Eläinfysioterapia

Eläinfysioterapeutti Kirsi Piispanen ohjaa Iran liikkeitä

Iran liian raisussa menossa tulehtunutta hauisjännettä kuntoutettiin Evidensian ortopedi Hanna-Leena Terhosen tekemän ontumatutkimuksen jälkeen tulehduskipulääkekuurilla ja laserhoitosarjalla. Sen liikkumista rajoitettiin minimiin. 2 viikkoa max 10min. lenkkejä kerrallaan, josta sitten pikku hiljaa rasitusta lisäten matka normaaliin arkeen alkoi.

Kuntoutuksen tueksi Iralle varattiin aika Koirakuntosalilta eläinfysioterapeutti Kirsi Piispaselta. Koirat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Kolmen koiran laumaelämä vaatii koiralta hyvää fysiikkaa. Meille oli tärkeää saada tietää, että Ira on todella kuntoutunut, ennen kuin se päästetään takaisin lauman raisuihin leikkeihin.

Omiin silmiin Iran liike näytti hyvältä, mutta halusimme tähän varmistuksen ammattilaiselta.

Vastaanottoaikoja oli kaksi, joista molemmilla kerroilla koiran liikkeitä seurattiin ulkona ja sisällä.
Koiralla teettettiin erilaisia lihaskuntoharjoituksia. Liikeratoja ja lihaskuntoa testattiin koiran itse tekemien liikesarjojen avulla ja myös eläinfysioterapeutin avustamana.

Puomiradalla

Ryömien eteenpäin

Olin ihan mahdottoman iloinen siitä, miten hienosti Ira lähti tekemään töitä Kirsin kanssa! Ammattilainen osaa lähestyä koiraa oikein, mutta kyllä siinä koirankin hermorakennetta testataan. Ira eteni työpisteeltä toiselle ammattilaisen ottein.

Ensimmäisen kerran jälkeen saimme luvan lisätä liikuntaa. Kuntoutuminen oli edennyt hienosti. Syy siihen saattoi löytyä siitä, että puutuimme Iran ontumiseen heti. Toisella käyntikerralla Ira teki harjoitukset jälleen into piukassa. Pähkinäpallo nousi Iran suosikiksi! ☺

Iran liikkeet olivat vapaat, lihaksisto ja hauisjänne kunnossa. Se oli kuntoutunut hienosti! Pallojumpan lopuksi Ira hierottiin. Ira on valmis laumaelämän vaativiin haasteisiin! ☺

Hallahukan pähkinät! ☺

Kotiin me hankittiin Iran Koirakuntosalilla käyttämä pähkinäpallo, josta on tullut meidän perheen kaikkien tyttöjen suosikki.

Pallon kanssa jumpataan rauhalliseen tahtiin. Iltaruoalla on uusi merkitys ja sen arvo on korkea! Pallolle on tunkua kuin kynsienleikkuulle, osa laumasta pitää laittaa portin taakse odottamaan vuoroaan! Nämä koirat nauttivat työnteosta! Paljon! ☺

Pallo kehittää koiran lihaskuntoa, motoriikkaa ja koordinaatiota sekä alustavarmuutta! Pallo ei ole lelu eikä sitä saa jättää koiralle leikkeihin. Sitä käytetään siis aina yhdessä omistajan kanssa!


Kiitos tuhannesti Evidensian henkilökunnalle ja Koirakuntosalille Iran hyvästä hoidosta! ♥

Koirakuntosalilla järjestetään myös luentoja ja kursseja. Kannattaa vierailla kotisivuilla! KLIK Koirakuntosali 

Hachikó

Rippe 💗

Rippe on sankarikoira. Se ei ole pelastanut perhettämme tulipalosta, mutta sen sankariteot ovat silti ilmeiset. Rippe on tunteellinen koira. Se kykenee havainnoimaan ja lukemaan ihmisiä erinomaisen taitavasti. Emäntänsä Rippe osaa ulkoa.

Ripen kyky huolehtia ihmisistä tuli esiin jo hyvin varhain, sen ollessa vielä aivan pentu.  Mihin ikinä meillä kylässä olleet pienet lapset menivät, Rippe seurasi perässä. Rippe piti lukua, piti hyvää huolta.

Rippe oli nuori koira, kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Jouduin olemaan vuodepotilaana pitkään. Eräänä yönä kuume nousi erittäin korkeaksi. Olin unessa ja tuntui, että tukehdun. Rippe ei koskaan aiemmin ollut tullut sänkyyn, kysymättä lupaa – mutta nyt se oli hypännyt sänkyyn ja seisoi ihan vieressäni, nuoli tuskanhikisiä kasvojani, herätti minut. Se oli ymmärtänyt, että nyt on hätä. Henki ei kulkenut. Ripen ansiosta heräsin ja sain otetuksi keuhkoja avaavaa lääkettä ja tilanne laukesi.

Miten hyvältä tuntui silittää koiraa vieressäni. Isoja silkkisiä korvia. Katsoa koiran tummiin viisaisiin silmiin. Minun rakas, älykäs koirani!

Rippe nukkuu vieressäni makuuhuoneessa, omalla paikallaan. Nukkuu ja valvoo untani. Näen unia usein. Painajaisia harvoin. Rippe on herättänyt minut painaisesta kahdesti. Ira kerran.
Edes unessa koirat eivät jätä minua yksin. Koiran kylmä kuono koskettaa poskea, koira nuolee kasvoja ja saa herätä. Painajainen jää, mielen täyttää ilo ja rauha. 💗

Vuosi sitten, ulkoilessamme, liukastuin ja loukkasin itseni vakavasti. Koirat juoksivat vapaana edelläni. Huusin kivusta kaatuessani, oikean nilkan luut menivät poikki. Rippe juoksi täyttä vauhtia luokseni, se työnsi kuononsa aivan kiinni kasvoihini. Koira ymmärsi heti, etten ollut kunnossa. Ira hätääntyi. Sekin ymmärsi, että nyt kävi ikävästi. Soitin puolisolle. Soitin hätänumeroon. Puoliso tuli ja otti koirat ja vei ne autoon, palasi sitten luokseni. Paikalle tuli useita hälytysajoneuvoja pillit päällä.

Minut vietin ambulanssilla sairaalaan ja puoliso lähti koirien kanssa kotiin. Emme ymmärtäneet näyttää Ripelle, että minut vietiin ambulansiin. En ehtinyt nähdä koiraa, eikä koira nähnyt minua.

Sairaalassa ollessani Rippeä ja Iraa ulkoiluttivat  puolison apuna meidän ystävät. Jokaisena päivänä, jokaisella kerralla, jokaista ulkoiluttajaa, Rippe lähti heti ulos päästyään kuljettamaan kohti turmapaikkaa. Se viestitti kaikille, että nyt on hätä, ja sen on päästävä luokseni. Rippe ajatteli, että minut on jätetty, että makaan edelleen hangessa.

Rippe olisi halunnut tulla luokseni. Olisi halunnut tuoda luokseni apua. Se ei ollut unohtanut minua. Supersankarini! 💗 Kotiinpaluuni sairaalasta oli riemuisa! 💗

Hälytysajoneuvojen äänet saivat koirat terästäytymään vielä pitkään turman jälkeen. Ajan kanssa hätä hellitti.

Osa koirista on viisaampia ja syvällisempiä kuin toiset. Osaavat lukea omistajansa tunnetiloja ja eleitä. Osaavat ketjuttaa käytöksiä. Ymmärtävät ja muistavat. Ovat helliä ja rakastavia. Osaavat puhua. Pitävät ihmisen puolia, tuttujen ja vieraiden. Eivät kavahda hätää. Pysyvät rinnalla. Ovat uskollisuudessaan  koskettavia, teoissaan niin vilpittömiä, että ihmisen on tätä vaikea kokea pakahtumatta.

Rippe on todella älykäs. Sen hellyys ja hoiva koskettavat. Rippe on ollut meillä nyt neljä vuotta. Sen elämääni tuomat ilo, leikkisyys ja rakkaus, ovat rikastuttaneet näitä päiviä suuresti. Ei päivää ilman hymyä! Ei päivää, ilman rakkauden tunnetta! Rippe on minun Hachiko.

Olen suuresti kiitollinen näistä päivistä.
Rippe on! ♥

Kiitos Jennille, tästä

erityisen hienosta koirasta!

Kuvat © Pia ja Silas Grönroos

Lyhyet erikoiset

Peppi ♥ 9kk

Me käydään liki päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä, koirapuistossa. Peppi juoksee puistossa kevyesti ja erilujaa. Peppi suorastaan lentää, nauttii ihan hirmu paljon. Edes tyhjään koirapuistoon Peppi ei pääse kiskomatta, vetämättä, hyppimättä, innostumatta liikaa. Liiaksi. Sitä ei ruoalla pelata pussiin. Peppi pörisee kaikille ja jokaiselle, heiluttaa häntäänsä ja on ihan liian suloinen.

Pepillä on murrosikä. Valeraskaus ja mörkökausi.

Peppi ei saa enää ruokaa kotona. Koira saa eväät tien päällä. Palkkaan sen jokaisesta – ihan jokaisesta kontaktista. Yhden ja saman lenkin aikana sanon sen satakertaa: Bra. Peppi ulkoilee nyt pääasiallisesti ilman lauman seuraa. Seurassa siihen on hankala kiinnittää riittävästi huomiota ja koiran kouluttaminen laumassa on täysin mahdotonta.

Peppi seisoo kävelytiellä. Se on valpas ja ääreistä ryhdikäs ja se murisee matalasti. Jossain on jotain, mikä pelottaa, mutta koira ei peräänny. Koiran keho jännittyy ja minä seison sen takana. Talutin on tiukkana. Odotan merkkiä, siitä, että koira kääntyisi minua kohden. Ja samalla katson sitä mitä näen.
Peppi on niin kaunis, että ihan ihmeen kaunis!  Mun pitää virittää näyttelypöytä ja aloittaa treenit!  Koira kääntyy nopeasti kohti minua. Löysään taluttimen samalla sekunnilla: BRA!

Irpi ♥

Irpillä on toisenlaista pöytätreeniä eläinlääkäriasemalla. Iran tulehtunutta hauisjännettä hoidetaan kipulääkkeellä ja laserilla. Meidän vakkarisohva, jossa me odotetaan omaa vuoroa, on varattu. Irppi kajauttelee vähän huomautusta ilmoille. Hoitohuonekin vaihtuu. Hoitaja on eri. Miksi? Koira on kuin iso kysymysmerkki.

Rutiinit. Hoidetaan se jännealue nyt kuiten. Irpi seisoo pöydällä kuin tinasotilas. Se osaa! 

Kotona Irpi kokeilee vähän jänteen kuntoa pikkupainilla Pepin kanssa. Peppi roikkuu kiinni sen poskessa ja repii Irpiä lujasti mukaansa. Irpi on hellä. Irpi on pitkämielinen. Niin pitkämielinen, että voi, miten onkin!Vihellän painin poikki.

Rippe ♥

Rippe painaa korvansa kiinni niskaan. Häntä heiluu korkealla. Sen koko keho hymyilee. Mua hymyilyttää. Miten kaunis onnellinen koira on! Rippe kulkee pitkässä, löyhässä taluttimessa. Puistossa on kaunista!

Meidän edessä juoksee rusakko. Rippe terästäytyy. Sanon, että pupu on matkalla nukkumaan.
Miten sopivasti, pupu on käynyt makuulle pellon laitaan. Me kuljetaan sen ohi. Rippe ei halua häiritä nukkuvaa pupua. Koira kulkee ihan ääneti pupun ohi.

Meitä vastaan tule kaksi pientä remmirähjää. Rippe ei edes katso koiria. Omakotitalon pihassa meuhkaava koira saa siltä vain pikaisen silmäyksen. Minä saan pidemmän! Tolkku tyttö, kehun Rippeä ja kaivan sille taskusta makoisan namin. Rippe on jokaisen naminsa ansainnut. Me riennetään eteenpäin. Luistelukentälle. Rippe rakastaa kelliä jäällä. 

Käännyn kotiin. Mulla on vielä Pepin lenkitys. Hanna ulkoilee Iran kanssa.
Hississä kumarrun silittämään Ripen poskia. Sen viikset ovat lumessa. Rippe katsoo mua suoraan silmiin. Sen silmät ovat niin kauniit! Viisaat. Luottavaiset. Rakkaat! 


Kiitos Hanna! ♥




Kuvat © Pia Grönroos