Lyhyet erikoiset

Peppi ♥ 9kk

Me käydään liki päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä, koirapuistossa. Peppi juoksee puistossa kevyesti ja erilujaa. Peppi suorastaan lentää, nauttii ihan hirmu paljon. Edes tyhjään koirapuistoon Peppi ei pääse kiskomatta, vetämättä, hyppimättä, innostumatta liikaa. Liiaksi. Sitä ei ruoalla pelata pussiin. Peppi pörisee kaikille ja jokaiselle, heiluttaa häntäänsä ja on ihan liian suloinen.

Pepillä on murrosikä. Valeraskaus ja mörkökausi.

Peppi ei saa enää ruokaa kotona. Koira saa eväät tien päällä. Palkkaan sen jokaisesta – ihan jokaisesta kontaktista. Yhden ja saman lenkin aikana sanon sen satakertaa: Bra. Peppi ulkoilee nyt pääasiallisesti ilman lauman seuraa. Seurassa siihen on hankala kiinnittää riittävästi huomiota ja koiran kouluttaminen laumassa on täysin mahdotonta.

Peppi seisoo kävelytiellä. Se on valpas ja ääreistä ryhdikäs ja se murisee matalasti. Jossain on jotain, mikä pelottaa, mutta koira ei peräänny. Koiran keho jännittyy ja minä seison sen takana. Talutin on tiukkana. Odotan merkkiä, siitä, että koira kääntyisi minua kohden. Ja samalla katson sitä mitä näen.
Peppi on niin kaunis, että ihan ihmeen kaunis!  Mun pitää virittää näyttelypöytä ja aloittaa treenit!  Koira kääntyy nopeasti kohti minua. Löysään taluttimen samalla sekunnilla: BRA!

Irpi ♥

Irpillä on toisenlaista pöytätreeniä eläinlääkäriasemalla. Iran tulehtunutta hauisjännettä hoidetaan kipulääkkeellä ja laserilla. Meidän vakkarisohva, jossa me odotetaan omaa vuoroa, on varattu. Irppi kajauttelee vähän huomautusta ilmoille. Hoitohuonekin vaihtuu. Hoitaja on eri. Miksi? Koira on kuin iso kysymysmerkki.

Rutiinit. Hoidetaan se jännealue nyt kuiten. Irpi seisoo pöydällä kuin tinasotilas. Se osaa! 

Kotona Irpi kokeilee vähän jänteen kuntoa pikkupainilla Pepin kanssa. Peppi roikkuu kiinni sen poskessa ja repii Irpiä lujasti mukaansa. Irpi on hellä. Irpi on pitkämielinen. Niin pitkämielinen, että voi, miten onkin!Vihellän painin poikki.

Rippe ♥

Rippe painaa korvansa kiinni niskaan. Häntä heiluu korkealla. Sen koko keho hymyilee. Mua hymyilyttää. Miten kaunis onnellinen koira on! Rippe kulkee pitkässä, löyhässä taluttimessa. Puistossa on kaunista!

Meidän edessä juoksee rusakko. Rippe terästäytyy. Sanon, että pupu on matkalla nukkumaan.
Miten sopivasti, pupu on käynyt makuulle pellon laitaan. Me kuljetaan sen ohi. Rippe ei halua häiritä nukkuvaa pupua. Koira kulkee ihan ääneti pupun ohi.

Meitä vastaan tule kaksi pientä remmirähjää. Rippe ei edes katso koiria. Omakotitalon pihassa meuhkaava koira saa siltä vain pikaisen silmäyksen. Minä saan pidemmän! Tolkku tyttö, kehun Rippeä ja kaivan sille taskusta makoisan namin. Rippe on jokaisen naminsa ansainnut. Me riennetään eteenpäin. Luistelukentälle. Rippe rakastaa kelliä jäällä. 

Käännyn kotiin. Mulla on vielä Pepin lenkitys. Hanna ulkoilee Iran kanssa.
Hississä kumarrun silittämään Ripen poskia. Sen viikset ovat lumessa. Rippe katsoo mua suoraan silmiin. Sen silmät ovat niin kauniit! Viisaat. Luottavaiset. Rakkaat! 


Kiitos Hanna! ♥




Kuvat © Pia Grönroos