Häntää heiluttava koira on iloinen, vai onko?

Irpukka 💛

Iloinen, tai sitten se on epävarma, kiihtyneessä mielentilassa, jännittynyt. Häntä on hyvä mittari koiran mielentiloihin, mutta suoraviivaiset tulkinnat eivät välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Yli-innokas, vilkkaasti elehtivä, kielellä lipova, vieraan ihmisen syliin pakkaava koira voidaan tulkita ihmisiä kohtaan ystävälliseksi ja avoimeksi. Liioitellun käytöksen takaa voi löytyä epävarmuutta, hermostuneisuutta, tarvetta mielistelylle.

Koirat ilmentävät itseään monin eri tavoin. Osa eleistä on niin hienovaraisia, ettei niitä ole helppoa tulkita. Selkokielisten, itsestään selvien eleiden kanssa voi esiintyä epäselvyyttä. Muriseva koira tulkitaan usein vihaiseksi. Käytöksen takaa voi löytyä arka ja pelokas koira, joka yrittää varoittaen viestittää ihmiselle tarvitsevansa enemmän tilaa ja turvaa. Koiran eleiden tulkinta ei ole ollenkaan helppoa.

Ulkopuolisen ihmisen tekemä arvio oman koiran persoonallisuudesta ja luonteesta on arvokas, mikäli koiran elekieltä ja käytöstä arvioidaan objektiivisesti, kokemukseen ja tietoon perustuen. Arviot Irasta ovat olleet positiivisia. Ira on monella tapaa hieno koira, tämä näkyy koiran käytöksessä.

Lähtiessäni tapaamaan Helsingin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan, David Appelbyta, jännitin, miten hyvin näkemykseni Iran luonteenpiirteistä, persoonallisuudesta ja käyttäytymisominaisuuksista pitävät paikkaansa, kun asiaa kanssani arvioi eläinten käyttäytymistieteiden asiantuntija. Osaanko tuoda esiin Iran tilanteen kannalta tärkeät ja oleelliset asiat ja seikat? Näkeekö David sen mitä minäkin, toimintakykyisen, reippaan koiran, jolla on takanaan kovia kokemuksia?

Matka pääkaupunkiin on ollut harvoin yhtä jännittävä. Valmistelin tapaamista huolellisesti, keräsin tiedostokansioon arkistoista kuvia ja videoita. Kuvasimme uutta materiaalia. Kävin läpi koiran koko historian pentulaatikosta tähän päivään. Ranskalaisin viivoin täyttyi 3 A4 kokoista sivua, yksityiskohtia, tietoja ja taustoja. 

Koiran pelot ovat loogisia, ne ovat seurausta sen kokemuksista, David sanoi. Koira on herkkä, mutta ei pelokas. Suhtautuu luontevasti ja rauhallisesti uusiin tilanteisiin, on aktiivinen, reipas ja koulutettavissa.

Iran tilanne äänipelkojen suhteen on tällä hetkellä hyvä. Ilokseni sain kuulla, että olimme osanneet ottaa monta asiaa huomioon, toimineet oikein. Kehitettävää onneksi löytyi myös, täysin uusia oivalluksia! Koiran tilanteeseen voidaan mahdollisesti vaikuttaa käytösterapian keinoin. Ira ei tarvitse jatkuvaa lääkitystä. Mikäli tilanne muuttuu, mietitään tilannetta uusiksi.

Kysymys, jota olen pyörittänyt päässäni pitkään, liittyy Iran vapaana pitämiseen. Meidän koirat irtoavat herkästi metsässä, riistaviettisiä kun ovat. Tästä syystä tähän, missä koiria on pidetty vapaana, on jo lähtökohtaisesti kiinnitetty paljon huomiota. Metsää pitää olla reilusti, vilkkaita isoja teitä ei saa olla lähellä. Ira ei ole tähän asti pelännyt aseen ääntä, mikä tilanne on juuri nyt, tätä emme tiedä. Huoli koirasta, siitä, että jotain sattuu, on pelottava.

Riski siihen, että tällaisessa tilanteessa menettäisin koirani, on todellinen, vahvisti David.

Tätä on siis pohdittava tarkoin. Ilman gps seurantaa koiraa ei päästetä vapaaksi. Ei koskaan ilman Rippeä, sillä jos tekniikka pettää, Rippe ja Peppi jäljittävät kyllä Iran. Miten hyvin koulutus ja käytösterapia purevat Iraan tulee varmasti heijastumaan tähän kysymykseen. Iran suhtautumisesta aseen ääneen, tähänkin saamme varmasti selvyyttä ilman, että koiran turvallisuutta tarvitsee vaarantaa. Juuri nyt, Ira ulkoilee metsässä pitkässä liinassa. Vapaana vain aidatulla alueella. Riskien määrää voi pyrkiä minimoimaan, mutta täyttää turvaa elämältä ei saa. Tämä on asia, mikä pitää hyväksyä.

Korkea ammattitaito, asiantuntemus ja syvä ymmärrys, olivat tuntemukseni koko 2½ tuntia kestäneen tapaamisemme ajan. Tavoitteena oli kaiken aikaa koiran hyvinvointi, se mitä voimme tehdä auttaaksemme koiraa, positiivisin, koiralähtöisin menetelmin. On ihan ällistyttävän upeaa, että meillä on näin hienoja palveluita ja ammattitaitoisia ihmisiä, asiantuntemusta, jota voimme hyödyntää lemmikkiemme iloksi. Lähtiessäni Helsingistä olin todella iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Tapaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Haluan vielä erityisesti kiittää Koiruuksien Klubin Helmi Pesosta. Helmi on neuvonut, tukenut, ohjannut ja opettanut meitä ihmisiä ymmärtämään äänipeloista kärsivän koiramme tarpeita. Neuvo kääntyä Davidin puoleen, tuli Helmiltä sekin. Kiitos!

Vahvuutemme on luja suhteemme koiraan. Se, että koiran elekieltä on opiskeltu läpi koiran elämän. Koiran kykyä kommunikoida meidän ihmisten kanssa, on ihan tarkoituksenmukaisesti vahvistettu ja kannustettu. Koiran mielipiteitä on arvostettu ja kunnioitettu, koiralle on oltu läsnä. 

Vahvuus on myös Iran kyky oppia uusia asioita. Ira on tehnyt yhteistyötä meidän ihmisten, tuttujen ja vieraiden kanssa, iloisin mielin. Kiitos Joy of Learning Jaana Rajamäki, Eläinkoulutus.fi Jaana Pohjola, HeiDog Heidi Ruoho.

Iran tukena ovat sille rakkaat Rippe ja Peppi, kaverikoirat ja ystäväni, koko Iran perhe. Kiitos tästä.

Ira on tehnyt parhaansa, nyt on meidän vuoro.




Kuvat © Pia Grönroos