Mielentila

Tien oikeaa laitaa kulkivat cardineidit edelläni. Toista laitaa tietä pitkin meitä vastaan tuli kaksi koiraa, joista toinen varsin ärhäkässä mielentilassa. Ovat tuttuja koiria meille. Ennenkin on näihin rähinäreiskoihin törmätty. Rippe ei näille korvaansa lotkauta, Peppi heiluttaa häntää. Ira on meidän porukasta ainoa, joka näille syttyy, jos on syttyäkseen. Jos toinen on sitä mieltä, että voitais pistää rähinäksi, Ira vastaa mielellään, et juu tuu tänne vaan, katotaan. Tanssahtelee häntä pystössä, kevyen ilmavasti, kuin nyrkkeilijä kehässä. Hiljaa? No ei tietenkään.

No mitä, me jatkettiin matkaa, kuljettiin koko ajan eteenpäin. Rippe piti hyvää vauhtia yllä. Peppi siirsi jo huomionsa ruohonjuuritasolle. Ira piti pientä mekkalaa, tanssahdellen sekin eteenpäin ja kääntäen katseensa reiskan sijaan minuun. Minua alkoi hymyilyttää, kuten usein näissä tilanteissa. Ira näyttää vähän pallokalalta, kun se esiintyy oikein topakkana. Varsinainen sisulisko.

Kehuin koiria, lempeällä äänellä, miten hienosti ne kulkivat. Ira suli heti ensimmäisiin kehuihin, sen koko olemus muuttui hetkessä. Rapisutin palkkiopussia, nimesin herkkujen saajat nimeltä, jokainen sai makoisan palkan hienosti suoritetusta ohituksesta ja erityisen paljon kehuja.

Meilläkin tätä remmirähinää esiintyy aina silloin tällöin. Joskus homma kaatuu Ripen repeämiseen, usein vastaajana on Ira. Peppi, onpa sekin kertaalleen murissut ihan kunnolla vastaantulevalle koiralle. Kemiat eivät ihan aina kohtaa.

Hyvät palkkiot, riittävästi tilaa ohituksiin, ennakointi, ohjatut treenit, apuvälineet, ohjaajan tekniset taidot, LAT, BAT 2.0, vastaehdollistaminen, koiran perustaidot. Kaikilla näillä asioilla on vaikutusta siihen, että tilanteita voi hoitaa mallikkaasti.  

Tärkeä vaiko jopa tärkein asia, mikä tuosta Onnistu ohituksessa -listasta puuttuu, on ohjaajan oma mielentila.

Sillä, miten asennoidun näihin kohtaamistilanteisiin ja koiriini, koirien rähistessä, on huomattavan paljon suurempi merkitys kuin sillä, että hilaanko minä niitä koiria taluttimesta mukanani vai mitä muuta siinä mahdollisesti teen. Jos pysyn itse leppoisana, pysyvät myös koirat.

Ja jos vaikka koirat eivät ihan kykenisikään käyttäytymään leppoisan mallikkaasti, ihan ainahan eivät kykene, syitä tähän on lukuisia, koirat palautuvat ällistyttävän nopeasti normaaliin mielentilaan, sen ansiosta, etten itse lähde mukaan mekkalaan. Kieltämisen ja torumisen sijaan vien tilannetta eteenpäin, kehotan jatkamaan matkaa, kerron, ettei me nyt jakseta osallistua. Namipussin rapinalle ovat ehdollistuneet vuoren varmasti, tukitaidot, sanat täällä ja etsi, antavat muuta mietittävää koirille. Koirat usein ihan itse tarjoavat suoraa katsekontaktia, tietävät, että tässä on palkkion paikka.

Tätä nykyä kehun ja palkkaan aina, vaikka koko homma olisi mennyt kuinka penkin alle tahansa. En kiinnitä huomiota siihen, ettei homma onnistunut, sillä tiedän, että huono päivä voi osua kenen tahansa kohdalle. Myös minun. Asian hyväksymisellä, sillä, etteivät kaikki ohitukset voi sujua eikä niiden tarvitse sujua, kuin oppikirjassa, on ollut ratkaisevan suuri merkitys siihen, että valtaosa meidän kohtaamistilanteista sujuu todella fiksusti. Onnistumisprosentti on hyvin lähellä sataa. Loppuja ei lasketa.

Lukuisia syitä sille, miksi oma koira rähisee:

Koira on taluttimessa, talutin aiheuttaa painetta. 
Koira on turhautunut, koska se ei pääse moikkaamaan toista koiraa.
Koiraa jänskättää, se on ajautunut liian lähelle vierasta koiraa.
Koiraa kolottaa lonkasta, tekee kipeää, nyt ei huvita mikään.
Koiralla on valeraskaus, se tarvitsee enemmän tilaa kuin normaalisti.
Vastaantulevan koiran elekieli on uhkaava.
Vastaantuleva koira murisee. Huom. Emme
kuule samoja taajuuksia koirien kanssa, niinpä vastaantuleva koira voi murista,
vaikka itse emme sitä kuulisi. Oma koira kuulee ja vastaa murinaan.
Koira on väsynyt.
Koira on nälkäinen.
Koiran päälle on hyökännyt joskus yllättäen toinen vieras/ tuttu koira ja nyt koiraa pelottaa
kohtaamistilanteet.
Koira on joutunut tahtomattaan mukaan koiratappeluun.
Koiran stressitasot ovat tavanomaista korkeammalla, koska koiralla on jokin stressaava tapahtuma parahiksi meneillään, esim. muutto uuteen kotiin, eläinlääkärikäynti, koira on toipilas, muutos perhesuhteissa, koira on palannut juuri maaseutulomalta kaupunkiin, koira on kodinvaihtaja.
Koiralla on liian pienet tai epämukavat varusteet. Hiertävät valjaat, sopiva, mutta epämukava sadetakki, mantteli, josta syystä koira vähän stressaa tavanomaista enemmän.
Koira kulkee laumassa. ( Meillä koirat käyttäytyvät yksin olleessaan vieraita koiria kohtaan suvaitsevaisemmin, kuin mitä laumana.)
Koira on jätetty selviämään tilanteesta yksin.
Koira ei tiedä, mitä muuta sen tulisi tehdä.

Niin inhimillistä kuin kieltäminen ja toruminen, palkkiotta jättäminen ovat, yhdessäkään näissä esimerkkitapauksissa topakka kieltäminen, ei edistä asiaa kerrassaan mitenkään. Kieltäminen ja koiran toruminen, palkkiotta jättäminen, eivät myöskään edistä sitä, että seuraava kohtaamistilanne olisi koiralle tai koiran omistajalle yhtään helpompi.

Lukuisia syitä sille, miksi koiran omistajalta palaa hihat: 

Omistaja on väsynyt.
Omistaja on nälkäinen. 
Omistaja on kipeä.
Omistajalla on kiire.
Omistaja on stressaantunut.
Omistaja on huonolla tuulella.
Omistaja ei tiedä syytä sille miksi koira rähjää.
Omistaja tietää, että koira rähjää.
Omistaja ei odota koiran onnistuvan.
Omistaja ei tiedä mitä tehdä helpottaakseen yhteiselämää.


Koira ei aina osaa kovin selkokielisesti kertoa, mistä kenkä todellisuudessa puristaa.
Mitä haastavampia ohitustilanteet ovat, sen herkemmin näihin kannattaa lähteä hakemaan apua. Kun palkkiot ja varusteet, tekniikka ja asenne, oma mielentila on kunnossa, kohtaamistilanteet helpottuvat merkittävästi.

Koulutusasioita voi opiskella verkossa, kursseilla tai yksityistunnein:

Koiruuksien Klubi
Eläinkoulutus.fi
Häntä heilumaan.fi /Käytösterapia ZenKoira
Joy of Learning

Suosi positiivisia, palkitsemiseen perustuvia koulutusmenetelmiä. Se, mikä on helppoa koiralle, on helppoa ihmiselle. Peruskoulutus helpottaa elämää. 💚









Kuvat © Pia ja Silas Grönroos

Häntää heiluttava koira on iloinen, vai onko?

Irpukka 💛

Iloinen, tai sitten se on epävarma, kiihtyneessä mielentilassa, jännittynyt. Häntä on hyvä mittari koiran mielentiloihin, mutta suoraviivaiset tulkinnat eivät välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Yli-innokas, vilkkaasti elehtivä, kielellä lipova, vieraan ihmisen syliin pakkaava koira voidaan tulkita ihmisiä kohtaan ystävälliseksi ja avoimeksi. Liioitellun käytöksen takaa voi löytyä epävarmuutta, hermostuneisuutta, tarvetta mielistelylle.

Koirat ilmentävät itseään monin eri tavoin. Osa eleistä on niin hienovaraisia, ettei niitä ole helppoa tulkita. Selkokielisten, itsestään selvien eleiden kanssa voi esiintyä epäselvyyttä. Muriseva koira tulkitaan usein vihaiseksi. Käytöksen takaa voi löytyä arka ja pelokas koira, joka yrittää varoittaen viestittää ihmiselle tarvitsevansa enemmän tilaa ja turvaa. Koiran eleiden tulkinta ei ole ollenkaan helppoa.

Ulkopuolisen ihmisen tekemä arvio oman koiran persoonallisuudesta ja luonteesta on arvokas, mikäli koiran elekieltä ja käytöstä arvioidaan objektiivisesti, kokemukseen ja tietoon perustuen. Arviot Irasta ovat olleet positiivisia. Ira on monella tapaa hieno koira, tämä näkyy koiran käytöksessä.

Lähtiessäni tapaamaan Helsingin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan, David Appelbyta, jännitin, miten hyvin näkemykseni Iran luonteenpiirteistä, persoonallisuudesta ja käyttäytymisominaisuuksista pitävät paikkaansa, kun asiaa kanssani arvioi eläinten käyttäytymistieteiden asiantuntija. Osaanko tuoda esiin Iran tilanteen kannalta tärkeät ja oleelliset asiat ja seikat? Näkeekö David sen mitä minäkin, toimintakykyisen, reippaan koiran, jolla on takanaan kovia kokemuksia?

Matka pääkaupunkiin on ollut harvoin yhtä jännittävä. Valmistelin tapaamista huolellisesti, keräsin tiedostokansioon arkistoista kuvia ja videoita. Kuvasimme uutta materiaalia. Kävin läpi koiran koko historian pentulaatikosta tähän päivään. Ranskalaisin viivoin täyttyi 3 A4 kokoista sivua, yksityiskohtia, tietoja ja taustoja. 

Koiran pelot ovat loogisia, ne ovat seurausta sen kokemuksista, David sanoi. Koira on herkkä, mutta ei pelokas. Suhtautuu luontevasti ja rauhallisesti uusiin tilanteisiin, on aktiivinen, reipas ja koulutettavissa.

Iran tilanne äänipelkojen suhteen on tällä hetkellä hyvä. Ilokseni sain kuulla, että olimme osanneet ottaa monta asiaa huomioon, toimineet oikein. Kehitettävää onneksi löytyi myös, täysin uusia oivalluksia! Koiran tilanteeseen voidaan mahdollisesti vaikuttaa käytösterapian keinoin. Ira ei tarvitse jatkuvaa lääkitystä. Mikäli tilanne muuttuu, mietitään tilannetta uusiksi.

Kysymys, jota olen pyörittänyt päässäni pitkään, liittyy Iran vapaana pitämiseen. Meidän koirat irtoavat herkästi metsässä, riistaviettisiä kun ovat. Tästä syystä tähän, missä koiria on pidetty vapaana, on jo lähtökohtaisesti kiinnitetty paljon huomiota. Metsää pitää olla reilusti, vilkkaita isoja teitä ei saa olla lähellä. Ira ei ole tähän asti pelännyt aseen ääntä, mikä tilanne on juuri nyt, tätä emme tiedä. Huoli koirasta, siitä, että jotain sattuu, on pelottava.

Riski siihen, että tällaisessa tilanteessa menettäisin koirani, on todellinen, vahvisti David.

Tätä on siis pohdittava tarkoin. Ilman gps seurantaa koiraa ei päästetä vapaaksi. Ei koskaan ilman Rippeä, sillä jos tekniikka pettää, Rippe ja Peppi jäljittävät kyllä Iran. Miten hyvin koulutus ja käytösterapia purevat Iraan tulee varmasti heijastumaan tähän kysymykseen. Iran suhtautumisesta aseen ääneen, tähänkin saamme varmasti selvyyttä ilman, että koiran turvallisuutta tarvitsee vaarantaa. Juuri nyt, Ira ulkoilee metsässä pitkässä liinassa. Vapaana vain aidatulla alueella. Riskien määrää voi pyrkiä minimoimaan, mutta täyttää turvaa elämältä ei saa. Tämä on asia, mikä pitää hyväksyä.

Korkea ammattitaito, asiantuntemus ja syvä ymmärrys, olivat tuntemukseni koko 2½ tuntia kestäneen tapaamisemme ajan. Tavoitteena oli kaiken aikaa koiran hyvinvointi, se mitä voimme tehdä auttaaksemme koiraa, positiivisin, koiralähtöisin menetelmin. On ihan ällistyttävän upeaa, että meillä on näin hienoja palveluita ja ammattitaitoisia ihmisiä, asiantuntemusta, jota voimme hyödyntää lemmikkiemme iloksi. Lähtiessäni Helsingistä olin todella iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Tapaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Haluan vielä erityisesti kiittää Koiruuksien Klubin Helmi Pesosta. Helmi on neuvonut, tukenut, ohjannut ja opettanut meitä ihmisiä ymmärtämään äänipeloista kärsivän koiramme tarpeita. Neuvo kääntyä Davidin puoleen, tuli Helmiltä sekin. Kiitos!

Vahvuutemme on luja suhteemme koiraan. Se, että koiran elekieltä on opiskeltu läpi koiran elämän. Koiran kykyä kommunikoida meidän ihmisten kanssa, on ihan tarkoituksenmukaisesti vahvistettu ja kannustettu. Koiran mielipiteitä on arvostettu ja kunnioitettu, koiralle on oltu läsnä. 

Vahvuus on myös Iran kyky oppia uusia asioita. Ira on tehnyt yhteistyötä meidän ihmisten, tuttujen ja vieraiden kanssa, iloisin mielin. Kiitos Joy of Learning Jaana Rajamäki, Eläinkoulutus.fi Jaana Pohjola, HeiDog Heidi Ruoho.

Iran tukena ovat sille rakkaat Rippe ja Peppi, kaverikoirat ja ystäväni, koko Iran perhe. Kiitos tästä.

Ira on tehnyt parhaansa, nyt on meidän vuoro.




Kuvat © Pia Grönroos

Mitä kuuluu Irpukka?

Perusluonteeltaan Ira on ollut aina reipas ja toimintakykyinen. Koira pärjäsi ensimmäisen vuoden ääniarkuuden kanssa niin hienosti, että ehdin jo puhaltaa helpotuksesta. Kesällä koira nukkui olohuoneessa lipaston alla, ei herännyt vaikka ukkosti. Ratinan konsertit ilotulituksineen, 24/7 jatkuviin uuden vedenpuhdistamon kallioräjäytyksiin, koira ei ole korvaansa lotkauttanut.

Kesän jälkeen alkoi alamäki.

Stressi on läsnä meidän jokaisen elämässä. Pieninä annoksina kuormittava stressi, kunhan siitä ehtii palautua, menettelee. Jos stressaavista kokemuksista ei ehdi palautua kunnolla, ongelmat alkavat kasaantua. Meille kävi näin.

Stressistä ja sen vaikutuksista erinomainen kirjoitus, syventävine linkkeineen, löytyy Häntä heilumaan -blogista.

Venetsialaisissa ilotulitteita saisi räjäytellä vain taajaman ulkopuolella. Osan mielestä taajamarajaksi riittää pimeys. Räiskintää riitti koko viikonlopun. Varsinaisena juhlapäivänä Iraa lääkittiin Sileolla. Aiemmasta poiketen satunnainenkin pauke vaikutti koiraan. Koira jäi kuuntelemaan huolestuneena myös pakoputkien paukahduksia sekä autojen ja mopedien, moottoripyörien kiihdytysääniä.

Äänipelot yleistyvät tavattoman herkästi.

Iralle oli varattu rauhoituksessa tehtävä toimenpide heti Venetsialaisten jälkeiselle maanantaille, Ripellä oli oma rauhoituksessa tehtävä toimenpiteensä tiistaille.

Iran lohjennutta etuhammasta 103 piti hioa. Mikäli Ira olisi ollut perheemme ainoa koira, hampaan hiominen ei olisi ollut välttämätöntä, sillä hammas ei ollut lohjennut ytimeen asti. Ira on raisu leikkijä ja neulanterävä hammas haittasi leikkejä. Ripen ja Pepin kivunkiljahdukset saivat Iran ymmälleen. Niinpä päätimme, että hammas hiotaan. Kiittivät tästä päätöksestä omat ja Hannankin sormet. Ira nappaa palkkiot toisinaan kuin haikala.

Uusi suositeltu klinikka toi uudet käytännöt rauhoituksen suhteen, ja tämä oli meiltä iso virhe. Irahan on rauhoitettu useasti. Rauhoitukset ovat sujuneet ongelmitta. Tämän kehutun klinikan toimenpidehuoneeseen omistajat eivät olleet tervetulleita. Tätä en osannut odottaa, en myöskään sitä, että koira vietiin toimenpiteeseen vielä tajuissaan. Näin jälkikäteen on helppoa viisastella, että olisi pitänyt pyytää syventämään unta, odottamaan sen aikaa, että koira olisi ollut todellakin taju kankaalla. Menin jotenkin niin lukkoon, etten kyennyt pitää koiran puolia.

Toimenpide itsessään sujui hyvin, mutta ajankohdasta ja toimintatavoista johtuen koiralle kertyi kuormittavaa stressiä edellisen päälle, Ira ei ollut ehtinyt palautua edes viikonlopun räiskeestä. Seuraavana päivänä Ira haki turvaa Ripestä. Rippe oli oman, rauhoituksessa tehdyn toimenpiteen jäljiltä vilttiketjussa, siitä ei ollut antamaan Iralle turvaa eikä tukea. Ira oli levoton ja itkeskeli.

Keskiviikkoiltana nousi myrsky. Lähdimme koirien kanssa iltalenkille, kohti rantaa. Myrskytuulen pauhatessa, järvellä isoa aallokkoa päin ajaneet vesijetit nostattivat ilmoille kovia pamauksia. Ira meni täysin paniikkiin. Se veti taluttimessa henkensä hädässä kohti kotia. Kotona Ira oli poissaoleva ja rauhaton. Se pälyili pelokkaana ulos pimeään.

Seuraavana iltana, ensimmäistä kertaa koiran elämässä ikinä, Ira ei halunnut lähteä iltalenkille ulos pimeään.

Kipu, mitä tunsin sisälläni oli musertava. Miten raastavalta tuntuu tietoisuus siitä, ettei ole osannut, ettei ole pystynyt suojaamaan omaa rakasta. Etten ymmärtänyt, en osannut ottaa tarvittavia asioita huomioon.

Kävin Iran tilanteesta pitkiä keskusteluja puolisoni kanssa. Mitä voisimme tehdä koiran hyväksi, mitä vaihtoehtoja meillä on. Vakavia aiheita. Ystävä muistutti lohduttaen, miten vahva ja tervepäinen Ira on, että se pääsee tästä yli. Kiitos tuestasi!

Stressi, pelot ja jännittäminen pakkaavat elimistön maitohapoille. Ira sai yöksi 1mg Sirdalud relaksanttia. Koira nukkui yön levollisesti ja heräsi aamulla uuteen päivään, reippaana, iloisena ja leikkisänä. Iltaa kohden koiran käytös muuttui vaisummaksi.

En arista lääkkeiden käyttöä. Sopivalla annostuksella, kun lääkitys ei aiheuta enemmän sivuvaikutuksia, kuin mitä itse ongelma tekee, lääkityksestä saatava apu voi olla ihan merkittävä. Keskustelin Iran lääkityksestä meidän luottoeläinlääkärin Tassupaikan Marjo Pietilän kanssa. Iralla on Sileo- lääkitys ilotulitusten aiheuttaman ahdistuksen ja pelkotilojen hoitoa varten. Sileota paremmin nyt kokeiltavaksi lääkkeeksi sopi Alprox 0,25mg. 

Puolta tuntia ennen iltalenkkiä annoin Iralle ahdistusta vähentävän Alprox lääkkeen. Puin Iralle päälle Thunder shirtin, johon olen teettänyt vetoketjun, pukemisen ja jatkuvan säätämisen helpottamiseksi. Ira sai päättää lenkin suunnan ja pituuden. Selvästikään koira ei halunnut rantaan. Ira suostui tekemään vain pikku pissat, ei muuta.

Kolmantena iltana Ira käveli jo reippaana eteenpäin, häntä rennosti puolta toiselle heiluen. Merkkaili pissoja normaaliin tapaansa ja teki kakat. Ira alkoi luottaa siihen, että se voi itse määritellä omat jaksamisensa rajat. Jatkoin Alprox lääkitystä vielä muutaman illan ja jätin sitten lääkkeen pois. Stressi ja pelot antoivat periksi, tilanne helpottui.

Kipu ja huoli sisälläni, helpottivat nekin.

Ira kommunikoi ihmisen kanssa mielellään. Nyt, äänipeloistaan johtuen, koira tarvitsee jatkuvaa erityistä tukea. Koira tarvitsee ulos mukaansa ihmisen, joka on sille oikeasti läsnä. Ira oli selkeästi levottomampi ulkoillessaan puolisoni kanssa. Silas olikin todellisen haasteen edessä. Kolmen koiran ulkoiluttaminen siten, että pysyt kartalla koirien ajatuksista, on aika työläs juttu.

Silas ja Irpukka

Silas osallistui Koiruuksien Klubin Helmi Pesosen luotsaamalle Luottamus kuntoon -verkkokurssille. Kuunteli verkkoluentoja ja suoritti viikkotehtäviä tunnollisesti. Kolmen koiran sijaan, jotta kykeni keskittymään vain Iran tarpeisiin, mies kuljetti koiria useammassa erässä. Helmiltä saimme neuvoja ja tukea, tietoa äänipeloista sekä nimilistan ammattilaisista, kenen puoleen voimme kääntyä.

Arki alkoi tuntua jälleen mukavan arkiselta. 

Osallistuimme Iran kanssa Jaana Rajamäen Joy of Learning yrityksen, Hienosti hihnassa kurssin käyneiden kertauskoulutuspäivään. Silas sai päivästä hyviä vinkkejä ja varmuutta omaan tekemiseensä. Entä Ira? Ira ei ole unohtanut 3 ½ vuotta sitten käydyn kurssin antia. Onhan taitoa toki ylläpidetty. Huikea suoritus meidän Iralta.

Olin vähän jännittänyt etukäteen, että miten meidän käy, jaksaako Ira ja millä mielialalla se lähtee tekemään porukassa töitä. Edetään koiran ehdoilla, sovittiin Silaksen kanssa jo lähtiessä. Ira oli niin oma itsensä, niin vapautunut, niin keskittynyt omaan tekemiseensä, että minulla pääsi itku ihan pelkästä ilosta.

Silaksen tekemä työ on tuottanut hienoa tulosta. Ira on alkanut luottaa siihen, että paketti pysyy kasassa, vaikka taluttimen toisessa päässä vaihtuu ihminen. Että se sama ihminen, joka kotona on usein, kuin vain häntä varten olemassa, on läsnä myös ulkona.

Ulkoilemme usein koko perheen voimin. Ensimmäistä kertaa elämässä kävi niin, että palkkaustilanteessa koirat odottivat saavansa palkkion minun sijaan Silakselta. Aihetta juhlaan? Kyllä!

Olen onnellinen siitä, että Silas rakastaa näitä koiria yhtä paljon kuin minä!

Tämän kokoisessa kaupungissa ei voi välttyä kovilta ääniltä. Valoviikkojen avajaiset, Karmiva Karnevaali, miten me osattaisiin juhlia ilman ilotulitteita? Räjähteistä saatava ilo on kovin lyhytkestoinen verrattuna siihen kipuun, pelkoon ja huoleen, mitä eläimille näistä aiheutuu.

Maaseudun rauha kuulostaa äkkiseltään hyvälle vaihtoehdolle. Mutta onko se?

Ira elää kaupungin sykkeessä. Meillä on ympäri vuorokauden liikenteen melua. Isot räjäytystyömaat. Pimeällä taivaalla lentävät hävittäjät ja helikopterit. Ratapihan kovat äänet ovat arjessa läsnä. Samoin hälytysajoneuvojen äänet. Tämä on se äänitapetti, minkä kanssa Ira on elänyt koko elämänsä. Se, missä se kokee olevansa kotona. Se, missä se nukkuu yönsä rauhassa.

Tänään illasta Ira kelli puistossa lumihangella. Kulki häntä iloisesti puolelta toiselle heiluen. Ystäväni oli oikeassa. Ira todella on rohkea koira. Sillä on kyky palautua kovista kokemuksista. Jatkossa, toivon mukaan, osaan huomioida Iran erityistarpeet tarkemmin.

Maaseutumaailma tuo mukanaan uudenlaiset haasteet. Maaseutu äänimaailmoineen, metsästyksineen ja työkoneineen, voi paikasta riippuen olla jopa kaupunkia haastavampi paikka.

Mitä muuta me on tehty?

Iralla oli kokeeksi erikoisruokavalio Royal Canin Calm. Calm ruoassa vaikuttavina ainesosina ovat aminohappo L-tryptofaani sekä alfakasotsepiini, hydrolysoitu maitoproteiini, joiden on osoitettu tyynnyttävän stressaantuneita koiria. Ruoka maistui Iralle hyvin, mutta painoa tuntui kertyvän, vaikka koira sai ruokaa paljon alle suositellun annoksen.

RC:llä on toinenkin erikoisruokamerkki, Relax care, tämän teho perustuu hydroloituun kalaproteiinin, jonka on todettu rauhoittavan koiraa stressaavassa ympäristössä. Tätä ruokaa emme kokeilleet. Palasimme normaaliin ruokavalioon, jota boostattiin vähän.

Royal Caninin erikoisruokavaliotuotteet stressiherkille löytää RC.n ruokia myyviltä eläinlääkäriasemilta.

Ira saa nyt Zylkéne 225mg rehuvalmistetta, joka sisältää alfakasotsepiinia. Lisäksi Ira saa B-ryhmän vitamiineja sekä maitohappobakteereja. Iralla oli kokeeksi myös Adaptil-panta. Olen itse hajusteyliherkkä, josta syystä meidän oli pakko luopua tästä pantakokeilusta.

Ulkona käytettävien palkkioiden laatua on nostettu. Silas palkkaa koiria nykyään jo siitä, että koirat näyttävät niin kauniilta. Näin toimien vahvistamme edelleen sitä, että koirat todella ovat ja pysyvät kuulolla, tarjoavat itse käytöksiä, joista koiria päästään palkitsemaan.

Lajityypilliset käytökset, rauhoittavat virikkeet, makoiset luut. Levon merkitys. Leikki. Näitä suosimme. Vapaan ulkoilun korvikkeena Ira ulkoilee usein 25m liinassa, vapaana ainoastaan suljetulla alueella.

15.11.19 tapaan AB klinikan David Appelbyn Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Lymed- painevaatteen teettämistä Iralle mietitään.


Hakusanalla ääniarkuus löydät aiheesta aiemmin kirjoitetut postaukset.





Kuvat © Pia Grönroos

Koiranpentu käy kodiksi

Edellisen koirani menetin heti meidän Merin syntymän jälkeen. Tästä ei kulunut kuin hetki, kun sairastuin vakavasti. Elämä oli monellakin tapaa kiinni heikoissa langoissa. Kun ei itse pystynyt oikein kävelemään, en voinut kantaa mitään maitopurkkia raskaampaa, niin paljon kuin koiria rakastankin, tiesin, ettei minusta olisi koiranomistajaksi. Veljeni, kaipuuni ymmärtäen, hankki meille kanin. Herra Hermeliini olikin melkoinen persoona. Hurmaava pupujussi. 

Päätös uudesta koirasta syntyi pitkällisen harkinnan kautta. Vuonna 2013 Jankkarinkulmalla, nostin oman koiranpentuni syliini. Itkin koko kotimatkan ilosta. Sydämeni täytti lämpö ja rakkaus. Koira ei ollut millään tapaa itsestäänselvyys, se oli lahja.

Rippe 💕 Meri

Koiranpentu oli virkistävä tuulahdus elämäniloa, kuin pieni lapsi, iloinen, rohkea, utelias, joka paikassa tomerana menossa mukana.

Alusta asti oli selvää, ettei tätä koiraa opetettaisi kovin ottein. En halunnut opettaa koiraa kurittamalla, en koko ajan kieltämällä, en tuottamalla sille kipua tai epämukavuutta. Enemmän kuin mitään, halusin olla koiralle luotettava ihminen, ystävä. 

Koiralla ei ollut juurikaan miellyttämisenhalua. Tällä oli ihan omat kuviot ja sävelet siihen, miten asioita hoidellaan. Koirasta kasvoi reipas, itsenäinen ongelmanratkaisija. Puoli tuntia juupaseipäslähdetävieläkotiinkoirapuistosta -hippaleikkiä pakkasessa sai verenpaineeni kohoamaan. Hui hai, huiteli koirani, oman mielensä mukaan. Kun maailma vei koiraa, tuskailin, miten ihmeessä saan koiran kuulolle! Työkaluja tähän minulta ei tuntunut löytyvän.

On ihan täysin Ripen ansiota, että kiinnostuin nykytietoon perustuvista, positiivisista koulutusmenetelmistä. Otin asiakseni tutustua eläinlajiin koira, kiinnostuin eläinten hyvinvoinnista ja siitä, mitä voin itse koiranomistajana tehdä tämän asian eteen. Miten voin mennä koiraa puolitiehen vastaan niin, että meillä molemmilla olisi mukava olla.

Rippe oli 8kk, kun ilmoittauduimme Jaana Rajamäen luotsaaman Joy of Learning yrityksen Perustaidot koirallesi kurssille. Näin jälkikäteen ajatellen, aiemminkin olisi voitu osallistua. Työkaluja alkoi kertyä, tulosta myös. Positiiviset, palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät upposivat koiraan kuin kuuma veitsi voihin. Miten perso kaikenlaisille töille ja kehuille tämä koira onkaan! Rippe nauttii kuullessaan äänessäni iloa, lämpöä ja ihailua. Olen iloinen siitä, että onnistuimme. Tällä tiellä Rippe on ollut uskollinen, pitkämielinen, paras opettajani.

Rippeen voin luottaa kuin vuoreen. Se on toiminut kanssani lapsenlikkana ihmislasten kanssa. Apunani, kun näitä nuorempia koiria on opetettu lauman tavoille. Koskaan, missään kohdin, Rippe ei ole pentukoirien kanssa menettänyt hermojaan. Koskaan se ei ole korottanut ääntään eikä missään kohdin ole pentuja ohjatessaan käyttänyt väkivaltaa tai pelottelua. Vaatimusten edessä se on ollut täysin järkähtämättömän tyyni ja rauhallinen. Leikkiin se on ollut valmis aina.



Rakastan tätä koiraa. Rippe on elämäni koira.








Kuvat © Pia Grönroos

Koiranpennun matka aikuiseksi koiraksi

Meillä ihmisillä on iso vastuu siitä minkälaiseksi koiran elämä muodostuu. On tärkeää, että omia resursseja ja valmiuksia kykenee miettimään realistisesti. Aina ei ole mahdollista ryhtyä koiranomistajaksi. Hoitokoiran pitäminen on erinomainen tapa tutustua eläinlajiin nimeltä koira.

Valinta omasta koirasta kannattaa tehdä harkiten. Koira tulee kotiin lemmikiksi, perheenjäseneksi. Koiranpennun tulevaisuus on sinun vastuullasi. Kanna tätä vastuuta iloiten. 💚


Jaana Pohjola: Käytösneuvojan vinkit - mitä kannattaa miettiä ennen pennun hankintaa?

Jaana Pohjola: Kolme vinkkiä pennunomistajille

Miira Hellsten: Vinkkejä pennun  kouluttamiseen


TIPS Onnellisen koiran, onnellinen omistaja! Toista koiraa perheeseen ei tarvitse hankkia sen vuoksi, että pelkäät koirasi olevan onneton ilman lajitoveria. Nauttikaa elostanne täysin sydämin. 💚 Osa koiranomistajista tietää jo tämän, mihin tutkijatkin ovat päätyneet: Koira on jo sopeutunut elämään enemmän ihmisen kuin oman lajikumppanin kanssa.




Kuvat © Pia Grönroos