Taidenäyttelyn avajaiset!

2016 Acrylic and oil colour on canvas, Jenni Karhapää
Click on the painting

Tilaamani taideteos kotiutui tänään! ♥

Kuvataiteilija Jenni Karhapää sai tilaustyön tueksi ajatukseni käyttää pohjana tivolia. Tivolia siksi, että sen elämysmaailma aukeaa aina uudelleen, jokaisen kokijan kohdalla erilaisena.
Ilo, into, odotus. Kun kulkee portista sisään. Äänet. Riemu. Jännitys. Vauhti. Hattarat ja huonot olot. Omien pelkojen kohtaaminen ja voittaminen.

Pääteemana luonnollisesti meidän corgitytöt Rippe ja Ira unohtamatta pientä harmaata kania, joka kulkee minun ja Ripen sydämessä aina.
Rippe, turvallisena ja äidillisenä itseoikeutetusti etualalla. Varmana. Rauhoittavana. Tyynenä ja viisaana. Kaiken hälyn ja äänien keskellä. Ja kuten oikeassakin elämässä, Irpillä on varaa kujeiluun ja iloon, kun se on Ripen kanssa.
Juuri näin Ira on onnellisimmillaan. Kannustaessaan Rippeä mukaansa huvituksiin!

Minulla oli suuri ilo ja mahdollisuus purkaa taideteoksen herättämiä tunteita, taiteilijan itsensä kanssa.  Kirjoittaessani tätä komennan Iraa hiljenemään – sen lelu on jäänyt sohvan alle, eikä se tahdo ymmärtää, etten voi kontata sitä sille. On odotettava. Asetelma on sama kuin aloittaessamme katsomaan taideteosta. Rippe on Jennin hellittävänä ja Ira paukuttaa tuolin alta. Se on mustasukkainen hellyydestä ja vähän Ripestä.

Värimaailma puhuttelee minua. Väreillä on suuri merkitys elämässäni. Rippe ja Ira on nostettu kauniin valon keskelle. Katse hakeutuu luonnollisesti koiriin ja vasta hetken kuluttua – näkee vielä vähän enemmän. Kani on vedettävä kuin hatusta! Korkealta!
Miten paljon iloa Pumpulin kanssa koimme! Taulussa kani on keinunvartija. Sen asiakkaat ovat hiljentyneet, mutta se itse on voimissaan. Muistoissamme. Rakkaana.

Jokainen eläin on saanut taulussa sielun ja se näkyy eläimen silmissä. Ne ovat taulussa kuin keskellä suurta seikkailua. Ne ovat aidosti läsnä.

Ehkä vielä odottavat jotain.

Me olemme monesta asiasta samaa mieltä taiteilijan itsensä kanssa. Jenni on tavoittanut koirien sielut, ei vähempää.

Olen onnellinen, että olin törmännyt Jennin aikaisempiin töihin. Tiesin, että hän on juuri oikea taiteilija toteuttamaan haaveeni muotokuvasta. Samalla, kun Jenni on katsonut koiriani silmiin, hän on tavoittanut myös minut. Sen ilon, mitä saan kokea koirieni kanssa. Ne seikkailut, joihin en uskaltaisi lähteä ilman Rippeä ja Iraa.

Liikutuin siitä mitä näin.

Kuten oikea elämä, taidekin on elävä. Taulu jättää tilaa uusien tuulien puhaltaa. Näen siinä vielä hahmoja. En värejä. En kokoja. Aika täyttää tilan.

Suuri kiitos Jenni! ♥

Koiran seksuaalisuus

Meillä ei kuseksita nurkkiin, mutta meno on muutoin aika villiä. Ripen juoksuaika on parhaillaan käynnissä. Odotan mielenkiinnolla, alkavatko Irpin juoksut tähän samaan syssyyn. Nartut usein, susien tavoin, synkronoivat juoksunsa laumassa. Tämä tietenkin helpottaa asiaa omistajan näkökulmasta.

Rippe ja Ripen poikaystävä Osmo

Juoksut nimittäin tuovat jonkin verran rajoitteita normaaliin elämään. Koiraa ei voi pitää ulkona vapaana eikä koirapuistoon ole asiaa. Sisällä pidetään juoksupöksyjä. Siistiä ja vaivatonta. Mitään muita erityisjärjestelyitä ei tarvita. Otan pöksyt pois noin puolta tuntia ennen ulkoilua, niin että Rippe ehtii huoltaan itseään rauhassa. Sen mitä ehtii. Irakin on innokas auttamaan Rippeä. Irpillä on täyden palvelun huoltosuhde Rippeen.

Juoksuaikoina Rippe on valmis ulkoilemaan ihan mihin kellonaikaan ja kuinka usein tahansa. Normaalisti Rippe nukkuu miellellään aamuisin pitkään. Nyt se on ensimmäisenä jalkeilla.

Juoksut vaikuttavat Ripen ruokahaluun. Koira on haluton syömään kuivamuonanappuloita. Hormonit, juoksut ja kiimat eivät sekoita Rippeä kuitenkaan niin paljoa, ettei raakaruoka tai kotiruoka maistuisi.

Rippe on juoksujen aikaan seksuaalisesti vireä. Se astuu Irpiä edestä ja takaa sekä seisoo Irpille. Asettuu tomerana Irpin eteen ja kääntää häntänsä kylkeä vasten. Irpikin harjoittelee. Irpi on hassun näköinen, kun sen tassut juuri ja juuri yltävät lattiaan, koiran kiivetessä Ripen selkään. Astuminen toimii hyväntahtoisena leikin jatkeena.

Koiran seksuaalisuus saattaa hämmentää. Jo se, että narttukoirat ylipäätään astuvat toisiaan voi olla uutinen. Olemme suhtautuneet asiaan ymmärtäväisesti.

Rippe on aktiivisempi kuin Ira. Ripelle hankittiin poikaystävä, iso mustakarhu, pehmoeläin, ja se ristittiin Osmoksi. Osmo saa kyytiä juoksujen aikaan, ja joskus muulloinkin, jos Rippe on kiihdyksissä. Pieni sessio Osmon kanssa rauhoittaa koiran mieltä.

Osmo saa kyytiä myös, jos Irpi ilmoittaa Ripelle, ettei se ole käytettävissä. Rippe kunnioittaa Iran signaaleja ja ottaa Osmon kaverikseen. Osmon hankinta on ollut yksi parhaita päätöksiämme. Osmo pitää laumarauhaa yllä.

Niin kauan kun tilanne jatkuu koirien kesken hyvässä hengessä, meillä ihmisillä ei ole syytä puuttua asiaan. Päinvastoin, olen mielissäni siitä, että suvunjatkamistahtoa ja kykyä, intoa ja halua parinmuodostukseen tuntuu riittävän.

Rippe on yrittänyt innostaa minuakin näihin leikkeihin. En kokenut tätä mitenkään arvovalta- tai johtajuuskysymyksenä. En tuntenut tarvetta suuttua koiralle, torua tai lähteä selättämään koiraa. Sanoin Ripelle, etten ole käytettävissä ja ohjasin sitä kääntymään Osmon puoleen. Rippe toimi ohjeistuksen mukaisesti.

Juoksujen ja suvunjatkamisleikkien lisäksi koirat ulkoilevat, leikkivät, ruokailevat ja lepäävät. Ja treenaavat muita kuin suvunjatkamiseen liittyviä taitoja kanssani.

Jos astuminen muodostuu koiralle pakkomielteiseksi toiminnaksi, pitää omistajan puuttua asiaan.  Selvittää käytöksen syitä ja taustoja. Meillä tilanne rauhoittuu juoksujen mentyä ohitse.



Hienosti hihnassa Koiran seksuaalisuus




Kuvat © Pia Grönroos

Selkokieliset uutiset ☺

Koirat lukevat ensisijaisesti ihmisten eleitä, äänensävyllä on merkitystä. Ne ovat meidän ihmisten selkokieliset uutiset koirille. Näiden lisäksi koirat oppivat sanoja ja kokonaisia lyhyitä lauseita. On tosi palkitsevaa, kun voi jutella koiransa kanssa. Meillä on Ripen kanssa yhteinen kieli ja iloitsen siitä! Rippe itse on aika puhelias. Kotioloissa sillä saattaa olla paljonkin asiaa. Silloin, kun koiralla on asiaa, sitä kannattaa kuunnella. Koiralla voi olla erityisen tärkeää asiaa.

Sankarikoiratarinat 2015.

Ripellä on asiaa

Rippe on selvästi mielissään, kun juttelen sen kanssa, kun tiedän sen puheesta ja eleistä, mitä se viestittää. Metsälenkillä Rippe on äänetön. Paitsi, kun se haukkuu oravia puuhun. Elekielen tueksi meillä on käytössä perinteisiä sanoja istu, maahan, paikka, odota jne. Rippe on erityisen kehujen perso. Kehut ovat Ripelle tärkeitä niinpä ne toimivat palkkiona.

Lisäksi meillä on olemassa käsimerkkejä, joita käytetään joko yhdessä komentosanan kanssa tai ilman.  Ajan saatossa yhtä ja samaa toivottua käytöstä kuvaavia ilmaisuja on syntynyt useita. Tämä ei koiran kannalta ole yksinkertaista, ei edes toivottavaa, mutta Rippeä variaatiot eivät ole haitanneet.

Komentosanoilla irti, jätä, pois, on sama vaikutus, kuin kysymyksellä: Mitä sulla on suussas? Näytäppä mitä sulla on? Rippe pudottaa suussaan olevan asian näkösälle.Tähän jos toteaa, että jaha. Vai sellainen juttu, tai sanoo palkkiosanan, niin se ottaa asian suuhunsa uudelleen. Komentosanoilla jätä, pois tai ei nyt, asia jää siihen.

Rippe on pudottanut suustaan esimerkiksi nakkeja, leivänpaloja, sipsin. Nakkeja. Kerran koira toi näytille löytämänsä kotitekoisen pullan, jota linnut olivat vähän nokkineet. Pyysin jättämään pullan, ja pulla jäi syömättä.

Sanotaan, että corgit ovat ahneita, mutta eivät kaikki. Ripelle luopumiskomennot ovat olleet ihan pennusta asti tosi helppoja. Se ei ole ruoan perso, joten se ei jää itkemään menetettyjen pullanpalojen perään.

Komentosanalla pissaaminen on kätevää. Kun lähdetään automatkalle, ollaan menossa kylään tai näyttelyyn, pyydän Rippeä käymään pissillä. Yleensä Rippe tekee pissan melko nopeasti pyydettyäni.
Paitsi, jos se on liian into piukkana. Mummin luo sillä on niin kiire, ettei se millään malttaisi. Niinpä se on opetellut huijaamaan. Koira niiaa, kuten tekisi asioita, mutta ei tee mitään.

Rippe katsoi minua vähän hämmästyneenä, kun huomasin asian. Näpsäkästi hetken kierreltyään koira niiasi, mutta näkihän sen, kun lunta oli maassa, ettei tehnyt mitään. Heeiiiii…. Äläpä huijaa, nauroin koiralle Nyt pissille. Näkemisen arvoinen ilme, kun koira älysi jääneensä kiinni huijauksesta. Niinpä koira niiasi nopeasti uudelleen ja teki sen pissin.

Rippe oppii koko ajan. Niin kuin tietysti kaikki koirat. Pennun oppimisnopeus on huikea, mutta niin on vanhemmankin koiran. Ikä ei ole este uusien asioiden oppimiselle tai poisoppimiselle vanhoista huonoista tavoista.

Jos koiralta toivoo tiettyä käytöstä, se pitää sille opettaa. Oikotietä ei ole.

Koirat oppivat myös toisiltaan. Ja tehokkaasti oppivatkin. Tämä kannattaa huomioida, jos talouteen on tulossa lisää koiria. Postimiehen tai mopojen perään innokkaasti räksyttävä koira saattaa saada tulokkaasta herkästi kumppanin. Sooloartistin sijaan esiintyy duo. 

Kirjavinkki

En ole hirmu taitava kouluttaja ja tästä syystä olenkin kouluttanut itseäni ja päivittänyt taitojani. Koiran kouluttaminen ei ole salatiedettä, mutta kyllä siinä omat niksinsä on, ja kaikesta mitä tekee on hyvä olla tietoinen. Suosittelen lämpimästi kouluttautumista.

Koira oppii koko ajan, silloinkin, kun sitä ei aktiivisesti opeta. Sekin on hyvä muistaa.

Welsh corgi cardigan on erittäin älykäs rotu. Työkoiria ovat mieleltään. Jos tällaisen ottaa, on kaikkien etu, että koiran laittaa vähän töihin. Että koiran antaa tehdä töitä. Ulkoilun lisäksi tarvitaan virikkeitä, aivotyötä, riittävästi lepoa, ravintoa ja rakkautta.

Meillä koirat työskentelevät päivittäin. Ruokansa eteen ja muulloinkin. Ovat intopiukkana, kun huomaavat, että nyt on taas mahdollisuus työskennellä yhdessä emännän kanssa.


Ilohan tällaisten kanssa on hommia paiskia!




Kuvat © Pia Grönroos

Aurinko!

Pääsin ulos! Ihan merkkipäivä. Ystävien päivä!☺
Pikkupakkasta ja aurinko! Huippuhienoa!

Rippe katsoi toiveikkaana pukeutumistani. Lähteekö emäntäkin ulos? Ja jos lähtee, niin jippijajei, sehän tarkoittaa hetikohta metsälenkkiä.☺

Rippe kulta.♥
Ei se ihan tarkoittanut. Ensimmäinen kerta ulkona leikkauksen jälkeen tuntui huikealta. Jekku emäntineen tuli meille seuraksi ja lopuksi keitettiin kahvit ja ihailtiin, kuinka hienosti käyttäytyviä koiria meillä on! ☺

Jekku ♥

Mitä voi sanoa. Kolme koiraa taloudessa, kaksi omaa ja yksi melkein vieras! Irpikin, vaikka on ihan pieni, käyttäytyi todella mallikkaasti!
Jekku on meidän koirien hyvä ystävä, joten ei me muuta odotettukaan! ☺

Oman reviirin jakaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvä juttu, joten syytä iloon on ihan oikeasti. Tervepäisiä koiria! ☺

Kun vieras koira tulee oman koiran reviirille, voi koirien sopeutumista uuteen tilanteeseen helpottaa muutamilla asioilla.

Kerää lattioilta pois lelut, aarteet ja luut. Älä jätä oman koiran ruokakuppia lattialle. Vesikupinkin voi alkuun ottaa pois ja laittaa se sitten hetken perästä saataville.

Tapaa vieras koira ensin pihalla. Anna koirien tutustua ja haistella toisiaan rauhassa ja tulkaa sitten yhtä matkaa sisälle.

Mikäli tilanne koirien kesken pysyy leikkisänä, voi leluja palautella leikkeihin. ☺

Illalla Iran uusi ystävä Hanna, haki sen iltalenkille.
Mä olen niin iloinen tästä parivaljakosta. Olin pitkään etsinyt Iralle sydänystävää. Hannasta sellainen löytyi! Ira ei perusta vieraista, mutta on ollut ihana katsoa, miten asenteet muuttuvat. Kun vastassa on ihminen, täynnä iloista mieltä ja rakkautta eläimiä kohtaan, tulos on arvattavissa.♥

Irpi päiväunille menossa. 

Ira lähtee Hannan kanssa lenkille taaksensa katsomatta ja tulee iloisin mielin takaisin.
Mä olen vähän tarkoituksella hakenut tätä asetelmaa. Rippe on niin lujasti sitoutunut minuun, että poissa ollessani sen sydän on aina vähän syrjällään. Me on niin kasvettu kiinni toisiimme.

Kyllä Rippeäkin voi ulkoiluttaa ystävät ja vieraatkin, se käyttäytyy hyvin. Vaan aina se on vähän enemmän, kun mä olen paikalla. ♥

Toivon, että Ira uuden ystävänsä kautta näkee maailman vähän erilaisin silmin. Se oppii luottamaan enemmän myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Ja ehkä, se ei jää minuun kiinni, yhtä lujasti kuin Rippe.

Koiran sydämessä on kyllä tilaa. ♥

Iran lenkkeillessä Hannan kanssa minä treenasin Ripen kanssa.
Pitkäkestoista kosketuspeliä. Noutokapulan hakua. Lähtö pyörätuolin sivulta ja noutokapulan nouto ja luovutus suoraan minulle. 10+
Huikea iloinen suoritus. Ihana Rippe!♥
Lopuksi pelattiin palloa ja pidettiin kunnon pyörätuolirukkaspainit! ☺Voi että meillä oli hauskaa!

Molempien tyttöjen kanssa harjoitellaan aktiivisesti luoksetuloja. Pilli soi joka kerta, kun tarjolla on herkullisia luita tai lihaa. Sisällä minun ei tarvitse kilpailla ympäristön kanssa, joten luoksetulot ovat tietenkin nopeita ja varmoja. Harjoittelemme joka päivä. Kun neljän viikon kuluttua treenit siirtyvät ulos on koirilla jo melko paljon massaa tästä harjoitteesta.

Illalla Silas kävi ystäviemme luona Siurossa.
Saimme isosti lämpimäisiä paketteja tuliaisiksi! Ihanat ystävät, kiitos!♥
Repa oli vähän itkenyt Silaksen lähdettyä. Repa kulta!  Salminvuori kutsuu meitä heti, yksintein kun jalkani kestää!

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Saan tänään nilkasta tikit pois ja uuden kipsin.

Perheen, koirien ja ystävien, vanhojen ja uusien avulla, aika on kulunut nopeasti! ☺

Ripen päiväunet! ♥

 

Suuri kiitos!♥
 

Hyvää Ystävänpäivää! ♥

Villimieli, rajapyykki ja timeout.

Merkit olivat ilmassa. Niitä olisi pitänyt lukemisen lisäksi ymmärtää. Edelliskevään villimieli-iloitteluun osallistui vain Rippe. Kyllähän sen nyt muistin. Jälkijunassa. Sitä odotettiin ja vihellettiin ja kyllähän se koira lopulta aina ilmestyi. Kunhan oli saanut kevätriennot tuoksuteltua.

Tämän kevään hitti on lähimetsään syksyllä ilmestynyt oikea metsäjänis. Se jaksaa innostaa. Yhden laulavan lintukoiran sijaan minulla on niitä nyt kaksi. Molemmat koirat olivat lähimetsässä vapaana, kun korviini kantautui melkoisen kimakka laulava ääni.

Irpi. Ira pitää lujasti ääntä, kun se ei saa Rippeä kiinni juoksukilpailuissa. Näin ajattelin tälläkin kertaa. Että pikku Iitaa hermostuttaa, kun se ei saa toista kiinni. Juu ei ja väärin arvattu. Irpi laulaa myös, kun se ajaa jänistä.

Se siis oikeasti ajaa jänistä.

Rippe on taitava metsäkoira. Rippe nostaa linnut ylös, lumikiepiltäkin. Ajaa haukan liikkeelle aterialtaan, haukkuu oravat puuhun. Muutoin Ripen kulku metsässä on hiljaista.
Rippe ajaa sekin jänistä, mutta ääneti.

Siellä ne nyt, iloiset siskokset kirmasivat pupujussin perässä, toinen ääneti, toinen laulaen.
Jahtia kesti puolisen tuntia. Se on aika pitkä aika odottaa. Saa siinä pilliä soitella. Autopilot ei vastaa.
Jos olisin tupakoitsija, olisin pitänyt tupakan mittaisen tuumaustauon. Nyt sain tuumata ilman tupakkaa.
Mitäpä siinä on ihmisellä muuta tehdä kuin odottaa. Onnekseni ei ollut sovittua menoa. Ei ollut kiire.

Rippe ilmestyi luokseni ensimmäisenä. Koiran kieli roikkui pitkällä kyljessä ja se näytti erittäin tyytyväiseltä. Ripen tultua Irakin ilmestyi. Iralla oli suuria vaikeuksia saada kiihtynyt mielentila laskemaan siedettäviin lukemiin. Ira oli hurjan kuohuksissa eikä olisi millään halunnut tulla hihnan jatkeeksi.

Leikin Ripen kanssa vetoleikkiä ja siihen Irpikin innostui mukaan. Otin Iran taluttimeen.
Huokasin helpotuksesta, molemmat koirat olivat tallessa.

En voi kieltää, etteikö vähän harmittanut.

Tykkään kyllä, että koirat ovat koiria. Ovat itsenäisiä ja vähän omapäisiä. Käyttävät omia aivojaan. Kyllä kyllä. Vaan tykkäisin, että sille pillille kuiten. Se on se viimeinen signaali. Sen tulisi ylittää aivoneste siten, ettei siinä olisi paljon toivomisen sijaa.

On ihmisiä, jotka oppivat kerrasta. Pohtivat ja tekevät suunnitelmia kurssin korjaamiseksi. Suunnittelin minäkin. Kerrasta olen huono oppimaan. Niin tässäkin. Ymmärsin kyllä saavuttaneeni asiassa jonkinlaisen rajapyykin ja että olin vääjäämättömästi muutoksen edessä.

Irpi

Ajattelin, ettei pikku neiti yksin lähtisi jäniksen perään. Että tarvitsee se siihen, jos ei muuta niin ainakin henkistä tukea ja vähän vetoapua vanhemmalta. Ei tarvitse.Ei henkistä tukea, ei vetoapua. Hyvin ajaa jänistä yksinkin.

Ja taas odotettiin. Nyt ei tarvinnut odottaa yksin, sillä Rippe oli kanssani, koska koira oli taluttimessa. Siinä me kuunneltiin Irpin ajoa.

Rippe aina väliin intoutui selittämään minulle, että on kuule tosi väärin tämä, että toinen joutuu yksin tekemään töitä, että voisin mennä avuksi,  juoksemaan metsää ristiin rastiin. Varmasti näin! Ajo kesti tälläkin kertaa puolisen tuntia. Se on pitkä aika odottaa. Siinä ehtii ajatella.

Kun tuli hiljaista eikä Irasta näkynyt hännänpäätäkään, haukutin Rippeä tarkoituksella.
Se on hyvä taito. Haukkua käskystä. Kun avaimet ovat jääneet kotiin ja pitää päästä sisälle, koiran haukku kiinnittää naapurin huomion. Tai kun pitää saada kaverikoira takaisin metsästä.
Ripen haukku toi Irpin taas maisemiin. 

Ajattelin, että tähän on nyt parikin ratkaisua.
Toinen on styroksialusta, termarikahvit ja muutama voippis. Ja toinen on liina.
Päädyin liinaan. Luoksetulon vahvistamiseen. Ehdottomasti.

Näitä pohtien lähdin tyttöjen kanssa seuraavan päivänä lenkille. Vaihdoimme maisemaa. Otin likoille tilaa. Likoille ja omille ajatuksilleni. Ilman riistavirikkeitä luoksetulot sujuvat mallikkaasti. Kutsusta ja pillille. Välittömästi kytkettävissä.

Koirat juoksivat vapaana riemuissaan ja minulla oli täysi työ ajatusten ja tasapainoni kanssa. Alusta oli muuttunut varsin hankalakulkuiseksi, todella liukkaaksi. Kirkasta jäätä peitti paksu lumimatto, joka sitten äkisti petti alta. Nastat kengissä eivät yltäneet jäähän asti ja menetin tasapainoni. Sekunnin murto-osa ja tajusin että nyt kävi huonosti. Jalkaterä kääntyi kello kahdeksaan ja jäi siihen. Taisi mennä luita, ajattelin. Kipu sai minut huutamaan.

Ratsuväki riensi paikalle välittömästi. Rippe etunenässä. Näin koiran ilmeestä, että se tajusi heti ettei kaikki ole hyvin. Ripen koko olemus oli kuin iso kysymysmerkki. Irpi parka pelästyi huutoani. Tuli sekin luokse, muttei heti ihan liki. Koira heilutti peppua ja häntää, lipoi huulia. Käytti taitavasti rauhoittavia signaaleja. 

Siirsin jalkaterän silmäystävällisempään asentoon. Peitin nilkan paksusti lumella. Laitoin koirille nameja ympärilleni kerättäväksi ja poimin koirat taluttimiin yksitellen. Soitin kotiin. Soitin hälytysnumeroon. Soitin. Sillä sattui olemaan puhelin mukana. Aina ei ole.

Näin talvisin olen pyrkinyt kantamaan puhelinta mukana, ulkoilemme usein järven läheisyydessä ja olen ajatellut, että on hirmu paljon kätevämpää, että voi soittaa apua, jos joku sitä järveltä huutelee. Että apu on näin nopeammin perillä. Olin onnekas, että puhelin oli mukanani nyt, kun itse olin kipeästi avun tarpeessa.

Silas haki koirat ja ambulanssi minut. Nilkasta oli kaksi luuta poikki. Jalka leikattiin, laitettiin ruuvein ja metallilaatoin kasaan ja nyt jalka on seuraavat kuusi viikkoa kipsissä.

Heti kotiuduttuani aloitimme tyttöjen kanssa pyörätuolitreenit. Käytän pyörätuolia kunnes jalalle voi vähän varata painoa. Rippe ei ollut pyörätuolista moksiskaan, mutta Irpiä apuväline jännitti.
Jännitys karisi sen sileän tien kun pyörätuolista käsin ohjasin treenejä. Pyörätuoli on nyt tuttu juttu.

Harjoittelemme noutoja. Puhelimen noutoa nyt siis lähinnä. Treenit sujuvat hyvin ja molemmat tytöt oikein odottavat harjoittelutuokioita. Ripen oppimisnopeus ei ole iän myötä hiipunut. Se on huikea. Uuden asian oppimiseen riittää pääsääntöisesti yksi kerta.

 Rippe tuo puhelimen, kun se soi, tai kun siinä on vain värinät päällä. Sen työskentely on varmaa, täynnä intoa. Rippe on ihanteellinen avustajakoira. Rippe tykkää kyllä palkkioista, mutta siitä näkee, että se palkkaantuu myös ihan vain tekemisen ilosta. Siitä, että saa taas tehdä töitä emännän kanssa. 

Esine-etsinnän lisäksi opetan Ripelle ovien ja laatikoiden avaamista vetonarun avulla.

Iran treenit sujuvat myös. Ira on syönyt minulta kaksi puhelinta, joten toivon, että noutotreeni saa sen ymmärtämään niin kuin muidenkin noutoesineiden kohdalla, ettei puhelinta ole tarkoitus syödä. Missään olosuhteissa. Jää nähtäväksi kantaako työ hedelmää. Toivon kovasti. ☺

Irpille lisäksi tulee pitkäkestoinen kosketuspeli siten, että pyrin siirtämään kosketuksen esineeseen. Ikean magneettinen mausterasia sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Kunhan joku käy ensin Ikeassa. Suunnitelmia siis on ja treenejä kivun sallimissa rajoissa.

Toipumisen suhteen olen erittäin toiveikas. Lääkärin mukaan luuni näyttivät vahvoilta. Minulla on käytössäni maailman parhaat vierihoitajat. Ne kulkevat neljällä tassulla ja niiden häntä heiluu. Silmät ovat viisaat ja ystävälliset. Turkki on silkkisen pehmeä.

Olen onnekas!


Kiitos ystävät kaikesta muistamisesta! ♥