Hauisjänteen tulehdus

Iran olkanivel

Ensimmäisen kerran Iran etuosan ongelmien kanssa painittiin muutama vuosi takaperin 30.12.16. Tällöin vierailimme koko lauman kanssa koirapuistossa. Puisto oli ensisilmäyksellä hyvässä kunnossa, mutta lopulta paljastui, että takaosa oli vaarallisen jäinen. Raisua menoa seurasi eläinlääkärireissu, sillä seuraavana aamuna Ira ontui selkeästi oikeaa eturaajaansa.

Koira oli kipeä, emme jääneet tätä kotiin enempää ihmettelemään vaan varasin Iralle ajan ortopedi Hanna-Leena Terhosen* vastaanotolle Evidensia Tammelaan. Iralle tehtiin ontumatutkimus ja koiran eturaajat kuvattiin. Kuvat olivat puhtaat, mutta koira oli ihan reilusti kipeä. Koiraa hoidettiin levolla ja tulehduskipulääkkeellä. Kävimme fysioterapeutilla ja Ira sai laserhoitoa. Koira kuntoutui nopeasti. 

Näin jälkikäteen on vaikea hahmottaa täsmällistä ajankohtaa, missä kohdin vaiva uusiutui. Tiedossamme ei ollut sekään, olisiko nyt kyseessä vastaavanlainen vamma kuin edellisellä kerralla, vai täysin uusi vaiva. 

Raisumman liikunnan jäljiltä koiran liikkeellelähtö vaikutti kankealta. Koira kulki neljällä raajalla, mutta pyrki keventämään etuosan askellusta. Ulkona koiran liikkeessä oli mahdoton nähdä mitään eroa koiran normaaliin kulkuun. Aiemmasta poiketen, vaikutti siltä, että vaiva sijaitsi nyt vasemmalla.

Päätimme käydä ontumatutkimuksissa Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla. 

Ontumatutkimus

Tutkimuksessa Iralla todettiin vakava lihasten ylirasitustila sekä selkeää arkuutta vasemman olkanivelen taivutuksessa sekä hauisjänteen kiinnityskohdassa. Etuosan lihakset olivat kauttaaltaan täysin juntturassa. Lihassurkastumaa tai puolieroa ei ollut. Tämä taitaa kertoa jotain työkoirille tyypillisestä kipukynnyksestä. Liike jatkuu kivusta huolimatta.

Ira sai pitkän tulehduskipulääke- ja relaksanttikuurin sekä lähetteen fysioterapiaan. Ylirasitustilaa hoidettiin levolla, fysioterapialla, laserhoidolla ja hieronnalla. Ira itse oli sitä mieltä, että hoito-ohje oli levon osalta täysin ylimitoitettu. Koira oppi nopeasti käyttämään hyväkseen kaikki tilanteet, jolloin se ei ollut valvovan silmän alla. Ira on todella raisu. Se on koko lauman raisuin leikkijä, meidän Duudson.

Lääkitys antoi Iralle siivet. Asuntomme oli kuin hurrikaanin jäljiltä, kun koirat viettivät hetkenkään keskenään. Nämä menosiivet katkaisi onneksemme Back on Track verkkoloimi. Ira ei oikein loimea arvosta, mutta meidät se pelasti. BT loimen kanssa Ira rauhoittuu aloilleen. 

Pentuaika

Ira on ollut pennusta asti hankala pideltävä. Niin turvalliseksi emme edes kotiympäristöä saaneet, ettei koira olisi keksinyt, miten kiivetä mahdottomalta tuntuviin paikkoihin. Paikoiltaan siirtyneet tavarat kertoivat pennun vierailleen tasoilla, joihin sen ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt päästä.

Iraa eivät pidätelleet pentuaitaukset eivät koiraportit. Iran sallittiin painia Ripen kanssa mielin määrin. Pennusta asti Ira kulki mukanamme kaikkialla. Big mistake. Olisi pitänyt ymmärtää antaa pienen kasvaa kasvunsa suojatummin.

Iralla ei esiintynyt pentuontumisia, se oli terve ja touhukas pentu. Ira tutkittiin kaksi vuotiaana kattavin virallisin terveystutkimuksin. Ymmärrettiin jo tuolloin, kiitos kuvaavan ortopedin asiantuntemuksen, otattaa muiden röntgentutkimusten lisäksi Iran kyynäristä INC kuvat. Kuvat olivat siistit ja tulokset normaalit. Olimme enemmän kuin huojentuneita. Saimme hyödyllisiä vinkkejä tulevaisuuden kannalta.

Ortopedi ei C-lonkkaiselle koiralle agilityharrastusta suositellut. Me noudatimme tätä suositusta, vaikka koiran taipumukset ja into lajiin olivat selvillä. Tai siis minä noudatin. Ira kiersi suositukset tyylilleen uskollisena.

Hauislihaksen revähdykset, hauisjänteen ongelmat, jännetupen tulehdukset, olkanivelen ongelmat ylipäätään ovat melko yleisiä koirien ongelmia. Erityisessä riskissä ovat metsästyskoirat, urheilukoirat, ja raisuja leikkejä harrastavat kotikoirat.

Ortopedin mukaan olkanivelvaivat ovat erityisesti tyypillisiä matalaraajaisille roduille. Olkanivelet ovat lonkkanivelten tavoin laakeat ja löysät. Kondrodystrofinen rotutyyppi altistaa ongelmille.

Ira ajaa iloisesti laulaen jänistä, ajon kohteeksi käy myös kauris tai kettu. Urheilukoira Ira on ollut sydämeltään aina. Milloin on mahdollista hypätä vauhditta korkealle, kiivetä, kiertää, trapetsitaiteilla tai pujotella sukkelaan, Ira tekee sen. Ira on aina rakastanut hyppelyä rantakivillä, viis siitä, että ne ovat liukkaita. Peppiä se ajaa takaa mielellään. Raisu paini Ripen kanssa on ihan lempipuuhia.

Kaikki riskitekijät siis täsmäävät, rotua myöten.

Tutkimustuloksia

Ontumatutkimuksessa todettiin arkuutta hauiksen seudussa enemmän vasemmalla, mutta myös oikealla. Ira rauhoitettiin ja koiran olkanivelet ja kyynärät röntgenkuvattiin. Kontrollikuvissa olka- ja kyynärnivelet olivat normaalit, siistit ja puhtaat. Nivelrikkoon viittaavia muutoksia kuvissa ei näy. Tämä on hyvä uutinen.

Iralle pistettiin molemmin puolin olkaniveleen/hauisjänteen kiinnityskohtaan kortisonipistokset, joiden toivotaan helpottavan tulehdusta. Tähän päälle tuli vielä viikon tulehduskipulääkekuuri.

Liikunta aloitetaan alkuun kevyesti ja rajoitetusti max 30min. kertaansa. Rakennetaan kuntoa ja kestoa maltilla ja toivotaan, että Ira saa jatkossakin touhuta koiramaisten harrastustensa parissa.

Toipilas kotimetsässä

Iraa hoiti Eläinystäväsi lääkäri klinikalla ortopedi Juha Kallio. Juhan suorittamien toimenpiteiden jälkeen Ira jatkoi samoilla unilla hammastarkastukseen ja hammaskivenpoistoon. Koiran puhdas suu on kyllä pussauksen kohteena olevalle iloinen asia.

Kiitokset Eläinystäväsi lääkäri eläinklinikalle Iran hyvästä hoidosta.

ELL Juha Kallio

Ortopediaan perehtynyt Juha Kallio tunnetaan luustospesialistina. Hänet tunnetaan myös työstään rotukoirien terveyden edistäjänä ja kattavien terveystutkimusten puolestapuhujana. Juha Kallio on toiminut aiemmin Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan alaisen luusto- ja nivelsairauksien työryhmän puheenjohtajana. Rauhoitusaineen vaikutusta odotellessa, sain mahdollisuuden kiittää Juhaa tästä arvokkaasta työstä, jota hän tekee. 

Sivuttiin toki oman rodun terveysasioita myös. Juha Kallio tuntee corgirodut hyvin, hän oli vuonna 2016 Suomen Welsh Corgi Seuran kasvattajapäivillä asiantuntijaluennoitsijana corgien luusto- ja nivelterveydestä. Pirkanmaan corgisteille tuttu eläinlääkäri, monet joukkotarkastukset tehneenä.

Juha Kallio nosti keskustelussa esiin corgien etupään ongelmat. Osteotomialeikkauksia tehdään hänen mukaansa tällä hetkellä paljon.

Kondrodystrofisilla roduilla taipumus kyynärluun kasvulinjan liian aikaiseen sulkeutumiseen on perinnöllinen ja sairautta voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. Kallio kehotti kiinnittämään tähän asiaan erityistä huomiota.

Jalostusvalintojen tueksi kannattaa hyödyntää kondrodystrofisille roduille kehitettyä INC-kuvausmenetelmää, joka sopii rodulle käytössä olevaa ED kuvausta paremmin. Tietoa kuvausmenetelmästä löydät tästä.

Jotta koira voi elää mahdollisimman liikunnallista elämää, terveenä, se tarvitsee toimivan ja terveen rakenteen. Kattavat terveystutkimukset ja näiden pohjalta tehtävät jalostusvalinnat ovatkin Kallion mukaan paras keino pyrkiä kohti terveempää rakennetta.

Mietteitäni tästä

Mietin, että corgi tarvitsisi vähän lisää jalkoja. Älkää ymmärtäkö väärin. Pitkäsääriset parhaat ystävämme eivät nekään ole säästyneet kyynärnivelen kasvuhäiriöiltä tai olkanivelen- tahi hauisongelmilta. Eivät toki.

Mutta niin kauan kun haluamme uskotella itsellemme, että koiralle on hyötyä matalista, hieman kaartuneista tai hieman kiertyneistä tai hieman ulospäin vääntyneistä raajoista, voimmeko edistyä asiassa? Myytti nopeita käännöksiä ja äkkijarrutuksia suosivasta rakenteesta elää valitettavasti edelleen, vaikka tämä ei pidä lainkaan paikkaansa.


*Ortopedi Hanna-Leena Terhonen on avannut oman vastaanoton Ortopet Akaaseen. 



Kuvat © Pia Grönroos