tiistai 3. marraskuuta 2015

Maalla on mukavaa!



Viikonloppuna piipahdettiin Teiskossa mökillä. Kaupunkielämän vastapainoksi on ihanaa, kun on löytänyt paikan, jossa voi ladata akkuja ja nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta.

 Likoilla oli tieten ralli päällä aamusta iltaan.
Aamulenkki. Aamu-uinti. Aamukahvi. I
Kiss Mi Nau
Rippe olisi kyllä mielellään pussanut. Se suorastaan palvoo kissoja. Niin ja pupuja.

Lauantai-iltapäivänä tein koirille verijäljen. Erittäin hankalaan maastoon. Kuvittelen, että haavakko saattaisi löytyä juuri sellaisesta paikasta. Hankalan maaston takaa. Jäljelle lähdettiin seuraavana aamuna.
Molemmat tytöt selvittivät jäljen tosi hienosti. Ira osoitti makuut jopa tarkemmin kuin Rippe. Rippe hyödynsi enemmän ilmavainua. Näiltä ei haavakot jää kadoksiin! Oon niin ylpeä näistä tytöistä!

Rippe jäljelle lähdössä
Kaadon kanssa kävi huonompi tuuri. Sen oli vohkinut röyhkeä voro.
Jäljen päässä ei ollutkaan peuran sorkkaa. Vain voron jäljet, joita molemmat tytöt kyllä lähtivät seuraamaan. Onneksi minulla oli raakaa lihaa mukanani. Palkkasin tytöt lihalla. 


Ira jäljeltä palaamassa
Pena
Meillä kävi vieraita! Reetta ja  Pena! Penalle tehtiin ensimmäinen oma verijälki. Ihan huikea oli päästä taas seuraamaan ensikertalaisen työskentelyä! Kuvarepostaasi Penan jäljestä tulossa!

Pena ja Penan enkelit!
Meidän tytöhän ihan villiintyivät. Siinä riitti vauhtia, kun Pena viileetti tytöt perässään. Väliin laitettiin painiksi, väliin vilvoteltiin järvessä! Hyvässä corgi hengessä!



Lopuksi paistettiin makkaraa ja syötiin kahvin kera ensimmäiset joulukonvehdit!
Kiitos Reetta ja Pena!

Vieraiden lähdettyä maistui uni!


Illan hämärtyessä pakattiin kimpsut kampsut kasaan ja palattiin kaupunkiin.

Nyt levätään ja parannellaan oloja. Ira oksensi sunnuntai-iltapäivänä ensimmäisen kerran. Sehän meni ihan reuhuamisen piikkiin. Ira okseni sitten koko eilisen. Kaiken, mitä laittoi suuhunsa. Lopulta se kieltäytyi kokonaan syömästä.

Söikö jotain sopimatonta mökillä? Vai onko saanut ihan vaan vatsatautipöpön? Tarkkailun alla nyt pidetään. Kun perusahne koira kieltäytyy syömästä, hiipii mieleen väkisin vaikka mitä.
Animagin vapaat ajat tuli yöllä katsastettua.

Onneksi aamulla Iralle maistui niin leikki kuin kevennetty ruokavaliokin, että taidettiin päästä säikähdyksellä!

Täksi illaksi kaavailtu koulutuskokoonpano muuttuu nyt sen verran, että uutta asiaa opiskelemaan lähden vain minä. Ira saa jäädä kotiin lepäämään.



2 kommenttia:

  1. Upea kuvakertomus!!! More MORE! Toivottavasti Ira voi jo hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Yhtään yrjöä en ole siivonnut tänään, että parempaan suuntaan ollaan menossa!

      Poista