Koiranpentu käy kodiksi

Edellisen koirani menetin heti meidän Merin syntymän jälkeen. Tästä ei kulunut kuin hetki, kun sairastuin vakavasti. Elämä oli monellakin tapaa kiinni heikoissa langoissa. Kun ei itse pystynyt oikein kävelemään, en voinut kantaa mitään maitopurkkia raskaampaa, niin paljon kuin koiria rakastankin, tiesin, ettei minusta olisi koiranomistajaksi. Veljeni, kaipuuni ymmärtäen, hankki meille kanin. Herra Hermeliini olikin melkoinen persoona. Hurmaava pupujussi. 

Päätös uudesta koirasta syntyi pitkällisen harkinnan kautta. Vuonna 2013 Jankkarinkulmalla, nostin oman koiranpentuni syliini. Itkin koko kotimatkan ilosta. Sydämeni täytti lämpö ja rakkaus. Koira ei ollut millään tapaa itsestäänselvyys, se oli lahja.

Rippe 💕 Meri

Koiranpentu oli virkistävä tuulahdus elämäniloa, kuin pieni lapsi, iloinen, rohkea, utelias, joka paikassa tomerana menossa mukana.

Alusta asti oli selvää, ettei tätä koiraa opetettaisi kovin ottein. En halunnut opettaa koiraa kurittamalla, en koko ajan kieltämällä, en tuottamalla sille kipua tai epämukavuutta. Enemmän kuin mitään, halusin olla koiralle luotettava ihminen, ystävä. 

Koiralla ei ollut juurikaan miellyttämisenhalua. Tällä oli ihan omat kuviot ja sävelet siihen, miten asioita hoidellaan. Koirasta kasvoi reipas, itsenäinen ongelmanratkaisija. Puoli tuntia juupaseipäslähdetävieläkotiinkoirapuistosta -hippaleikkiä pakkasessa sai verenpaineeni kohoamaan. Hui hai, huiteli koirani, oman mielensä mukaan. Kun maailma vei koiraa, tuskailin, miten ihmeessä saan koiran kuulolle! Työkaluja tähän minulta ei tuntunut löytyvän.

On ihan täysin Ripen ansiota, että kiinnostuin nykytietoon perustuvista, positiivisista koulutusmenetelmistä. Otin asiakseni tutustua eläinlajiin koira, kiinnostuin eläinten hyvinvoinnista ja siitä, mitä voin itse koiranomistajana tehdä tämän asian eteen. Miten voin mennä koiraa puolitiehen vastaan niin, että meillä molemmilla olisi mukava olla.

Rippe oli 8kk, kun ilmoittauduimme Jaana Rajamäen luotsaaman Joy of Learning yrityksen Perustaidot koirallesi kurssille. Näin jälkikäteen ajatellen, aiemminkin olisi voitu osallistua. Työkaluja alkoi kertyä, tulosta myös. Positiiviset, palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät upposivat koiraan kuin kuuma veitsi voihin. Miten perso kaikenlaisille töille ja kehuille tämä koira onkaan! Rippe nauttii kuullessaan äänessäni iloa, lämpöä ja ihailua. Olen iloinen siitä, että onnistuimme. Tällä tiellä Rippe on ollut uskollinen, pitkämielinen, paras opettajani.

Rippeen voin luottaa kuin vuoreen. Se on toiminut kanssani lapsenlikkana ihmislasten kanssa. Apunani, kun näitä nuorempia koiria on opetettu lauman tavoille. Koskaan, missään kohdin, Rippe ei ole pentukoirien kanssa menettänyt hermojaan. Koskaan se ei ole korottanut ääntään eikä missään kohdin ole pentuja ohjatessaan käyttänyt väkivaltaa tai pelottelua. Vaatimusten edessä se on ollut täysin järkähtämättömän tyyni ja rauhallinen. Leikkiin se on ollut valmis aina.



Rakastan tätä koiraa. Rippe on elämäni koira.








Kuvat © Pia Grönroos