Kesän jälkeen alkoi alamäki.
Stressi on läsnä meidän jokaisen elämässä. Pieninä annoksina kuormittava stressi, kunhan siitä ehtii palautua, menettelee. Jos stressaavista kokemuksista ei ehdi palautua kunnolla, ongelmat alkavat kasaantua. Meille kävi näin.
Stressistä ja sen vaikutuksista erinomainen kirjoitus, syventävine linkkeineen, löytyy Häntä heilumaan -blogista.
Venetsialaisissa ilotulitteita saisi räjäytellä vain taajaman ulkopuolella. Osan mielestä taajamarajaksi riittää pimeys. Räiskintää riitti koko viikonlopun. Varsinaisena juhlapäivänä Iraa lääkittiin Sileolla. Aiemmasta poiketen satunnainenkin pauke vaikutti koiraan. Koira jäi kuuntelemaan huolestuneena myös pakoputkien paukahduksia sekä autojen ja mopedien, moottoripyörien kiihdytysääniä.
Äänipelot yleistyvät tavattoman herkästi.
Iralle oli varattu rauhoituksessa tehtävä toimenpide heti Venetsialaisten jälkeiselle maanantaille, Ripellä oli oma rauhoituksessa tehtävä toimenpiteensä tiistaille.
Iran lohjennutta etuhammasta 103 piti hioa. Mikäli Ira olisi ollut perheemme ainoa koira, hampaan hiominen ei olisi ollut välttämätöntä, sillä hammas ei ollut lohjennut ytimeen asti. Ira on raisu leikkijä ja neulanterävä hammas haittasi leikkejä. Ripen ja Pepin kivunkiljahdukset saivat Iran ymmälleen. Niinpä päätimme, että hammas hiotaan. Kiittivät tästä päätöksestä omat ja Hannankin sormet. Ira nappaa palkkiot toisinaan kuin haikala.
Uusi suositeltu klinikka toi uudet käytännöt rauhoituksen suhteen, ja tämä oli meiltä iso virhe. Irahan on rauhoitettu useasti. Rauhoitukset ovat sujuneet ongelmitta. Tämän kehutun klinikan toimenpidehuoneeseen omistajat eivät olleet tervetulleita. Tätä en osannut odottaa, en myöskään sitä, että koira vietiin toimenpiteeseen vielä tajuissaan. Näin jälkikäteen on helppoa viisastella, että olisi pitänyt pyytää syventämään unta, odottamaan sen aikaa, että koira olisi ollut todellakin taju kankaalla. Menin jotenkin niin lukkoon, etten kyennyt pitää koiran puolia.
Toimenpide itsessään sujui hyvin, mutta ajankohdasta ja toimintatavoista johtuen koiralle kertyi kuormittavaa stressiä edellisen päälle, Ira ei ollut ehtinyt palautua edes viikonlopun räiskeestä. Seuraavana päivänä Ira haki turvaa Ripestä. Rippe oli oman, rauhoituksessa tehdyn toimenpiteen jäljiltä vilttiketjussa, siitä ei ollut antamaan Iralle turvaa eikä tukea. Ira oli levoton ja itkeskeli.
Keskiviikkoiltana nousi myrsky. Lähdimme koirien kanssa iltalenkille, kohti rantaa. Myrskytuulen pauhatessa, järvellä isoa aallokkoa päin ajaneet vesijetit nostattivat ilmoille kovia pamauksia. Ira meni täysin paniikkiin. Se veti taluttimessa henkensä hädässä kohti kotia. Kotona Ira oli poissaoleva ja rauhaton. Se pälyili pelokkaana ulos pimeään.
Seuraavana iltana, ensimmäistä kertaa koiran elämässä ikinä, Ira ei halunnut lähteä iltalenkille ulos pimeään.
Kipu, mitä tunsin sisälläni oli musertava. Miten raastavalta tuntuu tietoisuus siitä, ettei ole osannut, ettei ole pystynyt suojaamaan omaa rakasta. Etten ymmärtänyt, en osannut ottaa tarvittavia asioita huomioon.
Kävin Iran tilanteesta pitkiä keskusteluja puolisoni kanssa. Mitä voisimme tehdä koiran hyväksi, mitä vaihtoehtoja meillä on. Vakavia aiheita. Ystävä muistutti lohduttaen, miten vahva ja tervepäinen Ira on, että se pääsee tästä yli. Kiitos tuestasi!
Stressi, pelot ja jännittäminen pakkaavat elimistön maitohapoille. Ira sai yöksi 1mg Sirdalud relaksanttia. Koira nukkui yön levollisesti ja heräsi aamulla uuteen päivään, reippaana, iloisena ja leikkisänä. Iltaa kohden koiran käytös muuttui vaisummaksi.
En arista lääkkeiden käyttöä. Sopivalla annostuksella, kun lääkitys ei aiheuta enemmän sivuvaikutuksia, kuin mitä itse ongelma tekee, lääkityksestä saatava apu voi olla ihan merkittävä. Keskustelin Iran lääkityksestä meidän luottoeläinlääkärin Tassupaikan Marjo Pietilän kanssa. Iralla on Sileo- lääkitys ilotulitusten aiheuttaman ahdistuksen ja pelkotilojen hoitoa varten. Sileota paremmin nyt kokeiltavaksi lääkkeeksi sopi Alprox 0,25mg.
Puolta tuntia ennen iltalenkkiä annoin Iralle ahdistusta vähentävän Alprox lääkkeen. Puin Iralle päälle Thunder shirtin, johon olen teettänyt vetoketjun, pukemisen ja jatkuvan säätämisen helpottamiseksi. Ira sai päättää lenkin suunnan ja pituuden. Selvästikään koira ei halunnut rantaan. Ira suostui tekemään vain pikku pissat, ei muuta.
Kolmantena iltana Ira käveli jo reippaana eteenpäin, häntä rennosti puolta toiselle heiluen. Merkkaili pissoja normaaliin tapaansa ja teki kakat. Ira alkoi luottaa siihen, että se voi itse määritellä omat jaksamisensa rajat. Jatkoin Alprox lääkitystä vielä muutaman illan ja jätin sitten lääkkeen pois. Stressi ja pelot antoivat periksi, tilanne helpottui.
Kipu ja huoli sisälläni, helpottivat nekin.
Ira kommunikoi ihmisen kanssa mielellään. Nyt, äänipeloistaan johtuen, koira tarvitsee jatkuvaa erityistä tukea. Koira tarvitsee ulos mukaansa ihmisen, joka on sille oikeasti läsnä. Ira oli selkeästi levottomampi ulkoillessaan puolisoni kanssa. Silas olikin todellisen haasteen edessä. Kolmen koiran ulkoiluttaminen siten, että pysyt kartalla koirien ajatuksista, on aika työläs juttu.
 |
| Silas ja Irpukka |
Silas osallistui Koiruuksien Klubin Helmi Pesosen luotsaamalle Luottamus kuntoon -verkkokurssille. Kuunteli verkkoluentoja ja suoritti viikkotehtäviä tunnollisesti. Kolmen koiran sijaan, jotta kykeni keskittymään vain Iran tarpeisiin, mies kuljetti koiria useammassa erässä. Helmiltä saimme neuvoja ja tukea, tietoa äänipeloista sekä nimilistan ammattilaisista, kenen puoleen voimme kääntyä.
Arki alkoi tuntua jälleen mukavan arkiselta.
Osallistuimme Iran kanssa Jaana Rajamäen Joy of Learning yrityksen, Hienosti hihnassa kurssin käyneiden kertauskoulutuspäivään. Silas sai päivästä hyviä vinkkejä ja varmuutta omaan tekemiseensä. Entä Ira? Ira ei ole unohtanut 3 ½ vuotta sitten käydyn kurssin antia. Onhan taitoa toki ylläpidetty. Huikea suoritus meidän Iralta.
Olin vähän jännittänyt etukäteen, että miten meidän käy, jaksaako Ira ja millä mielialalla se lähtee tekemään porukassa töitä. Edetään koiran ehdoilla, sovittiin Silaksen kanssa jo lähtiessä. Ira oli niin oma itsensä, niin vapautunut, niin keskittynyt omaan tekemiseensä, että minulla pääsi itku ihan pelkästä ilosta.
Silaksen tekemä työ on tuottanut hienoa tulosta. Ira on alkanut luottaa siihen, että paketti pysyy kasassa, vaikka taluttimen toisessa päässä vaihtuu ihminen. Että se sama ihminen, joka kotona on usein, kuin vain häntä varten olemassa, on läsnä myös ulkona.
Ulkoilemme usein koko perheen voimin. Ensimmäistä kertaa elämässä kävi niin, että palkkaustilanteessa koirat odottivat saavansa palkkion minun sijaan Silakselta. Aihetta juhlaan? Kyllä!
Olen onnellinen siitä, että Silas rakastaa näitä koiria yhtä paljon kuin minä!
Tämän kokoisessa kaupungissa ei voi välttyä kovilta ääniltä. Valoviikkojen avajaiset, Karmiva Karnevaali, miten me osattaisiin juhlia ilman ilotulitteita? Räjähteistä saatava ilo on kovin lyhytkestoinen verrattuna siihen kipuun, pelkoon ja huoleen, mitä eläimille näistä aiheutuu.
Maaseudun rauha kuulostaa äkkiseltään hyvälle vaihtoehdolle. Mutta onko se?
Ira elää kaupungin sykkeessä. Meillä on ympäri vuorokauden liikenteen melua. Isot räjäytystyömaat. Pimeällä taivaalla lentävät hävittäjät ja helikopterit. Ratapihan kovat äänet ovat arjessa läsnä. Samoin hälytysajoneuvojen äänet. Tämä on se äänitapetti, minkä kanssa Ira on elänyt koko elämänsä. Se, missä se kokee olevansa kotona. Se, missä se nukkuu yönsä rauhassa.
Tänään illasta Ira kelli puistossa lumihangella. Kulki häntä iloisesti puolelta toiselle heiluen. Ystäväni oli oikeassa. Ira todella on rohkea koira. Sillä on kyky palautua kovista kokemuksista. Jatkossa, toivon mukaan, osaan huomioida Iran erityistarpeet tarkemmin.
Maaseutumaailma tuo mukanaan uudenlaiset haasteet. Maaseutu äänimaailmoineen, metsästyksineen ja työkoneineen, voi paikasta riippuen olla jopa kaupunkia haastavampi paikka.
Mitä muuta me on tehty?
Iralla oli kokeeksi erikoisruokavalio Royal Canin Calm. Calm ruoassa vaikuttavina ainesosina ovat aminohappo L-tryptofaani sekä alfakasotsepiini, hydrolysoitu maitoproteiini, joiden on osoitettu tyynnyttävän stressaantuneita koiria. Ruoka maistui Iralle hyvin, mutta painoa tuntui kertyvän, vaikka koira sai ruokaa paljon alle suositellun annoksen.
RC:llä on toinenkin erikoisruokamerkki, Relax care, tämän teho perustuu hydroloituun kalaproteiinin, jonka on todettu rauhoittavan koiraa stressaavassa ympäristössä. Tätä ruokaa emme kokeilleet. Palasimme normaaliin ruokavalioon, jota boostattiin vähän.
Royal Caninin erikoisruokavaliotuotteet stressiherkille löytää RC.n ruokia myyviltä eläinlääkäriasemilta.
Ira saa nyt Zylkéne 225mg rehuvalmistetta, joka sisältää alfakasotsepiinia. Lisäksi Ira saa B-ryhmän vitamiineja sekä maitohappobakteereja. Iralla oli kokeeksi myös Adaptil-panta. Olen itse hajusteyliherkkä, josta syystä meidän oli pakko luopua tästä pantakokeilusta.
Ulkona käytettävien palkkioiden laatua on nostettu. Silas palkkaa koiria nykyään jo siitä, että koirat näyttävät niin kauniilta. Näin toimien vahvistamme edelleen sitä, että koirat todella ovat ja pysyvät kuulolla, tarjoavat itse käytöksiä, joista koiria päästään palkitsemaan.
Lajityypilliset käytökset, rauhoittavat virikkeet, makoiset luut. Levon merkitys. Leikki. Näitä suosimme. Vapaan ulkoilun korvikkeena Ira ulkoilee usein 25m liinassa, vapaana ainoastaan suljetulla alueella.
15.11.19 tapaan AB klinikan David Appelbyn Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa.
Lymed- painevaatteen teettämistä Iralle mietitään.
Hakusanalla ääniarkuus löydät aiheesta aiemmin kirjoitetut postaukset.
Kuvat © Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti