torstai 10. maaliskuuta 2016

Pentu tuli taloon! ♥


Vuosi sitten elimme jännittäviä aikoja. Lensimme Silaksen kanssa Osloon noutamaan meidän uutta koiranpentua. Elisabeth Lærumin kennelistä, Lulubelle’s Eager Explorer, Ira, oli tulossa kotiin!💓


Reilua viikkoa aikaisemmin olin lähettänyt Elisabethille, ilmatiiviissä pussissa, pienen norsukuvioidun käsipyyhkeen, jonka kanssa minä ja Rippe olimme nukkuneet kuukauden. Pyyhe oli siis kyllästetty hyvin meidän tuoksuillamme. Elisabeth antoi pyyhkeen Iralle, sen petiin, jotta Ira sai tutustua meihin tuoksujemme kautta jo ennalta.

Evira harmiksemme oli juuri vuoden alusta muuttanut tuontimääräyksiä Norjan suhteen, joten saimme Iran haetuksi kotiin vasta koiran täytettyä 4kk. Viimeiset viikot jännäsimme pennun painonkehitystä. On pennun painosta kiinni, voiko se matkustaa lentokoneen matkustamossa vaiko ruumassa. Ira ja kassinsa painoivat alle 8kg, joten saimme pennun matkustamoon. Lisätietoja: KLIK

Otimme ennalta selvää erilaisista konetyypeistä ajatellen koiranpennun kanssa matkustamista ja pennun sijoittamista laukkuineen penkin alle, kuten lentoyhtiön ohjeistus vaati. Valitsimme lennot näiden tietojen perusteella. Halusimme, että pentu matkustaa mahdollisimman mukavasti. Onneksemme lennolla ei ollut mukana yhtään allergista, kukaan ei vaatinut että Iran olisi täytynyt matkustaa ruumassa.

Emme halunneet jättää mitään sattuman varaan. Mikäli Ira olisi päätynyt matkustamaan ruumassa, Elisabeth olisi lainannut meille tähän tarkoitukseen sopivan lentoboxin.

Kun ensimmäisen kerran nostin Iran syliini Oslossa, Ira painoi pienen päänsä vasten kaulaani, se rentoutui heti siihen. Olin maailman onnellisin ihminen! Jo se, että olin saanut Ripen elämääni teki minut onnelliseksi ja nyt vielä tämä suloinen pieni tyttökoira siihen lisäksi. Olin pakahtua onnesta!


Ira hurmasi lennolla jokaisen! Lentokenttähenkilökunnan Oslossa. Finnairin lentohenkilöstön,  lentokapteenia myöten, ja kaikki samalle lennolle osuneet kanssamatkustajat. Mihin ikinä menimme, pieni pentu herätti heti suurta ihastusta. Ira oli rauhallinen koko lentomatkan Oslosta Helsinkiin ja automatkan Helsingistä Tampereelle.

Kun Silas sitten toi Ripen ulos tutustumaan Iraan – näki heti, että Ira tunnisti Ripen. Ira oli rakastunut Rippeen jo nuuskutellessaan sen tuoksuja lähettämästämme pyyhkeestä. Rippe oli häkeltynyt ja innoissaan pienestä. Yhdessä kaikin tulimme sisälle. Pitkä odotus oli päättynyt. Meidän rakas Ira oli tullut kotiin!



Rippe otti Iran heti äidilliseen suojelukseensa. Rippe tarjosi Iralle jopa tissinsä, vaikka Iralla oli jo isot terävät maitohampaat. Minun kävi Rippeä sääliksi. Ripen tissit muuttuivat puremista mustiksi, mutta itse se ei ollut asiasta moksiskaan. Mihin pieni pentu menikin, sillä oli nyt tukena ja turvanaan Rippe.

Kohti suuria seikkailuja ☺

Nimi on enne?


Sain kuulla tästä usein, kun nimesin pennun Iraksi. Totuus on, että kaikki koiranpennut ovat pieniä terroristeja. Tai ainakin asia kannattaa ottaa huomioon. Mielellään jo ennen kuin pentu tulee taloon. Arvomatto ja koiranpentu ovat huono yhdistelmä. Arvoesine ja koiranpentu, yhtä huono.

Koiranpennut tykkäävät ovenkarmeista, jalkalistoista, sähköjohdoista, kengännauhoista, matoista, vetoketjuista, tyynyistä, puhelimista, huulipunasta, tapeteista, seinistä. Jäikö jotain mainitsematta? Varmasti. 

On niin, että ihminen saa katsoa peiliin, jos koiranpentu on rikkonut jotain sellaista, mikä olisi pitänyt säilyä ehjänä. Koiranpennut eivät osaa lukea ajatuksia eivätkä toiveita. Koiranpennuilla on pakottava tarve pureskella. Pennulla pitää siis olla koko ajan saatavilla paljon sallittua purtavaa.

Kun pentu tulee taloon, sen on hyvä antaa rauhassa tutustua asuntoon. Koiranpennulle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarjota heti sen tultua koko kotia temmellyskentäksi. Viisainta on rajata pennulle pentuturvallinen alue. Kompostiverkoilla tai koiraportilla tekee yhdestä huoneesta helposti mukavan ja turvallisen pentulan.






Meillä portilla muusta asunnosta rajattu pentula tehtiin olohuoneeseen. Olohuoneessa oli lisäksi veilä pienempi pentuaitaus, jossa Ira sai silloin tällöin nukkua ja leikkiä sekä harjoitella yksinoloa.


Pentuaitaus toi rauhaa Iralle ja Ripelle. Olohuoneessa Ira sai temmeltää Ripen kanssa rauhassa. Nukuimme Iran kanssa ensimmäisen kuukauden olohuoneessa siskonpetissä, minä ja Rippe, kunnes siirryimme kaikin nukkumaan makuuhuoneeseen.

Sisäsiistiksi harjoituksen kautta


Koiranpentu on harvoin sisäsiisti muuttaessaan kasvattajalta uuteen kotiinsa. Omistajan ensimmäisiä tehtäviä onkin sisäsiisteyden opettaminen. Pennulle tarjotaan sisällä paikka, johon se saa tehdä asiansa. Vuodesuojat ja pestävät pissa-alustat, ovat hyviä alustoja tähän tarkoitukseen. Sanomalehtikin käy.

Koiranpentu pissaa usein. Leikittyään. Nukuttuaan. Syötyään. Innostuttuaan. Mitä useammin omistaja vie koiransa ulos asioille, sen nopeammin pentu oppii asiat tekemään ulos. Jos pentu hengailee oven edessä, nappaa pentu syliisi ja kanna pentu sinne, mihin sen haluat asiansa tekevän.

Eräänä aamuna herätessämme Ira oli paketoinut luunsa vuodesuojan sisälle. Arvelin, ettei alustoja enää tarvita. Olin oikeassa.

Koiranpennut oppivat usein sisäsiistiksi samalla kun maitohampaat vaihtuvat. Kuten monessa asiassa, myös tässä koiranpennut ovat yksilöitä. Joku voi oppia vähän myöhemmin sisäsiistiksi kuin toinen, olematta kuitenkaan mitenkään poikkeava.

Pelisäännöt 


Koiranpennun kanssa kannattaa rakentaa yhteiset pelisäännöt. Näitähän kannattaa miettiä jo vähän ennen kuin se koira kotiutuu. Sängyssä tai sohvalla, joko saa tai ei saa oleskella. Jos päästät koiran sohvalle, opeta koiralle myös alastulo. Pientä pentua ei kannata nostaa sohvalle, tai sänkyyn, vaan pennun kanssa kannattaa seurustella lattiatasossa. Tapaturmariskit kannattaa huomioida. Ylöspäin kiipeäminen on pennulle huomattavan paljon helpompaa, kuin turvallinen, hallittu alastulo. Pienen pennun motoriikka ei vielä riitä tähän.

Jos haluat syödä rauhassa, vuosienkin kuluttua, älä anna koiralle murentakaan pöydästä tai omista eväistäsi. Useimmat meistä huomaavat, että koira nukkuu samassa sängyssä kuin me itse - ja aamupalaleivästä voi hyvin tarjota pienen palan koiralle.

Turvalliset rutiinit luovat koiranpennulle turvallisuuden tunnetta.

Jos epäilet omia kouluttajan taitojasi, tai taitoja ei ole, tai taidot ovat vanhentuneet, suorastaan ruosteessa, petraa tässä! Opiskele ja osallistu perustaitokursseille. Luota nykytietoon ja palkitseviin koulutusmenetelmiin!

Kirjavinkki

Tarvikepankki

Mitä pennulle hankitaan on usein eri asia kuin mitä pentu tarvitsee. Musti ja Mirrihän on kuin suuri karkkikauppa, josta tekee mieli ostaa koiranpennulle vaikka mitä. Meillä oli jo ennestään vaikka mitä Ripen pientä ja Pumpulin jäämistöä. Tästä huolimatta innostus valtasi mielen.



Kevyen taluttimen pentu tarvitsee, ja hyvän säädettävän pannan. Vesi- ja (ruokakupin). Ruokakupiksi käy hyvin aktivointipallo tai aktivointikuppi. Oma peti on kiva. Turvallisia puruleluja. Aktivointileluja. Varsin aktivointipallo ja Kongit ovat olleet meillä suosittuja. Puruluita. Hammasharjan. Ihan tavallinen lasten Jordan, se on mielestäni paras.

Turkinhuoltoon: hyvä shampoo ja mukava harja. Kynsileikkurit.

Laadukasta ruokaa. Mielellään sitä samaa, mitä pentu on syönyt kasvattajankin luona. Jos tämä ruoka ei jostain syystä pennulle tunnu sopivan - ota yhteyttä kasvattajaan. Myöhemmin koira tarvitsee mahdollisesti valjaat ja pitkän liinan. Valjaita kannattaa aina sovittaa liikkeessä asiantuntevan myyjän opastuksella.

Kotiapteekkituotteiksi koiranpennuille sopiva maitohappobakteerivalmiste tasapainottamaan satunnaisia vatsan sekameteleitä, sekä ripulin varalle elektrolyyttijauhetta.

Vakuutukset


Koiranpennulle on hyvä hankkia vakuutus. Sairaskuluja ajatellen. Rokotuskuluja vakuutus ei kata, mutta vakuutus on hyvä olla yllättävän sairastumisen tai tapaturman varalle. Vastuuvakuutusta kannattaa miettiä, jos sattuu saamaan kovin kekseliään ja aktiivisesti askartelua harrastavan yksilön.

Mitä me saimme? 

Ira ♥
 
Me saimme koiranpentua koko rahan edestä. Ira on todella suloinen koira. Viisas ja kekseliäs. Aikaansaapa. Se on welsh corgi cardigan, paimenkoira, työkoira.

Iralla on sairaskuluvakuutus, henkivakuutus ja vastuuvakuutus. Onneksemme Ira on perusterve tyttö ja tähän asti vastuuvakuutuskin on ollut vain koristeena. Kop kop.

Ira on purrut rikki muutaman puhelimen ja tehnyt erinäisiä muita pieniä restaurointitöitä, mutta ei mitenkään liiaksi, ei mitenkään niin, että hiukset tästä olisivat harmaantuneet.  Itseäni olen joutunut vähän ojentamaan. En ole vieläkään täysin sisäistänyt, ettei ihan kaikkea parane jättää houkutukseksi. Oletettavasti aktiivisin kausi alkaa olla jo takanapäin.

Ira verijäljellä

Meillä on nyt kaksi upeaa koiraa, joista olen syystä ylpeä.  Rippe ja Ira. Sen lisäksi, että ovat tosi kauniita rotunsa edustajia, ovat myös monin eritavoin osoittautuneet erittäin älykkäiksi ja mainioiksi ja varsin monipuolisiksi harrastuskoiriksi. Näiden kanssa on todellakin ilo tehdä töitä.

Ira helmikuussa.2016

Aamu


Suloinen koira hyppää sänkyyn. On vielä aikaista, joten se painautuu kiinni polvitaipeeseen, käy siihen kiepille ja nukahtaa. Hetken kuluttua koira kiipeää ylemmäs. Ira heiluttaa häntäänsä ja on iloinen. Yö on ohi ja tapaamme jälleen. Koira haluaa antaa paljon pusuja. Se on onnellinen. Tervetuloa uuteen aamuun, Irpu viestittää kylmällä ja kostealla kirsulla. 

Toinen koirista katsoo minua kysyvästi rahin päältä. Annan sille luvan tulla sänkyyn. Rippe hakeutuu jalkoihini ja jää siihen lepäämään. Silitän Rippeä samalla kun nousen ylös. Pussaan päälaelle.
Nämä kaksi vielä vähän toivottelevat hyvää huomenta toisilleen.



Jokaisena aamuna.
Onni on täydellinen, tässä hetkessä.





© Pia Grönroos




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti