Ääniarkuus

Toukokuussa, kesän ensimmäisten ukkosten jyrähdellessä, itkin.

Itkin surua ja kaipuuta. Itkin ahdistusta, puristavaa tunnetta, jota kovat äänet aiheuttivat. Itkin myös helpotuksesta, sillä Peppi ei pelkää ukkosta. Itkusta ei ollut tulla loppua.

Ira sairastui ääniarkuuteen nuorena aikuisena. Koiran loppuelämän ajan, teimme töitä suojataksemme Iraa kovilta ääniltä, helpottaaksemme koiran vointia ja palautumista.

Iraa hoidettiin ääniarkuuteen perehtyneiden ammattilaisten ohjein. Lyhytkestoista lääkitystä käytettiin apuna matalalla kynnyksellä. 

Alkuun pelkoa aiheuttivat vain ukkoset ja ilotulitteet, myöhemmin ääniarkuus laajeni käsittämään myös muita kovia ääniä, ja lisäksi Ira alkoi reagoida ennakoivasti matalapaineeseen, sateeseen ja tuuleen. 

Kivut lisäsivät Iran ääniarkuusoireilua. Nivelrikko herkistää koville äänille. Nivelrikkoisen hermopäätteet myös reagoivat voimakkaasti ilmanpaineen vaihteluun.

Ira teki parhaansa sopeutuakseen tilanteeseen.

Ira ei sairastanut yksin

Raju ukonilma — varoitus voimassa 25.8. 16:00 – 26.8. 00:00
Varoitus rajusta ukonilmasta: Iltapäivästä alkaen kehittyy ukkoskuuroja, joiden yhteydessä esiintyy voimakkaita ukkospuuskia, yli 20 m/s.

En ole aiemmin reagoinut koviin ääniin, mutta Iran sairaus sai autonomisen hermostoni reagoimaan. Matalapaine, kovat äänet, ukkoset ja ilotulitukset, hävittäjien ylilennot, räjäytysäänet, aiheuttavat puristavaa, pahanolon ja hädän tunnetta.

Kärsimys, jota Ira kantoi, satutti meitä kaikkia. Koiran mukana sairastaa aina koko perhe.

Iran kärsimys on poissa. Kuvan koiralla ei ole enää mitään hätää. 💗

Haavat parantuvat ja jossakin kohdin, tieto siitä, että koiran on nyt hyvä olla, tavoittaa autonomisen hermoston. Tätä toivon.


Ääniarkuudesta laajemmin klik

Suositukset: Koiran äänipelon hoito -verkkoluento 16.10.2024 klo 17 klik.


© Pia Grönroos