Kohdetyö

Rippe rakastaa kohdetöitä

Rippe oli liki vuosikas, kun ilmoitin sen ja itseni Jaana Rajamäen luotsaaman yrityksen, Joy of Learning Perustaidot koirallesi kurssille, Kangasalle. Jaana on yksi suomen parhaita koiraohjaajakouluttajia. Olimme erinomaisessa opissa.

Kurssilla opitaan erityisesti kouluttajalle tärkeitä mekaanisia taitoja ja koiralle tärkeitä perustaitoja mm. lähellä pysymistä, luoksetuloa, hihnatekniikkaa. Paikalla pysymistä ja häiriöihin siedättämistä. Luopumista ja toiminnan keskeyttämistä.

Jaanan luona koko asenteeni koirakoulutusta kohtaan koki merkittävän käänteen. Kykenin ymmärtämään oman roolini ja vastuuni koiran oppimisesta ja hyvinvoinnista aivan uudella tavalla. Tykästyin ihan hirveästi. Koulutus perustuu operanttiin ehdollistumiseen positiivista vahvistamista hyödyntäen. Ja se toimii.  

Rippe osoittautui huikeaksi oppilaaksi. Rippe on viisas ja oppivainen. Koira on hereillä vaan ei oikein lahjottavissa. Rippe ei ole koskaan ollut ruoan perso. Nälkä on uuden asian oppimisessa hyvä kannustin. Samoin keitetty tai raaka liha. Palkkion ollessa kohdillaan, saa tämän neidin syttymään nollasta sataan niin, että pitää jo vähän jarrutella. Ripen into tehdä työtä on huikea.

Työnteko motivoi koiraa tekemään yhä enemmän ja tarmokkaammin ja se palkkaantuu ihan vain saadessaan tehdä töitä.

Koulutus aloitettiin opettamalla ensin meille kouluttajille mekaanisia koulutustaitoja. Tämän jälkeen opetettiin koiralle kohdetyöskentely. 

Koira koskettaa kirsulla omistajan kättä. Kosketus palkitaan sekundäärivahvisteella eli palkkiosanalla/naksulla  ja koiralle mieluisalla primäärivahvisteella, käytännössä pehmeällä, nopeasti syötävällä ruokapalkkiolla, sillä peli on nopeatempoinen ja pelissä halutaan saada aikaan mahdollisimman monta kosketusta, yhden minuutin aikana. Aikaa mittaa kello. Kun kello soi, peli on ohi.Rajattu aika motivoi niin kouluttajaa kuin koiraa. Alkuun voi hyvin riittää 30sek.

Ensin kohdetyöskentelyn kohteena toimii omistajan käsi, mutta jo pian kosketuksen voi kohdistaa esim. kosketuskeppiin, alustaan, tai käytännössä mihin vain, mihin koira yltää kirsullaan tai kehollaan koskea.
Muistan vieläkin miten siirsin ensimmäisen kerran Ripen kosketuksen omasta kädestäni Silaksen käteen. Vain sekunnin murto-osan Rippe mietti. Se jatkoi peliä. Peli on Ripelle todella mieluinen. 

Rippe on nyt rapiat kolme vuotta ja peli on edelleen voimissaan! 

Iran kanssa me käytiin sama kurssi. Irpi oppi kohdetyöpelin nopeasti ja sen kanssa peliä jatkojalostettiin pitkäkestoiseen kosketukseen yhdistettynä häiriön sietoon. Irpille peli on todellinen Jackpot. Se keskittyy niin, ettei se kerta kaikkiaan anna minkään häiritä peliään. Pelaamme Irpin kanssa usein. Kohdetyö on kuin taikatemppu, jolla otan sen huomion kokonaan itselleni ja sillä välin esim. eläinlääkäri voi tutkia koiran läpikotaisin, koiran siitä häiriintymättä. Iran keskittymiskyky on aivan omalla tasollaan.

Ripen kanssa emme vieneet peliä näin pitkälle. Kunnes sitten tässä tuli mieleeni, että miksipä ei.
Peli on lyhyellä kosketuksella ja siirroilla Ripen päässä. Alkuun se vähän tuskastui jo ajatuksestakin, että sen tulisi malttaa mielensä. Maltti ei ole Ripen vahvoja puolia. Varsinkaan silloin, kun nostetaan kriteeriä, kun vaaditaan enemmän kuin mihin se on tottunut. Koira viestittää herkästi, ettei se arvosta uusia sääntöjä.

Kyllä. Pelin säännöt ovat ihan inasen muuttuneet. Yrityksistäni huolimatta Rippe halusi pitkäkestoisen kosketuksen sijaan tarjota vanhan ja tehokkaaksi koetun, nopean kosketuksen. 

Koska homma ei muutamalla kerralla lähtenyt edistymään oli pidettävä timeout ja tsekattava mistä ohjeistus vuotaa. Jos koulutus ei edisty, kannattaa tutkia missä on vika ja tehdä tarvittavat muutokset. Vika löytyy usein kouluttajan toiminnasta.

Tai sitten voi tehdä niin kuin me. Oikaisin.

Oppiiko teidän koirat vain katsomalla, kuinka joku toinen koira tekee opittavan asian? Meidän Rippe oppii. Sillä on aina ollut kyky tähän. Sosiaalista oppimista tapahtuu koirien välillä, toiset ovat tässä lahjakkaampia kuin toiset. Rippe on sieltä lahjakkaimmasta päästä. Rippe on aivan huikea! Ei Rippe ihan lehtiä lue. Mutta miltei.

Ira on pitkäkestoisen kohdetyön mestari. Minä käännyin mestarin puoleen ja annoin Ripen seurata hetken vierestä, kuinka homma meillä toimii käytännössä. Jo seuraavalla pelikerralla homma oli Ripellä hallussa. Koira älysi heti, mitä haettiin.

Olisimme päässeet tähän tulokseen enemmin tai vähän myöhemmin muutoinkin, uskoakseni. Mutta nyt olemme perillä kaikin ensimmäisellä etapilla. En ole vielä päässyt Ikeaan, mutta jonakin päivänä sekin on totta. Tämän jälkeen pelit siirtyvät jälleen uudelle levelille. ☺

Kiitos kuvista © Meri Karhunen