Hachikó

Rippe 💗

Rippe on sankarikoira. Se ei ole pelastanut perhettämme tulipalosta, mutta sen sankariteot ovat silti ilmeiset. Rippe on tunteellinen koira. Se kykenee havainnoimaan ja lukemaan ihmisiä erinomaisen taitavasti. Emäntänsä Rippe osaa ulkoa.

Ripen kyky huolehtia ihmisistä tuli esiin jo hyvin varhain, sen ollessa vielä aivan pentu.  Mihin ikinä meillä kylässä olleet pienet lapset menivät, Rippe seurasi perässä. Rippe piti lukua, piti hyvää huolta.

Rippe oli nuori koira, kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Jouduin olemaan vuodepotilaana pitkään. Eräänä yönä kuume nousi erittäin korkeaksi. Olin unessa ja tuntui, että tukehdun. Rippe ei koskaan aiemmin ollut tullut sänkyyn, kysymättä lupaa – mutta nyt se oli hypännyt sänkyyn ja seisoi ihan vieressäni, nuoli tuskanhikisiä kasvojani, herätti minut. Se oli ymmärtänyt, että nyt on hätä. Henki ei kulkenut. Ripen ansiosta heräsin ja sain otetuksi keuhkoja avaavaa lääkettä ja tilanne laukesi.

Miten hyvältä tuntui silittää koiraa vieressäni. Isoja silkkisiä korvia. Katsoa koiran tummiin viisaisiin silmiin. Minun rakas, älykäs koirani!

Rippe nukkuu vieressäni makuuhuoneessa, omalla paikallaan. Nukkuu ja valvoo untani. Näen unia usein. Painajaisia harvoin. Rippe on herättänyt minut painaisesta kahdesti. Ira kerran.
Edes unessa koirat eivät jätä minua yksin. Koiran kylmä kuono koskettaa poskea, koira nuolee kasvoja ja saa herätä. Painajainen jää, mielen täyttää ilo ja rauha. 💗

Vuosi sitten, ulkoilessamme, liukastuin ja loukkasin itseni vakavasti. Koirat juoksivat vapaana edelläni. Huusin kivusta kaatuessani, oikean nilkan luut menivät poikki. Rippe juoksi täyttä vauhtia luokseni, se työnsi kuononsa aivan kiinni kasvoihini. Koira ymmärsi heti, etten ollut kunnossa. Ira hätääntyi. Sekin ymmärsi, että nyt kävi ikävästi. Soitin puolisolle. Soitin hätänumeroon. Puoliso tuli ja otti koirat ja vei ne autoon, palasi sitten luokseni. Paikalle tuli useita hälytysajoneuvoja pillit päällä.

Minut vietin ambulanssilla sairaalaan ja puoliso lähti koirien kanssa kotiin. Emme ymmärtäneet näyttää Ripelle, että minut vietiin ambulansiin. En ehtinyt nähdä koiraa, eikä koira nähnyt minua.

Sairaalassa ollessani Rippeä ja Iraa ulkoiluttivat  puolison apuna meidän ystävät. Jokaisena päivänä, jokaisella kerralla, jokaista ulkoiluttajaa, Rippe lähti heti ulos päästyään kuljettamaan kohti turmapaikkaa. Se viestitti kaikille, että nyt on hätä, ja sen on päästävä luokseni. Rippe ajatteli, että minut on jätetty, että makaan edelleen hangessa.

Rippe olisi halunnut tulla luokseni. Olisi halunnut tuoda luokseni apua. Se ei ollut unohtanut minua. Supersankarini! 💗 Kotiinpaluuni sairaalasta oli riemuisa! 💗

Hälytysajoneuvojen äänet saivat koirat terästäytymään vielä pitkään turman jälkeen. Ajan kanssa hätä hellitti.

Osa koirista on viisaampia ja syvällisempiä kuin toiset. Osaavat lukea omistajansa tunnetiloja ja eleitä. Osaavat ketjuttaa käytöksiä. Ymmärtävät ja muistavat. Ovat helliä ja rakastavia. Osaavat puhua. Pitävät ihmisen puolia, tuttujen ja vieraiden. Eivät kavahda hätää. Pysyvät rinnalla. Ovat uskollisuudessaan  koskettavia, teoissaan niin vilpittömiä, että ihmisen on tätä vaikea kokea pakahtumatta.

Rippe on todella älykäs. Sen hellyys ja hoiva koskettavat. Rippe on ollut meillä nyt neljä vuotta. Sen elämääni tuomat ilo, leikkisyys ja rakkaus, ovat rikastuttaneet näitä päiviä suuresti. Ei päivää ilman hymyä! Ei päivää, ilman rakkauden tunnetta! Rippe on minun Hachiko.

Olen suuresti kiitollinen näistä päivistä.
Rippe on! ♥

Kiitos Jennille, tästä

erityisen hienosta koirasta!

Kuvat © Pia ja Silas Grönroos