Mitä kuuluu Irpukka?

Liian pemumainen. Onpa kivan mallinen corgi, tällähän on jalat! Lellipossu. Ensimmäinen arvio koirastani on erään ulkomuototuomarin, toinen eläinfysioterapeutin ja kolmas minun.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Kardashian Cymraeg Ci x Lulubelle's Awesome Allegiance
Irpis, Oslossa 2015

Irasta ja sen yhdeksästä sisaruksesta oli kuva netissä, kansainvälisellä corgipalstalla. Huusin miehelle, että tule nopeasti katsomaan, meidän tyttö on täällä! Mies tuli ja totesi lempeästi, että no niinpä onkin. Iran kasvattajan kanssa molemminpuolinen luottamus syntyi nopeasti.

Ira saapui meille sinivalkoisin siivin Norjasta, Elisabeth Laerumin Lulubelle'n kennelistä. Lennolla Ira sai VIP kohtelun. Koneeseen astuessamme koneen kapteeni ja koko matkustamomiehistö toivotti pienen tervetulleeksi lennolle.

Elisabeth on ollut tukenamme kaikki nämä vuodet. Elisabethistä, useista Iran sisarusten omistajista sekä Iran äidin, Kardashian, aiempien pentujen omistajista, on tullut ystäviämme. Tiedot Iran kuten Pepinkin sulhaskandeista ja sukutauluista ovat aina tehneet mutkan Norjassa. Elisabeth on kansainvälisesti arvostettu ja erittäin pidetty koirakasvattaja. Yhteydenpito on ollut helppoa ja välitöntä.

Matka Norjaan kannatti tehdä. 

Irpunen ♥ Meri

Lulubelle's Eager Explorer, Ira 

Uudessa kodissa

Ira on kuin Bertie Bottin jokamaunrakeet. Kuin pussillinen paukkukaramelleja. Ira on aina iloinen. Satoi tai paistoi, aamulla se on ensimmäisenä toivottamassa aurinkoiset hyvät huomenet. Illasta se käy syliin, haukottelee raukeasti ja pussailee hetken hellästi. Toivottaa hyvää yötä. Irasta tuli nopeasti koko perheen ja eritoten minun lellipossuni.

Toden totta, Iraan lienee sekoittunut jossain kohdin pemuverta, niin touhukas se on. Varmasti joku sukutaulun tyhjä ruutu kyseessä. Tästä en ole todellakaan pahoillani. Laumassa on hyvin tilaa yhdelle tätimoonikalle. Sanalla sanoen, Ira on ihastuttava.

Peppi ♥ Ira

Iran hyväntuulinen energia on tarttuvaa. Sen lisäksi, että se on perheemme ilopilleri, touhukas pikkuemäntä, joka jaksaa leikittää niin ihmiset kuin lauman muut koirat, se on perheettään ja laumaansa kohtaan erityisen hellä ja huomaavainen. Rippe hoivasi Iraa kuin omaa pentuaan. Ira on tehnyt saman Pepille, hellästi rakastaen ja väsymättä leikittäen. Iran äidinvaistot ovat kohdillaan.

Iran kanssa harrastetaan koiranäyttelyitä, rallytokoa ja nose workia. Mejä on Iran lempilajeja. Jänistä Ira ajaa kaikista mieluiten. Kaikkea tätä se tekee iloisena, hyvällä vireellä. Eläinlääkärissä tyttö ei stressaa. Kynsienleikkuulle Ira tulee häntää heiluttaen, yhteistyötä tarjoten.

Iralla on lauman nopeimmat hoksottimet. Ira onkin saanut alan ammattilaisilta paljon kehuja osakseen. Täysin ansaitusti.

Ira on kaikkiruokainen, erityisen hyvällä ruokahalulla varustettu, vailla allergioita tai muita ihottumia.

Pentuehaaveita

Ira on koiristamme se, jolle pentuetta toivoin eniten.

Virheetön Ira ei ole. Sen puutteita paikattiin kiinnittämällä sulhasvalintoihin erityistä huomiota. Elisabeth, urosten kasvattajat ja omistajat tarjosivat suunnitelmille kaiken tukensa. Tästä tuesta olen kiitollinen.

Ira on tuonut elämääni ihania ihmisiä. Kiitos!

Kasvatustyössä terveyttä on kyettävä arvioimaan yksilöä laajemmasta näkökulmasta. Milloin omat taidot eivät riittäneet, pyysin apua. Jalostussuunnitelmia kanssamme pohti useaan kertaan Kennelliiton asiantuntijalääkäri, auttaen ja kannustaen tekemään rodun kannalta järkeviä valintoja.

Ira olisi synnyttänyt koko joukon maailman söpöimpiä pentusia, joilta ei olisi puuttunut älliä eikä leikkimielisyyttä. Toisin kävi.

Kun pentuesuunnitelmat Iran kohdalla kariutuivat yksi kerrallaan ja sitten Iran oma terveys petti, jalostushaaveista täytyi luopua. Olin katketa surusta. Tätä surua ja surun määrää voi ulkopuolisen olla vaikea ymmärtää. Pelkkä kaunis ulkomuoto tai erityisen mukava tai lahjakas luonne ei riitä. Jalostuskoiran kohdalla terveyden merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Niin vaikea laji kuin karsinta on, päätös on oikea.

Terveysongelmat

Iran terveysongelmista olen kirjoittanut blogiin jo aiemmin.

Teemme parhaamme, etteivät Iran äänipelot yleistyisi. Juuri nyt tämän asian suhteen tilanne vaikuttaa hyvälle. Ira kykenee nukkumaan rentona kovallakin ukkosen ilmalla. Läheisen rakennustyömaan räjäytyksiin koiran reaktiot eivät ole normaalista poikkeavia. Kaupunkioloissa koiran luonneominaisuudet korostuvat. Kaupungissa ei voi valita, mitä ympäristö koiran eteen tuo. Pään pitää olla kunnossa, muuten täällä ei pärjää.

Irassa on roppa kaupalla sisua, niin Norjasta kuin se onkin kotoisin. Iran herkkyys koviin ääniin on nyt tiedossamme. Uudeksi vuodeksi Iralle hankittiin lääkitys. Mikäli on tarpeen, haemme hyvin matalalla kynnyksellä ammattiapua. 

Käyrät, liian lyhyet raajat 

Ammattiavun varassa olemme Iran etuosan ongelmien suhteen. Raskaan metsälenkin jälkeen, levolta noustessa, Iran kulku oli kankeaa. Koira ei ontunut, mutta kevensi selvästi askellustaan. Vaiva tuntui olevan enemmän vasemmalla. Liike vetreytti koiraa, mutta uuden metsälenkin jälkeen oireet valitettavasti palasivat. Päätimme kääntyä ortopedin puoleen.

Ontumatutkimuksessa Iralla todettiin rasitusvamma sekä selkeää arkuutta vasemman olkanivelen taivutuksessa sekä hauisjänteen kiinnityskohdassa. Etuosan lihakset olivat kauttaaltaan täysin juntturassa. Ortopedi kuvaili vaivaa rodulle tyypilliseksi. Tähän luonnehdintaan tuskin päädytään ensimmäisen, eikä vielä toisenkaan samaa vaivaa sairastavan koiran kohdalla.

Vähäiseltä vaikuttanut vamma on osoittautunut vaikeaksi ja herkästi uusiutuvaksi.

Iran terveysongelmien myötä olen alkanut ymmärtää, miten haastava kondrodystrofinen, liian matala rakenne koiralle on. Tieto tuo ongelmiin valoa, mutta tiedolla on toinenkin puoli.

Huolen ja hoivan lisäksi kipeä koira laumassa vaatii paljon erityisjärjestelyitä. Henkisesti Ira on jaksanut ihmeen hyvin. Ira taitaa koiralle tärkeän yksinolotaidon, vaikka tätä ei sille sen pentuaikana juurikaan opetettu. Yksin ollessaan Ira lepää. Tämä osaltaan kertoo paljon koiran hermorakenteesta.

Oma jaksaminen on ollut koetuksella. Vertaistuki on ollut nimensä veroista. Kiitos!

Irpu-baby ♥ Rippe

Ira ei pentuna ontunut koskaan. Se on aina ollut tosi reipas. Ikänsä se on saanut rallatella itseään isommassa seurassa. Tässä kohdin omat taidot eivät vielä riittäneet suojaamaan koiran kasvua. Yhä edelleen saatetaan pitää ihan suositeltavana asiana, että pentukoiran voi antaa liikkua mielensä mukaan. Pentukoira ei tiedä rajojaan, ei sitä, mikä sille on turvallista. Hallittu alastulo on eri asia kuin putoaminen. Kasvu kannattaa suojata.

Iran ongelmat alkoivat vasta aikuisena. Koiran olka- ja kyynärnivelet on kuvattu. Luusto on kunnossa. Johtuvatko Iran ongelmat sen raisuista elämäntavoista? Tapaturmasta? Onko vika rakenteessa?

Iran kannalta vastauksella ei ole mitään merkitystä. 

Kuten kaikki tervepäiset koirat, Irakin liikkuisi mielellään. Se on aina liikkunut. Se ei himmaile eikä jarruttele edes kipeänä. Niinpä minun on nyt pitänyt toimia koiran jarruvarjona. Iralla on käynyt kotona säännöllisesti hieroja. Kotiin tuotu, ammattitaitoinen hierontapalvelu on ollut aivan mahtava asia. Kiitos Heidi!

Kuntoutus on kestänyt pitkään, töitä on tehty. Rasitusta on lisätty pikku hiljaa edeten. Painit, leikit ja kiipeily ovat jo sallittujen asioiden listalla. Ira ulkoilee muun lauman mukana. Se on saanut jälestää. Juosta vapaana, valvotusti, ilman seuraa. Ira on ketterä kuin vikeltäjä ja lisäksi se on kova uimari. Vaikuttaa siltä, että se on kuntoutunut hyvin.

Heinäkuun alussa tapaamme Koirakuntosalilla eläinfysioterapeutti Kirsi Piispasen. Ammatti-ihmisen arvio on paikallaan.

Toivon, että syksyllä Ira pääsee lempipuuhansa pariin. Se on kovin pätevä ajamaan jänistä.

Koirakuntosali 2.7.2019

Eläinfysioterapeutti Kirsi Piispasen mukaan olemme tehneet hyvää työtä. Ira on jäntevä, lihaksikas ja kauttaaltaan hyvässä kunnossa. Etuosan, olka- ja kyynärnivelen, hauislihasten ja hauisjänteiden osalta ei ollut havaittavissa lainkaan kipua tai aristusta, ei puolieroavaisuutta tai lihassurkastumaa. Ira rentoutui käsittelylle täysin, pussaili väliin Kirsin käsiä.

Minulta oli tulla itku. Niin iloinen ja huojentunut olin näkemästäni.

Tästä on hyvä jatkaa! Syksyn jahtihaavet eivät ole lainkaan ylimitoitettuja. Kunnon kohotusta jatketaan edelleen, rasitustasoa pikku hiljaa nostaen, unohtamatta lihashuoltoa.

Juhlan paikka!

Iran ♥  Hanna

Tunnistatko koirasi kivun? 

Koiran kipua ei ole helppoa tulkita.

Liikkuuko koira mielellään? Osa koirista jättää liikunnan vähemmälle. Osa vietittää itseään, on jatkuvasti liikkeessä. Molemmissa tapauksissa koira voi peittää kipua. Paimensukuisille koirille kivun peittäminen on yleistä.

Ontuuko koira?  Ontuminen on aina merkki kivusta. Ontumisen syy kannattaa selvittää nopeasti, sillä pitkittyessään vaiva voi pahentua.

Mikäli koiran etuosa on molemmin puolin yhtä kipeä, koira ei oikein voi ontua. Kivusta huolimatta sen on astuttava eteenpäin. Kipu heijastuu herkästi koiran rintalihaksiin, niskaan ja selkään. Liikkeelle lähtö ja liike voivat olla vaikeita. Koira mieluummin makaa kuin istuu. Istuessa koira vaihtaa herkästi painopistettä toiselta eturaajalta toiselle.

Onko koiralla diagnosoitu nivelrikkoa? Nivelrikko on etenevä rappeumasairaus, joka hoitamattomana voi aiheuttaa merkittävääkin kipua. Kipulääkitys auttaa koiraa. 

Nouseeko koira vaivattomasti ylös raisumman liikunnan jäljiltä levättyään vai ontuuko koira, näyttääkö kulku kankealta? Vetreytyykö koira liikkeessä? Vai pahenevatko oireet rasituksessa?

Sujuvatko hypyt autoon, sohvalle, sänkyyn? Kulkeeko koira sujuvasti ja hallitusti portaissa?
Pureeko tai nuoleeko koira tassuja? Onko tassuissa punertavia värjäytymiä? Laahaako koira tassuja kulkiessaan?

Muriseeko, pureeko, esteleekö, kun harjaat koiran turkkia tai kun leikkaat koiran kynsiä?

Mikäli vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen myöntävästi ortopedin ja/tai ammattitaitoisen eläinfysioterapeutin vastaanottokäynnistä voi saada apua.

Onko koira terveystutkittu?
Luustokuvattu lonkkien, kyynärien, selän IDD, SP, VA ja LTV osalta? Tiedätkö pysyvätkö koiran polvilumpiot/nivelet paikoillaan?

Luustokuvatun koiran mahdollisuudet kivuttomaan elämään ovat huomattavan paljon paremmat kuin tutkimattoman, sillä koirat luontaisesti peittävät kipujansa.


Kennelliitto: Tunnistatko koirasi kivun




Kuvat © Pia Grönroos / Kennel Lulubelle