Mitä kuuluu Irpukka?

Corgi, joka viimeisteli rotuvalintani, kirsikka kakussa, oli nimeltään Vappu. Mustavalkoinen cardigan makasi reporankana keskellä asfalttitietä, omistajansa maanitteluja se ei ottanut kuuleviin korviinsa. Seurasin tilannetta mykistyneen ihastuneena. Miten upea luonne, ajattelin. Napakymppi. Sellaisena näitä pidin, sellaisia luonteeltaan ovat.

Irpukka

Rakkautta ensisilmäyksellä koin, kun näin Irasta pentukuvan internetissä. Kaikki salamarakkaudet eivät ole luotuja kestämään. Mutta tämä on. Tunteeni eivät ole laantuneet tai haalistunut. Tämä suhde on syntynyt onnellisten tähtien alla. Onni ja ilo, lempeä rakkaus, ovat tuntemuksiani, tämän erityisen leikkisän ja älykkään koiran arkea seuratessa.

Koiran kokemat koettelemukset, etuosan loukkaantuminen raisussa menossa sekä äänipelot ovat monin tavoin vaikuttaneet suhteeseemme. Olemme kokeneet pelottavan mustia hetkiä, musertavaa huolta. Mutta myös, olemme saaneet tukea ja kannustusta. Tietoa. Olemme ottaneet selvää, ja ennen kaikkea, olemme sitoutuneet pitämään koirasta huolta. Luvanneet päästää irti, jos elämässä on enemmän pelkoa, huolta tai kipua, kuin mitä kykenemme hoitamaan.

Pelkoja emme voi ottaa pois. Jokaista ääntä ei voi vahtia. Näiden sijaan olemme keskittyneet tuomaan Iran elämään niin paljon iloa ja turvallisuuden tunnetta, kuin mitä arkeen voi mahtua. Meillä ei ole aina helppoa, asiat eivät suju, kuten toivoisimme. Mutta koirastani näen, että näissä olosuhteissa, olemme onnistuneet juuri niin hyvin, kuin se on mahdollista.

Koira, joka säikähti rajuilmaa nukkuessaan parvekkeella, on alkanut jälleen hakeutua samaan paikkaan rentoutumaan. Pyytää päästä ulos. Koira, jota pelotti autoilu eläinlääkärireissujen ja kivun vuoksi, ummistaa nyt silmänsä levollisena automatkalla. Koiran rentoutunutta olemusta katsoessani, kyyneleet täyttävät silmäni.

Illasta silitän mustavalkoista koiran päätä, koira painautuu syliäni vasten. Pussailee hellästi käsiäni. Nukahtaa syliin, painavana ja rentona.

Moni on saanut viime aikoina facebookissa onnittelukortikseen kuvan meidän Irasta. Rakastan tätä kuvaa. Rakastan tätä koiraa. Juuri tässä kohdin onni on täydellinen.






Kuva © Pia Grönroos