perjantai 22. marraskuuta 2019

Mielentila

Tien oikeaa laitaa kulkivat cardineidit edelläni. Toista laitaa tietä pitkin meitä vastaan tuli kaksi koiraa, joista toinen varsin ärhäkässä mielentilassa. Ovat tuttuja koiria meille. Ennenkin on näihin rähinäreiskoihin törmätty. Rippe ei näille korvaansa lotkauta, Peppi heiluttaa häntää. Ira on meidän porukasta ainoa, joka näille syttyy, jos on syttyäkseen. Jos toinen on sitä mieltä, että voitais pistää rähinäksi, Ira vastaa mielellään, et juu tuu tänne vaan, katotaan. Tanssahtelee häntä pystössä, kevyen ilmavasti, kuin nyrkkeilijä kehässä. Hiljaa? No ei tietenkään.

No mitä, me jatkettiin matkaa, kuljettiin koko ajan eteenpäin. Rippe piti hyvää vauhtia yllä. Peppi siirsi jo huomionsa ruohonjuuritasolle. Ira piti pientä mekkalaa, tanssahdellen sekin eteenpäin ja kääntäen katseensa reiskan sijaan minuun. Minua alkoi hymyilyttää, kuten usein näissä tilanteissa. Ira näyttää vähän pallokalalta, kun se esiintyy oikein topakkana. Varsinainen sisulisko.

Kehuin koiria, lempeällä äänellä, miten hienosti ne kulkivat. Ira suli heti ensimmäisiin kehuihin, sen koko olemus muuttui hetkessä. Rapisutin palkkiopussia, nimesin herkkujen saajat nimeltä, jokainen sai makoisan palkan hienosti suoritetusta ohituksesta ja erityisen paljon kehuja.

Meilläkin tätä remmirähinää esiintyy aina silloin tällöin. Joskus homma kaatuu Ripen repeämiseen, usein vastaajana on Ira. Peppi, onpa sekin kertaalleen murissut ihan kunnolla vastaantulevalle koiralle. Kemiat eivät ihan aina kohtaa.

Hyvät palkkiot, riittävästi tilaa ohituksiin, ennakointi, ohjatut treenit, apuvälineet, ohjaajan tekniset taidot, LAT, BAT 2.0, vastaehdollistaminen, koiran perustaidot. Kaikilla näillä asioilla on vaikutusta siihen, että tilanteita voi hoitaa mallikkaasti.  

Tärkeä vaiko jopa tärkein asia, mikä tuosta Onnistu ohituksessa -listasta puuttuu, on ohjaajan oma mielentila.

Sillä, miten asennoidun näihin kohtaamistilanteisiin ja koiriini, koirien rähistessä, on huomattavan paljon suurempi merkitys kuin sillä, että hilaanko minä niitä koiria taluttimesta mukanani vai mitä muuta siinä mahdollisesti teen. Jos pysyn itse leppoisana, pysyvät myös koirat.

Ja jos vaikka koirat eivät ihan kykenisikään käyttäytymään leppoisan mallikkaasti, ihan ainahan eivät kykene, syitä tähän on lukuisia, koirat palautuvat ällistyttävän nopeasti normaaliin mielentilaan, sen ansiosta, etten itse lähde mukaan mekkalaan. Kieltämisen ja torumisen sijaan vien tilannetta eteenpäin, kehotan jatkamaan matkaa, kerron, ettei me nyt jakseta osallistua. Namipussin rapinalle ovat ehdollistuneet vuoren varmasti, tukitaidot, sanat täällä ja etsi, antavat muuta mietittävää koirille. Koirat usein ihan itse tarjoavat suoraa katsekontaktia, tietävät, että tässä on palkkion paikka.

Tätä nykyä kehun ja palkkaan aina, vaikka koko homma olisi mennyt kuinka penkin alle tahansa. En kiinnitä huomiota siihen, ettei homma onnistunut, sillä tiedän, että huono päivä voi osua kenen tahansa kohdalle. Myös minun. Asian hyväksymisellä, sillä, etteivät kaikki ohitukset voi sujua eikä niiden tarvitse sujua, kuin oppikirjassa, on ollut ratkaisevan suuri merkitys siihen, että valtaosa meidän kohtaamistilanteista sujuu todella fiksusti. Onnistumisprosentti on hyvin lähellä sataa. Loppuja ei lasketa.

Lukuisia syitä sille, miksi oma koira rähisee:


Koira on taluttimessa, talutin aiheuttaa painetta. 
Koira on turhautunut, koska se ei pääse moikkaamaan toista koiraa.
Koiraa jänskättää, se on ajautunut liian lähelle vierasta koiraa.
Koiraa kolottaa lonkasta, tekee kipeää, nyt ei huvita mikään.
Koiralla on valeraskaus, se tarvitsee enemmän tilaa kuin normaalisti.
Vastaantulevan koiran elekieli on uhkaava.
Vastaantuleva koira murisee. Huom. Emme
kuule samoja taajuuksia koirien kanssa, niinpä vastaantuleva koira voi murista,
vaikka itse emme sitä kuulisi. Oma koira kuulee ja vastaa murinaan.
Koira on väsynyt.
Koira on nälkäinen.
Koiran päälle on hyökännyt joskus yllättäen toinen vieras/ tuttu koira ja nyt koiraa pelottaa
kohtaamistilanteet.
Koira on joutunut tahtomattaan mukaan koiratappeluun.
Koiran stressitasot ovat tavanomaista korkeammalla, koska koiralla on jokin stressaava tapahtuma parahiksi meneillään, esim. muutto uuteen kotiin, eläinlääkärikäynti, koira on toipilas, muutos perhesuhteissa, koira on palannut juuri maaseutulomalta kaupunkiin, koira on kodinvaihtaja.
Koiralla on liian pienet tai epämukavat varusteet. Hiertävät valjaat, sopiva, mutta epämukava sadetakki, mantteli, josta syystä koira vähän stressaa tavanomaista enemmän.
Koira kulkee laumassa. ( Meillä koirat käyttäytyvät yksin olleessaan vieraita koiria kohtaan suvaitsevaisemmin, kuin mitä laumana.)
Koira on jätetty selviämään tilanteesta yksin.
Koira ei tiedä, mitä muuta sen tulisi tehdä.

Niin inhimillistä kuin kieltäminen ja toruminen, palkkiotta jättäminen ovat, yhdessäkään näissä esimerkkitapauksissa topakka kieltäminen, ei edistä asiaa kerrassaan mitenkään. Kieltäminen ja koiran toruminen, palkkiotta jättäminen, eivät myöskään edistä sitä, että seuraava kohtaamistilanne olisi koiralle tai koiran omistajalle yhtään helpompi.

Lukuisia syitä sille, miksi koiran omistajalta palaa hihat: 


Omistaja on väsynyt.
Omistaja on nälkäinen. 
Omistaja on kipeä.
Omistajalla on kiire.
Omistaja on stressaantunut.
Omistaja on huonolla tuulella.
Omistaja ei tiedä syytä sille miksi koira rähjää.
Omistaja tietää, että koira rähjää.
Omistaja ei odota koiran onnistuvan.
Omistaja ei tiedä mitä tehdä helpottaakseen yhteiselämää.


Koira ei aina osaa kovin selkokielisesti kertoa, mistä kenkä todellisuudessa puristaa.
Mitä haastavampia ohitustilanteet ovat, sen herkemmin näihin kannattaa lähteä hakemaan apua. Kun palkkiot ja varusteet, tekniikka ja asenne, oma mielentila on kunnossa, kohtaamistilanteet helpottuvat merkittävästi.

Koulutusasioita voi opiskella verkossa, kursseilla tai yksityistunnein:


Koiruuksien Klubi
Eläinkoulutus.fi
Häntä heilumaan.fi /Käytösterapia ZenKoira
Joy of Learning






Suosi positiivisia, palkitsemiseen perustuvia koulutusmenetelmiä. Se, mikä on helppoa koiralle, on helppoa ihmiselle. Peruskoulutus helpottaa elämää. 💚









Kuvat © Pia ja Silas Grönroos



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti