Mastikatorinen myosiitti (masticatory myositis)

Ira vasta toipui indolentista sarveiskalvohaavasta, mutta sairastui heti uudelleen vakavasti. 

Myöhään tiistai-illasta Ira hyppäsi sänkyyn painautuen syliini. Silitin ja hellin koiraa, kuten muinakin iltoina. Iraa väsytti. Tavanomaisesta poiketen Ira ei löytänyt sopivaa paikkaa tai asentoa, johon koira olisi voinut laskea päänsä. Ira laski leuan alas, nosti ja laski päänsä useita kertoja. Olin unohtanut laittaa Iralle silmätipat, ajattelin, että tämä häiritsee koiran rauhoittumista. Laitoin silmiin tipat, koira löysi sopivan asennon ja nukahti.

Kipukohtaus 26.10.22

Aamuyöstä Ira sai massiivisen kipukohtauksen, johon heräsin. Koira läähätti kovasti ja liikkui erittäin vaivalloisesti. Lisäksi Ira vaikutti kuumeiselta. Säikähdin toden teolla. Mietin hetken eläinsairaala Veteriin lähtöä, mutta aamu oli jo pitkällä. Päätin odottaa, jos saisin Eläinystäväsi lääkäri-klinikalle ajan. Pelkäsin Iran sairastuneen selästään.

Meidän Ripen sairastuminen ja menehtyminen selkäsairauteen, on jättänyt minuun pysyviä pelkoja, niin selkäsairautta, kuin sitten päivytyksenä annettavaa hoitoa kohtaan. Keho muistaa koetut traumat.

Käytin koirat pikkupissalla. Ira sai tehtyä pissat ja kakat.

Laitoin koirille aikaista aamupalaa. Iralla on erinomainen ruokahalu, mutta nyt tarjottu ruoka ei maistunut. On pelottavaa, kun ruokaa rakastava koira kieltäytyy ruoasta. Näitä tilanteita ei ole sattunut usein, mutta aina, kun näin on käynyt, koira on ollut kipeä. Tarjosin Iralle herkkupateeta kädestäni, koira nuoli pateeta pienen hetken, mutta uupui ja lopetti syömisen. Annoin Iralle annoksen Loxicom-tulehduskipulääkettä, jonka jälkeen koira nukahti.

Loxicomia Iralle on annettu indolenttiin sarveiskalvohaavaan sairastumisesta alkaen, eli reilun kahden viikon ajan. Miksi lääkitystä jatkettiin, vaikka sarveiskalvohaava oli jo parantunut?

Ira saa vuositasolla muutamia, useamman viikon pituisia tulehduskipulääkekuureja, kroonistuneiden etuosa-ongelmiensa vuoksi. Indolentin sarveiskalvohaavan vuoksi kuntouttavat toimet, kuten eläinfysioterapia, hieronta ja kryohoidot ovat olleet tauolla. Tästä syystä kipulääkekuuria jatkettiin edelleen.

Lääkekuurilla voi olla osuutta siihen, että Ira oli pärjännyt tähän asti, mikäli myosiitti on kehittynyt pikku hiljaa.

Ajanvaraus

Soitin heti aamu kahdeksalta Eläinystäväsi lääkäri-klinikalle. Saimme ajan samalle iltapäivälle. Huokaisin helpotuksesta. Jos Ira täytyisi rauhoittaa, kahdeksan tunnin ravinnotta varoaika täyttyisi. Asia, jota en ollut osannut ottaa huomioon tarjotessani koiralle ruokaa aamulla.

Iran herättyä koiran liike oli vetreytynyt. Huokaisin toistamiseen. Pistin merkille, että Iran silmä, sama silmä, jossa aiemmin oli ollut sarveiskalvohaava, oli nyt silmän alapuolelta reilusti turvoksissa ja lisäksi punainen vilkkuluomi peitti osan silmästä. Silmä punoitti ja näytti todella kipeältä. Huuhtelin silmän suolaliuoksella.

Indolentit sarveiskalvohaavat uusiutuvat herkästi ja haavat voivat olla todella kivuliaita. Niinpä vaihdoin joustavasti kotidiagnoosia selkäsairaudesta uusiutuneeseen sarveiskalvohaavaan, vaikka itse silmä ei tuntunut vaivaavan koiraa lainkaan. Ylimääräistä räpyttelyä tai roskantunnetta ei esiintynyt.

Soitin Eläinklinikka Hakametsään, jossa Iran silmää oli hoidettu. Mikäli vaiva silmässä oli uusinut, hoidattaisin koiraa mieluiten Hakametsässä. Kerroin myös Eläinystäväsi lääkäri-klinikalle varaamastani ajasta.

Kerrottuani Iran tilanteen sain kuulla, etteivät Iralla nyt esiintyvät silmäoireet, turvotus ja vilkkuluomen esiin työntyminen, sopineet indolenttiin sarveiskalvohaavaan, etenkään, kun silmä ei tuntunut vaivaavan koiraa lainkaan, ja että voisimme tarkistuttaa silmän tilanteen haavojen osalta myös Eläinystäväsi klinikalla.

Pidimme kiinni Eläinystäväsi lääkäriklinikan ajasta.

Puhelun aikana Iraa katsoessani, mieleeni muistui kuva, jonka olin nähnyt somessa, muutama vuosi takaperin. Kuvan koiralla oli todettu mastikatorinen myosiitti. Iran oireet ja koko ulkoinen olemus muistuttivat hyvin paljon samankaltaiselta, kuin mastikatoriseen myosiittiin sairastuneen koiran.

Miltä mastikatoriseen myosiittiin sairastunut koira näyttää?

 En siinä hätäännyksissäni valitettavasti huomannut ottaa Irasta kuvia. Tällä hetkellä Iran ulkoiset oireet ovat lieviä. Iran kasvoissa esiintyy edelleen toispuolista turvotusta, mutta tilanne on nyt jo paljon rauhallisempi, kuin tuolloin keskiviikkona.

Googlehaku antaa joitakin tuloksia ja blogikirjoituksia tästä sairaudesta. Kuvia ja kokemuksia mastikatoriseen myosiittiin sairastuneista koirista löytyy yllättäen parhaiten Facebookista. Hakusanat mastikatorinen myosiitti / masticatory myositis tuottavat useita tuloksia.

Mastikatorinen myostiitti voi esiintyä lieväoireisena. Toispuolisena, kuten Iralla, tai sitten koiran oireet voivat olla molemminpuoliset ja erittäin rajut.

Mastikatorinen myosiitti on vakava, autoimmuuni lihaskudossairaus, jossa koiran oma elimistö hyökkää tuntemattomasta syystä purulihasten M2 säikeitä vastaan. Tulehduksen seurauksena koiran purulihaksisto alkaa tuhoutua.

Mastikatorinen myosiitti ja corgirodut?

Mastikatorinen myosiitti vaikuttaa olevan harvinainen sairaus. Kotimaisista ja ulkomaisista facebookin corgiryhmistä, joissa olen jäsenenä, löysin yksittäisiä sairastuneita koiria. Sairastuneita on molemmissa corgimuunnoksissa.

Eläinlääkärissä

Lääkäriaseman odotusaulassa Ira oli muita koiria kohtaan todella kriittinen. Kipu selvästi kiristi koiran hermoja. Sen sijaan vastaanotolla Ira käyttäytyi rauhallisesti ja oli reipas potilas. Eläinlääkäri kehui Iraa. Kerroin myosiittiepäilystä. Iran oireet todella tuntuivat sopivan tähän sairauteen.

Iralle tehtiin perustutkimus ja koirasta otettiin verikokeita. Osa tuloksista saatiin nopeasti. Tulehdusarvot olivat todella korkealla, valkosolut ja CRP. Iralla oli kuumetta. Tulehdusarvojen vuoksi eläinlääkäri ei halunnut jättää koiran lääkitystä pelkästään kortisonin varaan, vaan Iralle määrättiin lisäksi antibioottikuuri.

Iran silmä tutkittiin sarveiskalvohaavan varalta. Silmä on terve. Mitään selittävää tekijää turvotukselle ei löytynyt silmästä. Koiran suu ja ikenet ovat siistit. Hampaita ei röntgenkuvattu.

Tutkimuksia Iralle tehtiin paljon, aikaa vastaanotolla kului reilusti. Eläinlääkärin kirjoittaessa kotiutusohjeita koneelle, mieleni rauhoittui. Ira makasi jaloissani, leuka lattiaa vasten, rauhallisesti hengittäen. Kaikki voitava koiran hyväksi oli tehty. Kiitin eläinlääkäriä.

Lääkkeet saimme klinikalta mukaan. Hintaa vastaanottokäynnille kertyi 303,09€. Kuluista sairauskuluvakuutus korvasi vajaan 200€.

Muuttunut käytös on merkki kivuista

Koiran kipua on todella vaikea tulkita. Koirat ovat mestareita kompensoimaan erilaisia kipuja, peittävät luontaisesti kipujaan. Laumassa koiralla voi olla rajoittuneet mahdollisuudet sairauskäyttäytymiseen. Resursseista, kuten rauhallisesta nukkumapaikasta, ruoasta, omasta tilasta, voi tulla koiralle korostuneen tärkeitä. Kivut saattavat hiertää koirien välejä.

Laumassamme aiemmin esiintyneistä resurssiriidoista johtuen olen oppinut pitämään tarkkaa lukua resursseista, niin ruokarauhasta, kuin siitä, että koirilla on riittävästi mukavia petejä missä nukkua, ja myös mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan, näin halutessaan. Taloudesta löytyy molemmille sopivia leluja. Useita vesikippoja. Kivut eivät ole hiertäneet Iran ja Pepin välejä.

Olin rekisteröinuyt Iran käytöksessä muutoksia, mutta en osannut yhdistää muutoksia kipuun. Jälkikäteen huomiot ja havainnot asettuvat kohdilleen.

Tiedän nyt miksi koira, joka makuuhuoneessa nukkuessaan, lipaston vieressä olevassa petissä, vaihtoi nukkumasuuntaa. Samoin sängyssä nukkuessaan. Ira nukkui usein oikealla kyljellä, ja selällään, mutta alkoi jossakin kohdin viihtyä selvästi paremmin vasemmalla kyljellä. Kyseessä on kipukäytös.

Tavanomaisesta poiketen Peppi on toisinaan tullut puruluiden kanssa Iraa nopeammin valmiiksi. On mahdollista, että Pepille on sattunut vaan jotenkin hötömpi luu. Todennäköisempi syy on, ettei Ira ole kyennyt käyttämään leukojaan normaaliin tapaan, ja kyseessä on kipukäytöksestä aiheutunut muutos.

Ira on myös aiemmasta poiketen hotkinut ruokaansa. Isokokoiset nappulat koira on niellyt pureskelematta. On ollut todella kova nälkä, tai kova kiire, tai koira on kokenut kipua? Veikkaan tätä jälkimmäistä.

Tiistai-illan käytös johtui tuskin kuivista silmistä. Koiran pää oli todennäköisesti jo tuossa kohdin niin kipeä, että se aiheutti muuttuneen käytöksen, koira ei kyennyt laskea päätä syliini kipujen vuoksi.

Muuttunut käytös on usein merkki kivuista, on muutos miten pieni tahansa.

Ulkona kuuluviin koviin ääniin, ja sisälle ulkoa tai rappukäytävästä kantautuviin ääniin, Ira on suhtautunut tavanomaista voimakkaammin. Kivut herkistävät äänille.

Toipilas

Iran oireet ovat hellittäneet. Koira on virkeämpi, mutta edelleen kipeä. Ruoka maistuu kortisonin vuoksi jopa tavanomaista paremmin. Iran kasvoissa esiintyy edelleen toispuoleista turvotusta, mutta vilkkuluomi ei ole enää näkyvillä, silmä on muutoin rauhallinen.

Koiran suu ei aukea normaalisti. Tämä on mastikatorisen myosiitin tyyppioireita. Ira kykenee kantamaan lelua, koira syö ja juo, mutta haukotteluun suu ei aukea riittävästi. Koiran haukku kuullostaa sekin erilaiselta.

Nukkuminen on tavanomaista levottomampaa, mutta koira näkee unia. Palauttavan, syven unen määrä jää todennäköisesti tavanomaista vähäisemmäksi. Tällä hetkellä Iran kivunhoito on kortisonin ja antibiootin varassa. Carthrophen pistoksen Ira saa aikataulun mukaisesti kuun vaihtuessa.

Kortisonilääkityksen vuoksi koira juo paljon, pissaa paljon ja lisäksi koiralla on koko ajan kova nälkä. Tavanomaisten kahden ruokintakerran sijaan tarjoan nyt ruokaa kolmesti päivässä. Turvotan nappuloita ja lisään ruokaan pehmeää, erinomaisesti maistuvaa pateeta.

Irpukan lempiruokia

Ylimääräisen ruokintakerran avulla pyrin tasaamaan koiralle jatkuvasta nälästä aiheutuvaa epämukavuutta. Lisäksi päivällä tarjottavaan ruoka-annokseen saan lisättyä Idoform-kapselin. Aamu- ja iltaruoan yhteydessä Ira saa antibiootit, kortisonia vain aamuisin.

Ripulia tai oksentelua, pissavahinkoja, ei ole esiintynyt. Ira pääsee ulos aina halutessaan. Ulkoilut pidetään lyhyinä, mutta ulkoilukertoja olemme lisänneet. 

Iralla on kova tarve pureskeluun. Leikkasin ruisleivästä siivuja ja kuivatin nämä. Ajavat nyt osin ruokailujen päätteeksi annettujen puruluiden virkaa. Raakojen porkkanoiden ystävä Ira on ollut aina. Purtavaa riittää.

Puruluitakin on tarjolla, mutta rajoitamme näihin kulutettua aikaa, jotta Iran purulihakset eivät kipeytyisi liiaksi. Ira luopuu herkästi vihjeestä hyvistäkin herkuista, sillä luopuminen on ollut koiralle aina kannattavaa. Luopuessaan Ira saa pienen herkkupalan palkkioksi.

Ennuste toipumiselle

Mastikatorisen myositiin ennuste on epävarma. Akuuttivaiheen jälkeen sairaus voi parantua täysin, mutta sairaus voi myöhemmin uusia, tai jopa kroonistua. Nopea hoitoon hakeutuminen parantaa ennustetta.

Kontrollit

Lääkäri soittaa meille tiistaina. Saamme kuulla Irasta teetetyn CK keratiinikinaasi tuloksen, ja suunnitelman jatkojen osalta. M2-AB testiä Irasta ei teetetty. Koiran kliiniset oireet vastaavat mastikatoriseen myosiittiin.

Iran voinnissa on jo nyt tapahtunut käänne parempaan. Eilen aamusta koira haastoi Peppiä leikkiin. Lääkitys tuntuu auttavan. Tarvittaessa käännymme eläinlääkärin puoleen, mutta tällä hetkellä tilanne on rauhallinen. Täytyykö koiralle teettää lisää tutkimuksia? Mahdollisesti.

Puhelinaika ja lähete verikokeisiin

Keskustelimme tilanteesta Iraa hoitaneen eläinlääkärin kanssa puhelimitse 1.11.22.  M2-AB testiä pohdittiin jälleen. M2-AB testi ei anna varmaa on/off tulosta. Osa mastikatorista myosiittia sairastavista koirista saa negatiivisen tuloksen. Emme teetä testiä. Saimme lähetteen verikokeisiin.

Kävimme Eläinystäväsi lääkäriklinikalla kontrolliverikokeissa 3.11.22. Iran CRP on iloksemme laskenut normaalille tasolle, arvo on 7.2 viitearvojen ollessa 0.0-10.0. Antibiootti ja kortisonilääkitys jatkuvat edelleen. Kortisoniannosta puolitetaan viikottain. Ira saa tällä hetkellä myös Pepcidiä, sillä lääkitys aiheutti koiralle selkeitä närästysoireita.

Iran suu ei vielä aukea kokonaan haukotukseen, mutta suunta on parempaan. Toivomme, että Ira toipuu tästä kokonaan.💗

Kaikille avoin tieto

Vastuullinen kasvattaja, samoin kuin vastuullinen koiranomistaja, kertoo koirillaan esiintyvistä sairauksista avoimesti - tiedot ovat kullanarvoisia aina, mutta etenkin, jos kyse on vähänkään harvinaisemmasta sairaudesta, kuin mitä esimerkiksi Iralla nyt on. Kiitos avoimen tiedon, osasimme epäillä mastikatorista myosiittia ja hoitoon hakeuduttiin ripeästi. Kiitos!

Kannustakaa kasvattajat kasvattienne omistajia avoimuuteen. Olkaa esimerkkinä tähän. 🧡

Kiitos

Kiitos Eläinystäväsi lääkäri ja eläinlääkäri Anneka Parviainen. Kiitos Eläinklinikka Hakametsä. Kiitokset tyttöjen kummisedälle. 💚


Kiitos kaikille tuestanne!


© Pia Grönroos