Kinkunsulatusviikot!

Ei meillä, mutta emännällä. Me saatiin kinkkua ihan mitättömän pienet nokareet, siitäkin huolimatta, että emäntä kehui syövänsä parasta possua ikinä. Se kinkku olikin luomukinkku ja se oli saanut elää hyvän elämän. Tonkia maat, röhkiä vapaana ja röhnöttää pahnoilla kuten sikojen kuuluu. Emännästä on tärkeää, että lihan alkuperä on tiedossa.

Emäntä järjesti meille todellisen jouluyllärin, kun me päästiin Siuroon meidän ystävien luokse. Aika paljon me Ripen kanssa temuttiin keskenämme, kun Elli ja Repa tykkäsi koko ajan kyhnöttää emännän, Merin, Matiaksen ja Silaksen kyljessä.

Öisin oli vähän ahdasta sängyssä, mutta kyllä me mahduttiin, kun Repa tykkäsi onneksi nukkua sohvalla. Se on ihan sen lempipaikka.  Mun lempipaikka on ihan liki mun emäntää.
Ripellä on sama. Elli tykkää meidän emännästä ihan hirmu paljon. Sekin haluaa nukkua sitä ihan liki. Ne olikin sellaisia öitä, että emäntä pärjäsi hyvin yhdellä peitolla ja ilman villasukkia!

Valoisan aikaan me käytiin metsässä. Emäntä menee metsässä ihan hartaaksi. Se tykkää niin paljon! ♥

Meilläkin oli ihan huisin hienoa. Repa ja Rippe kävi vähän pidemmillä seikkailuilla. Mä pidin tarkasti silmällä emäntää ja Elliä. Komensin Rippeä aina kun se tuli reissusta. Että pitää pysyä maisemissa. Emäntää nauratti. ☺

Me ei nähty joulupukista vilaustakaan. Rippe kyllä odotti. Me muut nukuttiin. Emännän mielestä oli viisainta, ettei joulupukki vieraillut tänä jouluna. Sitä ei olisi kuulemma jaksanut kuunnella kukaan. Mitäh?? Ihmeen pahaääninen pukki olisi ollut tiedossa. Hyvä, että pysyi poissa!

Tää joulu oli ihan paras joulu ikinä! ♥

Me valmistaudutaan jo uuteen vuoteen, uusiin seikkailuihin ja uusiin kujeisiin. Emäntä aikoo osallistua Pelkään ja pakenen verkkoluennolle. Sitä vähän jännittää, miten meidän ensimmäinen yhteinen uusivuosi sujuu. Rippehän ei pauketta pelkää, ja olen minäkin kuullut, kuinka haulikolla ammutaan. Sorsia. Mä olin vain tarkkana, en yhtään pelännyt.

Arboretumissa meidän lähellä, on usein ilotulituksia ja aika kovaa ääntä pitää myös Hornet. Kyllä mä myönnän, että oon joskus vähän varuillaan. Emännän mielestä mua kannattaa  pitää vähän silmällä.

Se aikoo pitää mulla ulkoillessa valjaita ja Ripenkin pantaan tehdään yksi uusi reikä. Se kun sujauttaa päänsä pannasta ihan miten sitä lystää. Sitten ei enää sujauta.
Uutena vuotena on hirmu tärkeätä, ettei remmistä pääse livohkaan. Jos säikähtää, ei välttämättä tajua olla edes namien perään. Mä oon ihan hämmästynyt tästä tiedosta! Voiko tosiaan olla?
Emännän mielestä voi.
Eikä saa kuulemma tuudittautua sillä, ettei pelkää. Sekin joka ei pelkää voi alkaa pelkäämään.

Tärkeää on ottaa nyt myös tuoreita karvoja talteen, hajunäytteeksi. Harjata koiruus ja laittaa ne irtokarvat minigrip-pussiin. Meillä on niiiin paljon karvoja lattialla, että sieltäkin saisi hienot näytteet. Mutta onneksi emäntä tykkää harjata meitä. Se tuntuu hyvälle.

Sitten vaan nimi pussin päälle ja päivämäärä. Irpi 26.12.15 ja Rippe 26.12.15. Pussit tiukasti kiinni.
Ne karvat on etsijäkoiria varten. Et jos sattuu jotain. En mä ymmärrä. Me ollaan Ripen kanssa ihan huippuhyviä etsijöitä. Mikä sillä emännällä voi olla niin hukassa, että se tarttee siihen etsijäkoiran?

Puhelimeen kannattaa tallettaa ihan varuiksi, sen päivystävän eläinlääkärin numeron lisäksi, Etsijäkoiraliiton numero. Numero on 040 724 8614. Sieltä saa sitten tarkkoja ohjeita, miten toimia, jos joku tärkeä juttu on kadoksissa. Että osaa toimia oikein.

Emäntä ei osta tänä vuonna raketin rakettia. Se ei ole kuulemma niiden perso. Ei me mennä niitä edes katsomaan. Käydään ulkona hyvissä ajoin. Eikä kuulemma olla irti.
No. Me temutaan sitten Ripen kanssa sisällä. Ja vonkaillaan herkkuja. Joululta on vielä vaikka mitä jäljellä.

Mä en ymmärrä, miksi emäntä sitä huokailee. Sehän on vaan hyvä juttu! ☺

Ps. Jos sä pelkäät ihan hirvittävän paljon niit raketteja, niin sa sun emännälle tai isännälle, että teidän kannattaa käydä eläinlääkärissä hyvissä ajoin. Ettei sun tartte liikaa pelätä. ♥