torstai 14. helmikuuta 2019

torstai 24. tammikuuta 2019

Kirpakkaa pakkasta

Saatiin kunnon talvi.
Puetaan päälle lämpimästi. Manttelit ja toppikset, tossut tarvittaessa.

Tai sitten ei.

irpukka

No meillähän on kyllä villapaidat koirille, juuri viime talvena teetin, kun oli sama juttu. Rippe ja Peppi pudottavat turkkinsa juuri tähän kevättalven pakkasille. Ovat ihan nakuna ja nostelevat tassuja. Mutta ei. Ne eivät kertaseen pidä asusteista. Niiden olkapäillä tuntuu villasen myötä lepäävään koko maailman paino. Koirien katseet harhailevat eteisessä, päästäänkö matkaan ilman ryijyjä.

No puetaan ne vain ihan tulipalopakkasille ja silloinkin ulkona vain piipahdetaan. Ira on pärjännyt elämänsä tähän asti ilman ulkovaatteita, nakunakin. Toppatakki on sillekin varuiksi hankittu. Automatkoilla koirilla on iso ja paksu lampaantalja takapenkillä tuomassa lämpöä. Lämpötila parkkeeratussa autossa putoaa nopeasti pakkasen puolelle. Tämä kannattaa nyt erityisesti huomioida.

Vanhan tai nivelvaivaisen koiran kohdalla pukeutuminen ei välttämättä voi olla miltämustistatuntuukysymys. Tiineenä tai synnyttäneenä, lisälämmölle on tarvetta. Toki, kannattaa panostaa siihen, että asut ovat oikean kokoisia ja mahdollisimman mukavat päällä. Maukkaat palkkiot ja rauhallinen totuttelu aiheeseen voivat auttaa. Osa koirista pukeutuu ihan miellellään. Osa todella pitää lämmöstä.






Oma pukeutuminen on sekin haastavaa. Koiran kanssa reippaasti ulkoillessa tulee äkkiä lämmin. Kerrospukeutuminen ja tuulenpitävä ohut, hupullinen tikkitakki on ollut kätevä. Metsässä riistajäljellä koiraa seuratessa huppu on verraton. Muuten sataa lunta niskaan. Untuvatakilla tulee herkästi kuuma. Kunnon viimassa ja pakkasessa karvalakki on ihan ehdoton.




icebug Avila3

Tämän talven kaatumissaldoni on edelleen pyöreät nolla. Kunpa vain tilasto pysyisikin koko talven näin hyvänä. Minulla on kahdet IceBugin nastakengät, nilkkakenkämallinen Metro ja vähän reilummalla varrella ja lumilukoilla varustetut Avila3. Aviloihin olen vaihtanut Partioaitasta hankitut Superfeet merinovillapohjalliset. Jalat pysyvät todellakin lämpiminä. Metroissa on kevyemmille kengille tarkoitetut Superfeet pohjalliset. Kävelymukavuus kengässä paranee pohjallisen myötä ihan merkittävästi. Sipaisu irtopuuteria poskiin suojaa ihoa pakkaselta ja tuulelta pakkasrasvaa tehokkaammin.




Me saatiin ystäviltä hyvä vinkki Savotta kädenlämmittimistä. Kiitos tästä vinkistä!

Pilkkimiehille varmaan tuttu juttu. Ihan hirmu ihmeellinen kemiallinen reaktio, josta en vielä tiedä miten se tapahtuu. Mutta toimii. Lämmitin aktivoidaan kiehuvassa vedessä 6-8 min keittämällä. Käyttöönotto tapahtuu napsauttamalla lätyn sisällä olevaa pientä metallilevyä – joka puolestaan muuttaa sisällön raemaiseksi ja lämpimäksi. Käänteinen kylmäpakkaus siis. Lämpöä riittää pitkään.

Taskunpohjalle, kameralaukkuun, nivelrikkoisen koiran toppaliivin taskuun… You name it! Lämmitin aktivoidaan jälleen uudelleen keittämällä, jolloin sisältö muuttuu taas nestemäiseen muotoon. Kyseessä ei ole kertakäyttötuote, tuotteen voi aktivoida kymmeniä ja kymmeniä kertoja uudelleen!

Koirien tassut ovat taas lujilla. Ei vain pakkasen vuoksi. Terävä sepeli puree kuivaan anturaan. Sepelistä huolimatta liukkaus vaivaa koirien kulkua. Topilasta liikutetaan tästä syystä pääasiallisesti vain metsäpoluilla. Eihän se siellä rennosti ota, kun pitää vähän riistakoiran virkaa hoitaa siinä sivussa. Mutta mieli sillä tuntuu metsäjäljellä lepäävän.





Hyvät riennot koirille mahdollistaa pitkä liina. Liina on ollut aivan verraton apu nyt, kun riistaa tuntuu olevan paljon ja montaa sorttia. Rippe paimentaisi mielellään rusakkojen, kettujen, myyrien ja kärppien lisäksi jäällä hiihtäjiä, liina on hyvä varmistin. Pitkässä liinassa koiralla on mahdollisuus kulkea rennosti ja ottaa vähän spurtteja. Ihan loisto kapine.

En suosita ihan ensimmäiseksi liinaksi hankkimaan yli 20m liinaa. Me on liinaan ja sen käyttöön tutustuttu verijälkikurssilla . Liinan käytössä on omat niksinsä. On edetty 5m liinasta 15m liinaan ja siitä edelleen 25m liinaan. Nälkä kasvaa syödessä. Liinassa on hyvä harjoitella luoksetuloja ja kontaktia! Kaupunkipuistossa liina antaa koiralle mukavasti liikkumatilaa. Kävelyteillä liina on hyvä keriä turvallisiin mittoihin. Liina on hyvä yhdistää valjaisiin, jotta mahdollinen veto ei kohdistu herkälle kaulan alueelle. Mahdolliset äkkipysähdykset pysäyttää nekin valjaissa koiran rintakehä niskan sijaan.



lovepaws



Tassut, pakkanen, kuivat anturat ja liukkaus ovat joka kevättalven ongelmia. Ostin kokeeksi paljon kehutun tuotteen LovePaws tassuvahan. No toimii se. Jopa mun omalle atooppiselle iholle. Mutta. Meillä ainakin koirien tassut ovat vahaamisen jäljiltä tosi liukkaat. Aina on tuota hemmetin laminaattia sen verran soiroa esillä, että siinä remutessa tassut luistavat. Kokolattiamatto pitäisi ihmisellä olla. Mutta ei ole, eikä tieten varmaan tulekaan. Bepanthenia laitoin. Bepanthenin sisältämä lanoliini hoitaa anturoita tehokkaasti. Tuoksu houkuttaa koiria. Ovat sitä mieltä, että voisivat nauttia voidetta sisäisesti. Tassut voitelen viimeiseksi illasta, jotta rasva saa vaikuttaa yön yli.

Pakkasten myötä erilaiset sisäpelit ja aktivoinnit, erilaiset kohdetyöt ja virikeruokailut ovat taas kovasti mukavia puuhia koirille. Palkkionameiksi leivottiin maksanameja. Hirmu helppo ja maistuva ohje. Parasta näissä on, että nämä eivät murene eivätkä sotke. Ei lisättyä sokeria eikä lisäaineita.







Ohjeesta tulee pellillinen. Pikkuapulaiset toki kovasti työssä mukana, kuten arvata saattaa. Maksan voi hyvin korvata lihalla, lisää tällöin lihan sekaan vähän vettä ja surauta sähkövatkaimella massaa muutaman minuutin ajan, saat lihasäikeisiin sopivasti sitkoa ja valmis lihapohja ei murene leikatessa. Jauhettu maksa ei vatkaamista kaipaa.

n. 500g tuoretta tai pakastettua jauhettua naudan maksaa
1 dl vehnä-, tai perunajauhoja
2 kananmunaa
Paistetaan uunissa 200°C noin vartti.








Kuvat © Pia Grönroos    Assarille kiitokset!







perjantai 18. tammikuuta 2019

Hauislihaksen jännetuppitulehdus



iran olkanivel


Ensimmäisen kerran näiden Iran hauisongelmien kanssa painittiin vuoden vaihteessa kaksi vuotta takaperin. Tällöin vierailimme koko lauman kanssa koirapuistossa. Puisto oli ensisilmäyksellä hyvässä kunnossa, mutta lopulta paljastui, että takaosa oli vaarallisen jäinen. Seuraavana aamuna Ira ontui selkeästi oikeaa etujalkaansa. Raisua menoa seurasi lääkärireissu. Koiraa hoidettiin levolla, tulehduskipulääkkeellä, laserilla ja kävimme fysioterapiassa. Koira kuntoutui.

Näin jälkikäteen on vaikea hahmottaa täsmällistä ajankohtaa, missä kohdin vaiva uusiutui. Raisumman liikunnan jäljiltä koiran liikkeelle lähtö näytti alkuun hivenen kankealta. Ulkona koiran käynnissä oli mahdotonta nähdä mitään eroa normaaliin kulkuun. Aiemmasta poiketen, vaiva oli nyt vasemmalla. Päätimme käydä tutkimuksissa.

Ontumatutkimuksessa Iralla todettiin ylirasitustila sekä selkeää arkuutta vasemman olkanivelen taivutuksessa sekä hauisjänteen kiinnityskohdassa. Etuosan lihakset olivat kauttaaltaan täysin juntturassa. Lihassurkastumaa tai puolieroa ei kuitenkaan ollut. Tämä taitaa kertoa jotain työkoirille tyypillisestä kipukynnyksestä. Liike jatkuu kivusta huolimatta.

Ira sai pitkän tulehduskipulääke- ja relaksanttikuurin sekä lähetteen fysioterapiaan. Ylirasitustilaa hoidettiin levolla, laserilla, fysioterapialla ja hieronnalla. Ira itse oli sitä mieltä, että hoito-ohje oli levon osalta täysin ylimitoitettu. Se oppi nopeasti käyttämään hyväkseen ne tilanteet, jolloin se ei ollut valvovan silmän alla. Ira on raju. Se on koko porukan raisuin leikkijä. Se on meidän lauman Duudson.

Lääkitys antoi Iralle siivet ja voittamattoman fiiliksen. Asuntomme oli kuin hurrikanin jäljiltä, kun koirat viettivät hetkenkään keskenään. Nämä menosiivet katkaisi onneksemme Back on Track verkkoloimi. Ira ei loimesta tykkää, mutta meidät se pelasti. Verkkoloimi päällään Ira rauhoittuu. 

Ira oli jo pentuna hankala pideltävä. Niin turvalliseksi emme saaneet sen ympäristöä, ettei se olisi keksinyt, miten kiivetä mahdottomalta tuntuviin paikkoihin. Paikoiltaan siirtyneet tavarat kertoivat pennun vierailleen tasoilla, jonne sen ei mitenkään olisi pitänyt päästä. Iraa eivät pidätelleet pentuaitaukset eivätkä koiraportit. Ira sai painia Ripen kanssa mielin määrin. Pennusta asti se kulki mukanamme kaikkialla. Big mistake. Olisi pitänyt ymmärtää antaa pienen kasvaa kasvunsa suojatummin. Miten lujasti silloin toivoin, että koira pysyisi kaikesta kokemastaan huolimatta kunnossa ja terveenä.

Ira tutkittiin 2 vuotiaana kattavin terveystutkimuksin. Ymmärrettiin silloin, kiitos kuvaavan lääkärin asiantuntemuksen, otattaa Irasta myös INC kuvat. Kuvat olivat siistit ja tulokset normaalit. Olimme enemmän kuin huojentuneita. Ortopedi ei C-lonkkaiselle koiralle agility harrastusta suositellut. Me noudatettiin tätä suositusta, vaikka koiran taipumukset ja into lajiin olivat kovasti paljon selvillä. Tai siis minä noudatin. Ira kiersi suositukset omalla tyylillään.

Hauislihaksen revähdykset ja erilaiset hauisjänteen ongelmat, jännetupen tulehdukset ovat melko yleisiä koirien ongelmia. Erityisessä riskissä ovat metsästyskoirat, urheilukoirat ja raisuja leikkejä harrastavat kotikoirat. Lisäksi hauisvaivat ovat kuulemma vielä tyypillisiä matalaraajaisille roduille.

Ira ajaa iloisesti laulaen jänistä, sille käy ajon kohteeksi myös kauris ja kettu. Urheilukoira se on ollut sydämeltään aina. Milloin on mahdollista hypätä vauhditta korkealle, kiivetä, kiertää tai pujotella sukkelaan, Ira tekee sen. Ira on aina rakastanut hyppelyä rantakivillä, viis siitä, että ne ovat liukkaita. Peppiä se ajaa takaa mielellään. Raju paini Ripen kanssa on ihan lempipuuhia. Kaikki riskitekijät siis täsmäävät, rotua myöten.

Lääkärissä Iralle tehtiin ontumatutkimus, jossa todettiin arkuutta hauiksen seudussa enemmän vasemmalla mutta myös oikealla. Ira rauhoitettiin ja koiran olkanivelet ja kyynärät röntgenkuvattiin. Kontrollikuvissa olka- ja kyynärnivelet olivat normaalit ja puhtaat. Nivelrikkoon viittaavia muutoksia kuvissa ei näy. Tämä on tietenkin hyvä uutinen.

Iralle pistettiin molemmin puolin, hauislihaksen jännetuppeen/olkaniveleen kortisonipistokset, joiden toivotaan helpottavan tulehdusta. Tähän päälle tuli vielä viikon tulehduskipulääkekuuri. Liikunta aloitetaan alkuun kevyesti ja rajoitetusti max 30min. kertaansa. Rakennetaan kuntoa ja kestoa maltilla ja toivotaan, että Ira saa jatkossakin touhuta koiramaisten harrastustensa parissa.



toipilas kotimetsässä


Iraa hoiti Eläinystäväsi lääkäri asemalla ortopedi Juha Kallio. Juhan suorittamien toimenpiteiden jälkeen Ira jatkoi samoilla unilla hammastarkastukseen ja hammaskivenpoistoon. Koiran puhdas suu on kyllä pussauksen kohteena olevalle iloinen asia.


Kiitokset Eläinystäväsi lääkäri eläinklinikalle Iran hyvästä hoidosta.


Ortopedi Juha Kallio tunnetaan luustospesialistina. Hänet tunnetaan myös työstään rotukoirien terveyden edistäjänä ja kattavien terveystutkimusten puolestapuhujana. Juha Kallio on toiminut aiemmin Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan alaisen luusto- ja nivelsairauksien työryhmän puheenjohtajana.

Iran rauhoitusaineen vaikutusta odotellessa, sain mahdollisuuden kiittää Juhaa tästä tekemästään arvokkaasta työstä. 

Sivuttiin toki oman rodun terveysasioita myös. Juha Kallio tuntee corgirodut hyvin, hän on ollut vuonna 2016 Suomen Welsh Corgi Seuran kasvattajapäivillä asiantuntijana luennoimassa corgien luusto- ja nivelterveydestä.

Juha Kallio nosti esiin corgien etupään ongelmat. Osteotomia leikkauksia tehdään hänen mukaansa tällä hetkellä paljon. Kondrodystrofisilla roduilla taipumus kyynärluun kasvulinjan liian aikaiseen sulkeutumiseen on perinnöllinen ja sairautta voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. Kallio kehotti kiinnittämään tähän asiaan erityistä huomiota. Jalostusvalintojen tueksi voi hyödyntää kondrodystrofisille roduille kehitettyä INC-kuvausmenetelmää. Tietoa kuvausmenetelmästä löydät tästä.

Jotta koira voisi elää mahdollisimman liikunnallista elämää terveenä, se tarvitsee toimivan ja terveen rakenteen. Kattavat terveystutkimukset ja näiden pohjalta tehtävät jalostusvalinnat ovatkin Kallion mukaan paras keino pyrkiä kohti terveempää rakennetta.

Mietteitäni tästä



Mietin, että corgi tarvitsisi vähän lisää jalkoja. Älkää ymmärtäkö väärin. Pitkäsääriset parhaat ystävämme eivät ole nekään säästyneet kyynärnivelen kasvuhäiriöiltä tai olkanivelen- tahi hauisongelmilta. Eivät toki, mutta niin kauan kun haluamme uskotella itsellemme, että koiralle on hyötyä matalista, hieman kaartuneista tai hieman kiertyneistä tai hieman ulospäin kääntyneistä raajoista, voimmeko edistyä asiassa? Myytti nopeita käännöksiä ja äkkijarrutuksia suosivasta rakenteesta elää valitettavasti edelleen.









Kuvat © Pia Grönroos