Next step: Helsinki Winner 5.12. 2015

Edessä on pienimuotoinen seikkailu.

Meillä on ensimmäistä kertaa molemmat tytöt mukanamme näyttelyssä.
Rippe on saanut pitää pienen näyttelytauon. Ripen mielestä näyttelyissä parasta on kotiinlähtö. Jos asiaa koiran kannalta katselee, niin erityisen viihdyttävää näyttelyissä ei ole. Tai älykästä.
Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta.

Rippe ei ole ruoalla palkattavissa tai lahjottavissa, sen motivointi näyttelyissä on ollut vähän haasteellista. Se on myös aamu-uninen, joten aikaiset kehät eivät oikein sovi sen vartalolle. Näistä ja omista mielipiteistään huolimatta se on usein onnistunut hurmaamaan tuomarin. Ei ihme, sillä se on, todella upea koira.

Tällä kertaa Ripen turkkikin on kunnossa! Eihän se valmis ole, mutta nyt sitä ei irtoa! Meni aikansa ennen kuin ymmärsin, että kahden karvanlähtöajan sijaan Ripellä on niitä neljä.
Se pudottaa turkin juuri juoksujen alla. Lienee tarkoitus, että persuus on sopivasti paljaana. Kun juoksut loppuvat, turkki alkaa kasvaa. Kunnes sitten koittaa valeraskaus ja 'synnytyksen' aika. Pitäähän ne tissit olla paljaana, pentuja varten, joten taas putoaa turkki.

Ripellä on juoksut kaksi kertaa vuodessa. Ja karvanlähtökausi tosiaan neljästi.
Se ei siis ole todellakaan turkkikoira, siinä mielessä, että turkkia olisi koskaan ylenpalttisesti. Vaan kaikki se mitä on, on ensiluokkaista!

Iran mörkökausi jatkuu edelleen. Se reagoi yllättävästi, voimakkaasti ja erittäin äänekkäästi tilanteisiin, joita on käytännössä mahdoton ennakoida. Jopa Rippe tuntuu olevan vähän pihalla näistä nykyisistä aiheista. Se katsoo ihmeissään ympärilleen ja toisinaan jopa yhtyy Iran mielipiteisiin. Ääntä on siis luvassa varmasti enemmän.

Iran karvanlähtö on edelleen kesken. Ei se enää voimakasta ole, mutta turkki on vaiheessa. Oli niin herttaista, miten siitä karhunpennusta kuoriutui suloinen cardityttö! Iran turkki on pidempi kuin Ripen. Karva on erittäin karkea, suorastaan lasimainen!

Näyttelytreeneissä käytiin viikonloppuna Kangasalla. Koirapalvelu Taidogas järjesti kivan match show tapahtuman.  Irpi oli pentujen punaisten joukkueessa, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Sillä oli kehässä niin kiirusta, ettei se ehtinyt millään keskittyä olemaan vain kaunis. 
Pienten pentujen kehässä on niin, että söpöyden kuuluu voittaa ja näin kävi! 
Silas oli kehässä Ripen kanssa. Rippe oli hienosti pienten aikuisten sinisten kolmonen.

Iralle varataan Helsingin näyttelyyn mukaan hyvät namit ja reilusti ajanvietepuuhaa. Ripellekin on luvassa pieni yllätys. Lähteekö se siihen mukaan, ja millä innolla, jää nähtäväksi.☺

Näyttelytunnelmista lisää ensi viikolla!

Nyt vain peukut pystöön meidän joukkueelle! ♥

Lulubelle's Eager Explorer, Ira. ♥ Tänään 1 vuotta!

 

                                                  

                                                                
                                                            Paljon Onnea Irpispirpis! ♥


Meidän pikku Irpis! ♥

Olen niin onnellinen siitä, että Irpi on juuri meidän koira. Onnellinen siitä, miten hurjan paljon Ira rakastaa Rippeä. Siitä, miten hienosti Rippe on kasvattanut sitä yhdessä kanssani.
Miten paljon iloa koirat tuottavat toisilleen!

Irpi on tuonut meidän kaikkien elämään sellaisia ilon värejä, etten tiennyt niiden olemassaolosta ennen Iraa mitään. Ira on yhdistelmä herkkyyttä, josta voisi ajatella keijuja tehtävän, ja sellaista voimaa ja rohkeutta, joita vaaditaan suuriin tekoihin. Ira on villikko ja pieni ketkuilija, trapetsitaiteilija.
Ira on pieni suuri koira ja meille kaikille rakas.

Our little Ira! ♥

I’m so happy, that Ira is our dog. I’m so happy to see how much she loves Rippe. So happy to see how much joy and happiness they have together.
Ira has brought our life such a colorful joy and happiness. She is so sensitive, like fairies.  At the same time, she’s brave and powerful. She is trick or treat.
She really is big dog! And we love her.



© Pia Grönroos

Mitä tehtäis?

Rippe, mitä me oikein tehtäisiin ulkona?
Emmä oikein tiiä.
Juostaanko kilpaa? Köynytäänkö hangella? Syödäänkö lunta?
Emmä oikein tiiä. Katotaan ny. ☺

Eläinlääkärissä

Lääkäri oli vähän myöhässä. Me päätettiin odotellessa pelata. Pelasimme Iran lempparipeliä, eli kohdetöitä. Kriteerit ovat aika tapissa, häiriöitä ympäristössä paljon ja meidän neiti, se jaksaa yllättää. Positiivisesti.

Heräämön puolella oli varsin äänekästä väkeä, tyhjää ei ollut odotussalissakaan. Valot, hajut, äänet. Ei kertakaikkisen mikään estänyt Iraa keskittymästä työhönsä.

Peli sujui odotusaulassa niin hyvin, että me päätettiin jatkaa sitä tutkimushuoneen puolella. Mitä sitä nyt hyvää peliä kesken heittää.

Sillä aikaa, kun me pelattiin, lääkäri kävi kaikessa rauhassa läpi Iran jalat, varpaat, lonkat, selän.

Lopuksi me treenattiin ihan vaan seisomista. Mikä sekin kuulkaa sujui ihan näytöstyyliin.
Mulla oli siinä vähän vaikeuksia. Mitä voin sanoa?  Olin ihan pakahtua kaikesta. Työkoira. Minulla on 100% työkoira. Upea sellainen. Jälleen hieno osoitus siitä, miten hyvä pää tällä koiralla on!

Lääkärin jälkeen Ira piipahti vielä ortopedin juttusilla. Ortopedi oli lääkärin kanssa samaa mieltä. Tytössä ei ole mitään vikaa. ♥

Hyvillä mielin odoteltiin papereita. Toiset istuen, toiset... omalle tyylilleen uskollisena.


Epikriisi:
Ira tuotiin klinikalle, koska siitä on kuulunut liikkeessä noin viikon ajan kevyt naksahdus. Kynsiäänistä ei pitäisi olla kyse, sillä ääni kuuluu kovan lattian lisäksi myös matolla. Ontumista tai liikkumishaluttomuutta ei ole todettu, Ira on aina ollut hyvin menevä luonne.

Iran liikkuessa kuuluu hento naksunta, joka vaikuttaa tulevan oikeasta takajalasta. Raajat käytiin yksitellen läpi, eikä nivelissä tai pehmytkudoksissa todeta tunnustellen kipua, turvotuksia tai epästabiiliutta.

Mitä todennäköisemmin kyse on harmittomasta naksauksesta. Jos ilmenee kipua tai ontumista, varataan aika rauhoitukseen ja nivelien kuvantamiseen ortopedilla.

Hyvää jatkoa kauniille Iralle!

Olen niin iloinen ja huojentunut!
Missä tahansa liikunkin tämän neidin kanssa, se aina herättää suurta ihastusta!

Kiitos hyvästä palvelusta Tampereen Animagi!

Koirahieronta

Meidän Rippe kävi ensimmäistä kertaa hierojalla. Valitsimme paikaksi Katrin Koirahuoltamon.
Meille oli Katria suositeltu ja toimipiste on tässä meidän lähellä. Bonuksena on, että hänellä on itselläänkin corgeja!

Kokemus oli tosi miellyttävä.

Ensin kartoitettiin koiran liikkeitä. Rippe sai laukata ja ravata lempi pallonsa perässä.
Ripen etuliikkeet eivät ole täydelliset. Huonot ne eivät ole, mutta paremmatkin voisivat olla. Näin edelleen. Se tuntuu myös kaartavan mieluiten vasemman kautta. 
Katri halusi tietää myös koiran terveydestä, ravinnosta ja liikuntatottumuksista.

Olin jo aiemmin postitellut tietoja Ripestä Katrille, sen suhtautumisesta vieraisiin. Rippe mielellään valitsee itse, kenen se antaa koskea itseään.
Kaikki hoitotoimenpiteet se on aina antanut tehdä esim. eläinlääkärissä käydessämme. Mikään hankala tai aggressiivinen asiakas se ei siis ole. Pidättyväinen se on. Ja ihmisten suhteen vähän valikoiva.

Tilan antaminen koiralle tai se, ettemme lähesty koiraa ollenkaan, ei ole meille ihmisille helppoa. Uuden koiran kohdatessamme juurikin näin tulisi toimia.

Nyt Ripelle annettiin tilaa ja rauha tutustua uuteen tilanteeseen. Pian se huomasikin, että ollaan tekemisissä mukavan ihmisen ja asian kanssa. Ja onhan se mammakin mukana. Minä sain toimia tyynynä.

Hieronnassa koiran lihaksisto käydään kattavasti läpi. Ripellä on kehossaan valeraskauden tuomia muutoksia, turvotusta ja nestettä. Tämä otettiin käsittelyssä huomioon.

Katri Ilves/ Katrin Koirahuoltamo

Pientä nahkeutta lihaksissa oli kauttaaltaan. Tämä on kuulemma täysin normaalia, koirilla, joita ei ole aikaisemmin hierottu.

Oikealta puolelta rintarangan ja lannerangan liittymäkohdasta löytyi lihaskireyttä. Rippe lähti kiertämään minua vasten ja laittoi jumit piiloon. Se vaihtoi asennon kahdesti. Hieronta-aluetta levennettiin ja kevennettiin.

Rippe rentoutui käsittelyssä täysin. Se sulki silmänsä nautinnosta ja sen pää painoi jalkaani vasten – paljon. Lopulta myös kipeä alue saatiin käsiteltyä ja kireys hellitti.

Ripelle hieronnasta tulee nyt ilman muuta uusi harrastus. Ennalta ehkäisevä lihashuolto on aina parempi vaihtoehto kuin ongelmien hoitaminen. Rippe on aina liikkunut paljon vapaana vaihtelevissa metsämaastoissa. Sen lihaskunto on varsin hyvä. Haluan pitääkin sen sellaisena. 

Nyt jäädään seuraamaan hieronnan tuloksia. Ripelle varaillaan jatkoja myöhemmin.
Seuraavaksi käsittelyyn pääsee Ira. Irpin lihaskunnossa tuskin on mitään vikaa. Sen liikkuminen on vaivatonta, mutta väliin pentumaiseen tapaan varsin raisua. Iran kohdalla haemme oikeastaan välillisiä vaikutuksia, lihashuollon lisäksi.  Se toivon mukaan kykenee rauhoittumaan aloilleen sekä rentoutumaan käsittelyssä.  Samalla kehittyy myös Iran kyky olla toisen ihmisen käsiteltävänä.

Koirahieronnasta jäi tosi positiivinen fiilis.  Saimme kotiin vielä venyttelyoppaan ja kirjallisen hierontaraportin.
Hieronnan jälkeen  kävimme pienellä kevyellä lenkillä. Lenkin jälkeen Rippe kävi nukkumaan. Se kuorsaa tuossa vieressäni nautinnollisesti ihan reporankana! Rippe saa nyt rauhassa palautua.
Irakin nukkuu. Siitä on aina niin jännittävää olla hetkikin erossa Ripestä.

Näyttää hyvälle! ♥

Reetalle ja Penalle suuret kiitokset vinkistä ja suosituksista!☺

14.11.2015

Rippe nukkui lähes koko eilisen loppupäivän. Sen nesteet lähtivät niin hyvin kiertoon, että sillä näkyi illasta ihan selkeä uuma, jota valeraskaudesta johtuvan turvotuksen vuoksi ei ole näkynyt.
Aamusta Rippe oli tosi virkeä. Perinteiseen tapaansa se venytteli pitkään ennen liikkeelle lähtöä.

Tuskin vain pelkkää kuvitelmaa, aamulenkillä sen askel näytti kevyeltä ja vaivattomalta, kauniilta! ☺

Olen näkemästäni tosi iloinen! Kiitokset Katrille!

Kurakausi

Syksy on ihan mielettömän kaunista aikaa. Talvea, lunta ja pakkasia odotellessa saa nauttia värien hiipumisesta. Sumuisista maisemista. Pehmeästä valosta.

Meidän aamulenkki suuntaa usein yhteen suomen kauneimmista puistoista. Hatanpään Arboretumiin.
Puistossa on hyvä harjoitella ohituksia. Paikallaoloa. Luopumista.

Sorsat ja niiden kakat. Puissa trapetsitaiteilevat oravat. Paikka on täynnä houkutuksia. Luopuminen ei ole helppoa. Me harjoitellaan usein. Arboretum ja ruusutarha ovat meidän lempipaikkoja!

 Ira oli jo onnistunut pyörähtämän sorsan kakassa. 

Sorsan kakat ovat kyl pieni miinus tässä paikassa. Mä en ehdi kuin silmiä räpäyttää niin pikkulikka on kyljellään. Se on sitten siinä. Milloin se on vähemmän milloin enemmän kakan peitossa.

Paluumatkalla kotiin päätettiin vielä poiketa koira-aitaukselle. Siellä oli hyvin tilaa temmeltää. ☺

Tytöt ovat valmiina lähtemään kotimatkalle.

Kotipihassa harjataan irtohiekat pois.

Koirat eivät ole ainoita, joiden mukana tulee rapaa sisälle. Irtohiekka lähtee koirista ja kengistä kätevästi harjaamalla. Tai ainakin enimmät. Meidän harja on tosi hieno, kun siinä on pehmeät harjakset koirille ja karkeat mun kengille. Mut yhtä hyvin tähän hommaan sopisi myös vanha tiskiharja.
Usein riittää, kun harjaa koirat ja pyyhkäsee märällä Nanoliinalla. Just nyt ihan pelkkä vesipesu ei riitä.

Syksy koiran/koirien kanssa saattaa yllättää.
Muistan vieläkin elävästi oman valaistumishetkeni, kun Rippeä putsatessani tajusin, ettei edessä olisi onnellista loppua, kuten lasten kanssa.
Lasten kurapukukausi kestää aikansa, mutta lopulta se päättyy.

Koirien kurakausi kestää läpi elämän. Hommaa riittää. Vuodesta toiseen. Tässä lajissa kannattaa satsata vähän välineisiin.

Kun välineet ovat kunnossa, on hommakin helpompaa. Meillä on ämpäri pesuhuoneessa. Tarvitaan vettä ja koiran shampoota. Teen ämpäriin valmiin pesuliuoksen.
Ilman Nano Super Towel- liinoja tästä ei tulisi mitään. Näihin olen koukussa!
Yhtä jos toista mikrokuitupyyhettä olen kokeillut. Nanoliina on ihan paras! Kuidut ovat paljon pidempiä kuin tavallisissa liinoissa tai pyyhkeissä. Tähän tarttuu lika, kivet ja roskat koirista ihan älyttömän hyvin!
Ovat aika arvokkaita. Kirpasee hankkiessa, mutta kirpasee sekin, kun hermot menevät.
Nämät voi pestä koneessa useankin kerran! Helmiä ovat! ☺

Koiraperheen kannattaa satsata myös hyvään imuriin. Ovat vähän makuasioita. Kerran Nilfiskin saatuani en ole osannut merkistä luopua.

Syksyisiä näyttelyreissuja ajatellen, hankimme Ripelle Musti ja Mirri liikkeestä kurapuvun. Pukua on sovitettu liikkeessä kerran ja kerran sitä on pidetty. Rippe inhoaa pukua. ( Lahjoin sitä vähän, että sain sen tähän samaan kuvaan puvun kanssa.) ☺
Mustissa ja Mirrissä Rippe ei suostu kävelemään enää edes kurapukuosaston ohitse. Se laittaa ihan liinat kiinni. 

Me on siis siirrytty ihan manuaaliseen puhdistautumiseen. Puku suojaa kyl sateelta, mut käytön jälkeen pitää puhdistaa koiran lisäksi myös puku.
Koirassa on minulle tarpeeksi. Puku on myös kuuma, se kannattaa huomioida, jos ihan arkikäyttöön tällaisen hankkii.

Cardiganin vahva kaksinkertainen turkki itsessään on riittävä suoja koiralle. Sen omainaisuudet ovat kuin tehty syksyn sadekeleihin. Karkea päällyskarva on kuin peltiä. Pohjavilla kastuu vain harvoin. Se pitää koiran lämpimänä. Koiran oma coretex. ♥

Cardiganin kanssa voi siis nauttia syyskeleistä huoletta! ♥

Noutokurssi

Me on aloitettu Iran kanssa uusi koulutus. Noutokurssi. Kurssin päätteeksi meillä on hallussa sujuva nouto. Nouto, jossa koira tekee pyydetyn asian aivan kuten minkä tahansa sille osoitetun tehtävän. Tähän pyrimme.

Rippe opiskelee samaa asiaa. Se siis poisoppii vanhasta: Kaikki mikä on kädessä lentää ja se haetaan, jos haetaan, miten haetaan, tapporavistetaan ja lopuksi kenties pistetään pieniksi palasiksi tai viedään piiloon. Rippe osaa kyllä tuoda noudettavan esineen myös suoraan käteeni. Hyvällä tuurilla. 100varma koira ei ole, eikä sen ihan sellaiseksi tarvitse edes tulla. 80% riittää mainiosti.

Iran kohdalla tavoitteena on todellakin sujuva nouto. Sille ei ole heitelty keppiä eikä palloa. Ira on kyllä ollut paikalla, kun keppiä ja lelua on heitetty Ripelle järveen – joten sekään ei ole enää aivan puhdas paperi. Iran työmoraali on huikea. Sen energiatasot ovat myös sellaiset, etten yhtään treenikertaa jätä mielelläni väliin.

Ripen kohdalla tavoitteena on lisätä työmotivaatiota sekä saada se tekemään pyydetty työ rauhallisesti. Sen siis pitää laskea kierroksia. Kierrosten laskeminen ei ole Ripelle helppoa. 

Kuten missä tahansa koulutettavassa asiassa niin myös tässä olen huomannut aktiivisen, positiivisen koulutuksen lisäävän koiran mielenkiintoa omistajaa kohtaan. Työtehtävät lisäävät kontaktien määrää ja kohottavat koiran työmoraalia kaikissa arkitaidoissa. Koirat ylipäätään ovat paremmin kuulolla.

Koirat harjoittelevat vuorotellen, ja jo nyt muutaman harjoituskerran jälkeen ensimmäinen vuoro olisi kovin haluttu. Harjoitukset aloitetaan kohdetyöskentelyllä, mikä onkin meillä molempien tyttöjen suursuosikkipeli. 

Me hankittiin noutoesineeksi dami. Ira ei jostain syystä ollut innokas ottamaan damia suuhunsa. Rippe lähti heti kierroksille. Koira näytti kaikki osaamansa temput, jotta olisin laittanut lelun lentämään.
Voi Rippe kulta, nyt ei lelu lennä. Tehtävää helpottamaan askartelin kouluttajalta saadun vinkin mukaisen noutokapulan. Tarvikkeet: Puolikas Tamperelaista ja jeesusteippirulla. Kapulasta tuli tosi hyvä.

Noutokapula

Koulutusnamit

Kapulan lisäksi tarvitaan koulutuspalkkioita. Parhaat koulutuspalkkiot ovat sellaisia, että koira todella tavoittelee palkkiota. Lihaa on kaupassa monenlaista ja siitä valmistuu parhaat palkkiot.
Keitettyä sian kieltä. Paistettua naudan maksaa. Hevosen- ja lampaan lihaa. Paistettua broileria. Alennuslaarista -30-60% lihaa, naudansuikalepaistia, karjalanpaistia ja mitä herkkuja siellä nyt sattuu olemaan.

Jauhelihasta tilkasta vettä, peruna/ vehnäjauhoja, kananmunia, voi pyörittää yleiskoneessa löysän massan, tästä saa uunissa paistaen koko pellillisen palkkionameja. Ohitustilanteissa pitkäkestoiset, sitkaat palkkiot voivat toimia helposti hotkaistavia pieniä paloja paremmin. En keitä lihoja murean kypsiksi vaan jätän lihat napakoiksi.

Iralle palkkioksi sopivia ovat myös porkkana-, tuorekurkku-, ja omenapalat.

Palkkaamisen pitää nyt tapahtua tosi nopeasti, joten keitetty liha on ihan parasta tähän tarkoitukseen. Palat pitää olla sopivia. Ei liian pieniä, mutta ei niin suuria, että koira jää niitä makustelemaan tai tulee hetkessä kylläiseksi. Ira tuntuu olevan pohjaton kaivo. Ripelle ruokapalkkiolla ei ole samanlaista merkitystä kuin Iralle.

Iran tultua talouteen Ripen ruokahalu on kasvanut. Kilpailutilanne vaikuttaa asiaan, vaikka koirat ruokailevatkin omassa rauhallisessa tilassa. Ripelle ei kannata tarjota kuivamuonanappuloita palkkioksi, ne eivät kelpaa. Iralle käy kaikki, se ei sylje lasiin.

Raaka liha on molempien tyttöjen mielestä ihan parasta. Raakalihassa on se riski, että palkka on niin hyvä, että koirat alkavat ennakoimaan ja lähtevät kierroksille. Liian hyvät palkkiot vievät liikaa huomiota itse koulutettavasta asiasta.

Koulutuksen vuoksi  koirien varsinaisia ruoka-annoksia on vastaavasti pienennetty. Koulutan koiria useamman kerran päivässä, joten on hyvä, ettei vatsa ole koskaan niin täynnä, että koira sen vuoksi kieltäytyisi yhteistyöstä.

Ehkä se suurin juttu tässä, kuten kaikessa uuden oppimisessa on kuitenkin se, että miten sitä koiraa koulutetaan.

Tykkään kursseista, joissa lähdetään juuri tästä liikkeelle. Koiran omistajan, kouluttajan ohjaamisesta. Konkreettisista esimerkeistä, ohjeista ja tuesta. Yksilöllisestä ohjauksesta, jossa juuri minä ja koirani ollaan keskiössä. Kurssiohjeiden ansiosta on jo hyvä käsitys siitä, miten etenen koulutuksessa.

Maksettu kurssi motivoi opiskelemaan. Kotitehtävät teemme tunnollisesti. Muutaman harjoituskerran jälkeen Ira on edennyt jo todella hienosti! Koiralla on virtaa ihan rasittavuuteen asti. Kun Ira ottaa työmoodin käyttöönsä olen ihailusta mykkänä. Ira on huikea!

Rippe edistyy myös, vaikka näen, että pelkkä noutoesineen nostaminen on  sille vähän out, ja se että se kapula lentäisi olisi niinko in. Lyhensin Ripeltä harjoitteluaikaa ja tämä rauhoitti tilannetta Rajatumpi aika sopii Ripelle paremmin.

Kirjavinkkejä

Koiran kouluttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Koiran luonne ja rotuominaisuudet, perimä, vaikuttavat siihen, miten nopeasti koira sisäistää uusia asioita. Omistajan omat mekaaniset taidot.

Kuulin juuri tulevasta koiranomistajasta, joka oli ilmoittautunut kuunteluoppilaaksi koiran perustaidot kurssille, jo ennen kuin pentu saapuu. Siis ihan mahtavaa ennakointia!

Onnistu koirasi koulutuksessa on
koulutuskirjoista suosikkini. 

Koiran kouluttaminen on mielekästä, kun se tehdään positiivisesti vahvistaen. Pakkokeinojen käyttäminen, väkivalta, pelottelu tai säikyttely eivät kuulu koiran kouluttamiseen.

Koiranomistajan peruskurssi: Koulutus on oikean käytöksen vahvistamista

Koirat toistavat sellaista käytöstä, joka osoittautuu niille itselleen hyödylliseksi ja kannattavaksi. Kouluttajan tehtävä on miettiä, miten koiran saisi ymmärtämään mitä halutaan ja miten siitä tehtäisiin myös koiralle kannattavaa.

Kouluttamisen pääperiaate on yksinkertainen: aina kun koira tekee jotain, mitä haluat sen tekevän, palkitse sitä siitä jollain, mitä se siinä tilanteessa haluaa.

Kun koira tekee jotain, mitä et halua sen tekevän, älä huomioi sitä mitenkään.

Palkintoja käytetään järjestelmällisesti koulutusvaiheessa niin, että koira saa palkintonsa jokaisesta oikeasta suorituksesta. Jos palkkion saa harvemmin, koira ei kunnolla pysty ymmärtämään, mitä sen tarkalleen ottaen pitäisi tehdä.

Vähitellen, kun koiran suoritus muuttuu varmemmaksi, voi palkintoja antaa harvemmin.

Teksti: Tuire Kaimio, Miia Kantinkoski ja Jenny Koljonen, näyttötutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat



Meillä on treenin aika.☺

Verijäljellä

Penan jälki

Koirilla on luontainen halu käyttää kirsuaan. Verijälki on yksi tapa antaa koiran tehdä hajuaistinsa avulla töitä. Meillä molemmat tytöt tykkäävät kovasti lähteä jäljelle ja koirat ovat varsin taitavia tässä lajissa. Emme kilpaile, mutta tulevaisuudesta ei vielä tiedetä. Houkuttaisi kyllä lähteä kokeilemaan koejälkeä.

Tarvikkeet:

•    Verta. Naudanveri kaupan pakastealtaasta käy hyvin. Verta voi sulattaa ja pakastaa useita kertoja.

Jäljen voi vetää myös esimerkiksi raakalihalla/tonnikalalla/lihapullilla. Sukkahousut ovat kätevät tähän tarkoitukseen.

•    Pala pehmeää pesusientä. 

•    Reilu pätkä narua, joka sidotaan tiukasti kiinni pesusieneen.

•    Vettä ja vesikuppi koiralle. Koiralle juotavaksi ja mahdollisten verisotkujen siivoamiseen.

•    Talouspaperia suikaleina tai kreppinauhaa/ pyykkipoikia jäljen merkeiksi ja paperia mahdollisten verisotkujen pyyhkimiseen.

•    Muovipussi tai astia, jossa kuljettaa veristä sientä.

•    Kaato: Hirven- tai peuransorkka, tuoretta raakalihaa. Mieluinen lelu ja leikkikin käy palkkioksi jäljestä. 

Sorkasta huolimatta, otan jäljelle mukaani aina myös tuoretta lihaa. Kun koira on aikansa touhunnut sorkan kanssa, teen lihan avulla sopuisat vaihtokaupat. Käytäntö on hyvä, sillä meille kävi jäljellä viimeksi siten, että joku oli ehtinyt kaadolle ennen meitä – ja vohkinut koko sorkan. Ilman lihaa ei olisi ollut koiralle mitään palkintoa tarjottavaksi.

•    Kassin, jossa kuljetat tavarat metsään.
•    Koiralle hyvät ja mukavat valjaat (ei vedonestovaljaita) ja vähintään 5m, mielellään pidempi liina.
•    Kastele sieni valmiiksi vedellä ennen jäljelle lähtöä.

Jäljen voi tehdä metsään tai puistoon. Jälkeä ei kuitenkaan kannata tehdä paikkaan, jossa on paljon häiriöitä tai paikkaan jossa jälki itsessään on häiriöksi. Valmis polku ei myöskään ole hyvä paikka jäljelle.

Koejäljelle pitää olla maanomistajan lupa.

Jäljellä 

Olimme metsässä maanomistajan luvalla. Ensimmäinen kerta koiran kanssa jäljellä on aina tosi jännittävä. Kuvasarja seuraa kuinka Reetta ja  Pena ajavat ensimmäisen verijälkensä. 

Reettaa jännittää, kuinka tässä käy!

Ensimmäisen jäljen ei tarvitse olla pitkä, 20 - 50 metriä riittää hyvin. Jäljelle valitaan rauhallinen ja suhteellisen helppoalustainen, tasainen maasto. Jäljen alkuun pirskotetaan vähän verta. Minulla on vedellä kostutettu sieni yleensä pienessä muovipussissa, johon kaadan veren. Töpsöttelen sienellä jäljen alun ja tarvittaessa kaadan siihen vähän lisää verta. Jäljen alku merkataan talouspaperisuikaleella tai pyykkipojilla/ kreppipaperilla. 

Jäljen alku!

Jäljellä kävellään rauhallisesti eteenpäin, sientä maassa perässä vetäen. Pyrin siihen, että ensimmäinen jälki on suht suora. Jos edessä on esim. iso kivi saatan merkata jäljen, jotta tiedän kummalta puolelta olen esteen ohittanut. Ensimmäisiä kertoja jälkeä vetäessä kannattaa reittimerkkejä käyttää runsaasti. Pidemmästä jäljestä on hyödyllistä piirtää nuotit. Jälki katoaa yllättävän nopeasti päästä, eikä merkkejä ole aina helppoa havaita.

On tosi mielenkiintoista seurata, miten koira reittinsä valitsee. Koira käyttää jäljellä maa- ja ilmavainua. Koira ei välttämättä seuraa tehtyä jälkeä pilkun tarkasti jäljen päällä. Olosuhteet vaikuttavat asiaan, tuulisella säällä jäljen haju voi olla siirtynyt kauas alkuperäisestä paikasta.

Tällä kertaa minä tein jäljen ja kuvasin, Reetta merkkasi ja ajoi jäljen Penan kanssa. Jäljen loppu merkataan noin metriä ennen kaatoa.

Kaato. Jälkeä kypsytellään vähintään 30 min.

Jäljen annetaan vanhentua puolisen tuntia, mielellään kauemmin, jopa seuraavaan päivään. Jos käytät sorkkaa jäljellä joka vanhenee useamman tunnin tai pidempään, vie sorkka jäljen päähän vasta juuri ennen jäljen ajoa.Vie kaato jäljen päähän siten, ettet kulje varsinaista jälkeä ettet sotke jälkeä. 

Jälki on kypsynyt

On aika hakea koira autolta ja ajaa jälki. Jännittävää!!

Tarkkaile koiran mielialaa ja eleitä

Koiran kanssa jäljelle tullaan rauhallisesti edeten. Jäljellä kuljetaan aina koiran ehdoilla. Voi nimittäin käydä niin, ettei koira ole halukas lähtemään jäljelle. Koira ei voi ennalta tietää,  että jäljen päässä on jauhelihaa tai pelkkä vaaraton sorkka. Voi olla, että koira haluaa miettiä asiaa. Koira haistaa veren ja samalla tiedostaa hajuun liittyvän vaaran. Jäljen päässä voisi hyvin kuvitella olevan monisatakiloisen haavoittuneen ja vaarallisen sorkkaeläimen, mitä koira asiasta miettii, tätä emme tiedä. Harkinta on hyvästä.

Jos koira on kovin kiihtynyt ja intona, lenkitä koiraa ensin hetki ja palaa jäljelle, kun koira on rauhallisempi.

Päätöksen siitä lähdeteekö koira jäljelle eli ei, tekee koira. 

Omistaja kulkee koiran kanssa jäljen alkuun ja koira päättää lopusta. Koiraa ei saa hoputtaa tai painostaa. Omia koiriani en kannusta lähtemään jäljelle. Koirat lähteävät jäljelle itsenäisesti ja itse vain seuraan perässä, pysyn hiljaa. Jäljellä koira toteuttaa luontaisia metsästysvaistojaan. On tärkeää antaa koiran tehdä työnsä rauhassa.

Jos koira perääntyy liinassa, omistajan ei heti tarvitse perääntyä. Voi hyvin seistä paikoillaan ja odottaa hetken. Älä tee päätöstä koiran puolesta. Koiraa voi halutessaan kehua ja kannustaa, vaikka koko jäljen ajan. Päätös etenemisestä kannattaa jättää koiralle. Jos koira ei lähde jäljelle, voi jälkeä kokeilla toisella kertaa uudestaan. Seuraavalla kerralla uteliaisuus mahdollisesti vie voiton.

Jos koira hermostuu, vapisee ja pelkää, pysy itse rauhallisena ja kannaustavana. Siirry pois jäljeltä. Lenkitä koiraa hetki ja palauta koira autoon, kehu ja palkkaa koira autolle. Korjaa jälkimerkit ja kaato pois luonnosta.

Pena

Jäljellä!

Pena oli jäljestä todella kiinnostunut ja koirasta näkyi selkeästi, että se puntaroi etenemisen  mahdollisia hyötyjä ja riskejä.

Alkuun koira oli sitä mieltä, että kaartaminen kauemmas voisi olla viisasta. Reetta pysyi rauhallisena paikoillaan ja hetken kuluttua Pena jo viilettikin jälkeä eteenpäin. Kun koira ottaa yhdenkin askeleen jäljen suuntaisesti liiku heti koiran mukana.  Jos koira kaartaa jäljeltä pois, pysähdy odottamaan. Jatka matkaa, kun koira etenee jäljen suuntaisesti. Koira seuraa hajua ei varsinaista verijälkeä. Jäljen haju voi hyvin leijailla jäljen sivussa. Ota huomioon tuulen suunta.

Kesken jäljen risukasasta kuuluva, yllättävä kova pamaus, pelästytti Penan. Reetta pysyi jälleen esimerkillisen  rauhallisena ja Pena palasi pian jäljelle. Koira työskenteli tarkkaavaisena ja hyvin tietoisena vaaran tunnusta. Hienoa vaistonvaraista käytöstä ja ennakointia.

Kaadolle tultaessa Pena eteni matalana, hitaasti ja äärimmilleen keskittyneenä. Kaikesta näki, että siinä puntaroitiin tarkasti riskejä. Minkäänlaista hätiköintiä koirassa ei näkynyt. Ei koirassa eikä sen emännässä. Aivan huikean upea suoritus!

Tarkkana!

Huumaava tuoksu!

Pena sai järsiä kaatoa rauhassa. Kun koira oli valmis luovuttamaan kaadon, se sai syödäkseen vielä raakalihaa isojen kehujen kera!  Rohkea koira!

Team Reetta & Pena!

Iso kiitos näistä hienoista hetkistä ja kuvista!

Jäljen lopuksi luonnosta kerätään kaikki jälkimerkit pois. Haastetta jälkeen saa muutoinkin kuin lisäämällä matkan pituutta. Jäljen voi antaa vanhentua rauhassa. Jopa useamman vuorokauden. Jäljestämään tottunut koira voi lähteä jopa viikon vanhalle jäljelle.

Entä jos koira eksyy jäljeltä?

Pysähdy. Pidä liina löyhänä, jotta koira voi rauhassa etsiä jälkeä. Odota rauhassa. Jos koira on ajanut jo jälkeä se hyvin todennäköisesti löytää jäljelle uudelleen. Älä heti peräänny. Jos koira ottaa askeleenkin oikeaan suuntaan lähde heti koiran mukaan.

Ellei koira löydä jälkeä palaa samaa reittiä takaisin kohtaan, jossa tiesit teidän varmasti olevan jäljellä. Ellei koira jatka jälkeä, sekin on ok. Jäljellä edetään aina koiran ehdoilla.

Entä jos itse eksyit jäljeltä?

Onpa käynyt joskus näinkin, että tuuli on riepotellut ison osan jälkimerkeistä pitkin kangasta, ja tällöin ollaan oltu täysin koiran varassa. Yhtään kaatoa meiltä ei ole jäänyt metsään.

Jäljen päätteeksi tarjoa koiralle vettä, pitkällä jäljellä myös kesken ajon. Jälkeä tehdessä ota huomioon keliolosuhteet.

Kovilla helteillä tai pakkasilla ei kannata jälestää. 

Jos verijälki kiinnostaa, suosittelen ensimmäistä jälkeä tehtäväksi yhdessä lajia jo harrastaneen henkilön kanssa. Kun ihmisiä on jäljellä useita, kannattaa aina muistaa keskittyä koiriin. Vältä jäljellä turhaa jutustelua. Hyvä vaihtoehto on käydä verijälkikurssi. Kurssilta saa hyvät ohjeet ja paljon syventävää tietoa.



Kuvat © Pia Grönroos