntyy myös vastuu omasta toiminnasta
Miten kokemus näkyy kasvattajan toiminnassa konkreettisina tekoina? Kannattaa uhrata hetki aikaa siihen, että käy KoiraNetissä katsomassa.
Missä kohdin kasvattaja on siirtynyt käyttämään jalostuksessa suositusten mukaisesti, kattavasti ja virallisesti terveystutkittuja koiria? Miltä tilasto näyttää D lonkkaisten narttujen osalta? Miten selkälausunnot on huomioitu? Uusintayhdistelmien osalta? Sukusiitoksen osalta? Miten muut terveystulokset kuten IDD ja LTV on huomioitu? Entä jälkeläistulokset? Indeksikehitys? Luonneominaisuudet? Onko kasvattaja reagoinut heikkoihin terveystuloksiin?
Epäonnistumisia sattuu kaikille. Kyse on siitä, osataanko virheistä oppia. Mukautetaanko toimintaa sen mukaan, minkälaisia tuloksia on saatu aikaan?
Kasvattajan kasvatustyön periaatteet
Tukeeko kasvattaja emän ja pentujen hyvinvointia lempeästi ja palkitsevasti, vai onko käytössä pennun perusturvaa heikentäviä, kovia otteita, kivun tuottamista ja pakottamista? Miten kokemus näkyy kasvattajan varhaisen sosiaalistamisen ohjelmassa? Pennunostajille jaettavissa materiaaleissa? Ovatko ohjeet päivitetty tähän päivään?
Miltä varhaisen sosiaalistamisen tulisi näyttää? Kannattaa katsoa YLE:n Pentulivestä. Muru ja kasvattaja ovat tehneet valtavan hienoa työtä! 💖
Ammattiosaajat?
Entäpä eläinlääkäri? Joka on aloittanut uransa vuosikymmeniä sitten, jolloin ajateltiin, etteivät koirat tunne kipua? Vielä tänäkin päivänä kivuntunnistamiseen perehtyminen, on eläinlääkäreillä pitkälti oman kiinnostuksen varassa.
Koirankouluttaja, joka vakuuttaa kokemustaan sillä, että vaikeatkin ongelmat voidaan selättää vartissa? Ei kuulosta edes etäisesti ammattitaitoiselta, vakuuttavalta saati eettiseltä.
Koirakokemus
Omaan koirakokemukseen ei kannata tavan koiranomistajankaan sokeasti nojata.
Uutta oppien, koiran hyvinvointitarpeet ja palkitsevat koirankoulutusmenetelmät tuntien, koira-arkea on mahdollisuus helpottaa merkittävästi. Koirien oppimisesta, tunne-elämästä ja esimerkiksi kipukäytöksestä, kannattaa ottaa selkoa.
Kiitos Koirakoulu Pawsiteam!💗
Kuvan 💖koirat liittyvät vahvasti asiaan.
© Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti