Miten täyttä elämää koiran kanssa voidaan elää, on monen eri tekijän summa. Hyvinvointitekijöistä tärkein ja vaikutuksiltaan laajin, on koiran terveys. Meidän arkielämään lukuisia haasteita aiheuttanut asia, on ollut kondrodystrofisesta ulkomuodosta koirillemme aiheutuneet, rodulle tyypilliset terveysongelmat.
Rippe-koiran sairastuminen, halvaantuminen ja menehtyminen selkäsairauteen, on musertavimpia kokemuksiani koiranomistajana ikinä.
Heräilen yhä toisinaan öisin, tukahduttavan kuristavaan painontunteeseen, tuskaan, jota tuolloin liki kaksi vuotta sitten koimme. Käyn läpi kivun ja kaipuun, yhä uudelleen ja uudelleen. Kyyneleet putoilevat vuolaina tyynyliinalle. Mennyttä ei saa korjatuksi.
Perheessämme on edelleen kaksi ihanaa corgikoiraa. Koirat ovat pitäneet minut kiinni arkirutiineissa, tarjonneet lempeää rakkautta ja seuraa, antaneet aivan kaikkensa. En silti kykene tuntemaan samaa kepeää huolettomuutta ja iloa, kuin mitä aiemmin tätä rotua kohtaan olen kokenut.
Suru ja epävarmuus tulivat jäädäkseen, osaksi elämää.
Selkäsairaudet eivät ole rodussani mikään satunnainen, yllättävä uutinen. Kyseessä on vakava, rotutyypillinen, rakenteellinen heikkous. Tunnen suurta surua, mutta myös isoa pettymystä siitä, ettei selkäsairauksien ennaltaehkäisyyn ole suunnattu voimavaroja ja toimia, vaikka jalostussuositukset tätä suosittavat.
Samanaikaisesti hämmästelen, miten ennakkoluulottomia, luovia keinoja ja ratkaisuja osa rotuyhdistyksistä on löytänyt vakavien periytyvien sairauksien torjumiseksi.
Olisivatko corgirodut hyötyneet selkäsairauksien osalta esimerkiksi epiluvun kaltaisesta, matemaattisesta suureesta, jossa julkiseen tietokantaan olisi merkitty selästään oireilleet koirat ja näin asia olisi kyetty huomioida jalostuksessa?
Avointa keskustelua siitä, miten tärkeää jokaisen corgikoiran olisi päästä kattaviin terveystutkimuksiin, rotutyypillisten riskitekijöiden osalta, ei valitettavasti käydä. Tämä olisi mielestäni vähintä, mitä rodun koirien hyväksi voitaisiin tehdä. Terveystutkimusten tärkeyttä tulisi korostaa koiran itsensä hyvinvointitekijänä, ei vain jalostuksen apuna tai hyötynä rodulle.
Rotua ei pitäsi markkinoida perusterveenä, sillä tällä rodulla esiintyy keskimääräistä enemmän luusto- ja nivelongelmia.
Rakenne
Yhdistyslehdessä nykycorgien rakennetta kuvailtiin mm. sanoilla tasapainoinen ja toimiva. Vakuudeksi tähän oli liitetty kuvasarja ikivanhoista rodun edustajista. Jokaisella vintagekoirista esiintyy jokin rakenteellinen vika tai heikkous. Kuvasarjan tarkoituksena on tuoda esiin, miten hyvä tilanne rodun nykykoirilla tällä hetkellä on. Ettei oikeastaan kenelläkään ole syytä ihannoida entisaikain corgikoiria, näiden reilua maavaraa, saati kevyempää rakennetta.
Corgikoirilla on todella ollut entisaikaan määritellyt tavoitepainot. Sukupuolesta riippumatta sallitut maksimipainot ovat liikkuneet vain hiukan 10 kilon paremmalla puolen. Milloin ja miksi rajoista luovuttiin? En osaa sanoa.
Mitä lehdessä ei kerrottu, on se, että meillä on edelleen corgikoiria, joiden rakenteessa on vakavia puutteita ja vikoja. Toisin kuin entisaikain koiria, nykykoiria saatetaan hoitaa syntymästä hautaan. Vakavimpia vikoja ortopedit korjaavat kirurgisesti työkseen. Ortopedit tekevät hyvää työtä, mutta eivät hekään ihmeisiin kykene. Kaikkia vikoja ei kyetä jälkikäteen korjata.
Suuri koko, liioiteltu raskas rakenne ja kadonnut maavara yhdistettynä heikkoon luustoterveyteen, ovat koirien hyvinvointia ajatellen isoja riskitekijöitä. Tunnistetaanko näitä riskejä?
Kyetäänkö riskirakenteeksi luokiteltavaa rakennetta tarkastelemaan kriittisesti? Ellei kyetä, miten edistää terveyttä?
On myös syytä huomioida, että asiantuntijatahojen, kuten eläinfysioterapeuttien ja ortopedien näkemykset kondrodystrofisen rakenteen toimivuudesta poikkeavat merkittävästi esimerikiksi rotua arvioivien ulkomuototuomareiden näkemyksistä. Kriteerit, joilla asioita mittaavat, poikkeavat toisistaan. Rodunomainen ei ole synonyymi sanalle normaali, terve tai toimiva.
Koiran toimintakyvyn kannalta maavaralla on iso merkitys. Asia, johon myös ulkomuototuomarit ovat viimein alkaneet kiinnittää huomiota.
Arjen haasteita
Iralle matalan rakenteen aiheuttamista ongelmista olen kirjoittanut blogiin useasti. Huhtikuinen kirjoitus Ortopedin vastaanotolla, jaettiin koiraa hoitaneen eläinlääkäriklinikan toimesta heidän omalla fb-sivulla. Kiitos tästä!
Ripen välilevysairaudesta kertovat blogikirjoitukset ovat nousseet blogissamme nopeasti luetuimpien tekstien joukkoon. Ei ihme, sillä etenkään näihin vakaviin sairauksiin menehtyneistä tai vammautuneista koirista, omistajille aiheutuvasta tuskasta, ei näe kerrottavan kokemuksia missään virallisissa kanavissa.
Blogikirjoitusten toivon herättelevän corgista haaveilevia pohtimaan erityisesti rotuvalinnan eettisyyttä, vastuullisia kasvattajavalintoja, sekä myös sitä, minkälaiseen elinympäristöön corgikoira sopii.
Luustovioista huolimatta corgikoiria markkinoidaan sopivina koirina urbaaniin ympäristöön.
Omat corgikoiramme ovat kaupunkikoiria. Kokemustemme perusteella corgit sopivat huonosti perinteisiksi kaupunkikoiriksi, sillä rotuun yleistyneet terveysongelmat, näiden vakavuus ja vaikutukset koiran arkielämään, eivät ole millään tapaa ennustettavissa.
Asfaltti, kovat maapohjat ja portaat, eivät ole kasvuhäiriöiselle rodulle lainkaan eduksi.
Miten elää täyttä elämää?
Ira tarvitsee liikuntaelinongelmiensa vuoksi jatkuvaa seurantaa, lääkitystä, nivelravinteita ja lihashuoltoa. Kroonistuneiden terveysongelmien vuoksi koira ei kykene toteuttamaan elämäänsä, lajille tyypillisesti, kuten normaalit terveet koirat tekevät. Koira on luotu liikkumaan. Ira ei voi kirmata koiraseurassa sydämensä kyllyydestä, vaikka sen mieli tekee näin toimia, sillä koira ei kestä rasitusta samalla tapaa, kuin terveet.
Se mikä on pois Iralta, on pois Pepiltä, on pois meiltä kaikilta.
Peppi on kattavasti terveystutkituista corgikoirista tutkimushistorian tervein. Harvinainen kultakimpale, muita, kattavasti terveystutkittuja, terveitä koiria ei ole. Peppi on ainoa laatuaan. Lyhyistä raajoista ei ole Pepille mitään hyötyä, mutta terve luusto antaa koiralle todella merkittävän edun. Terve luusto on mahdollistanut koiralle liikkumisen osalta terveen elämän.
Työmäärä, jotta elämänlaatu pysyy hyvällä tasolla, kroonisesti sairaan koiran kanssa, on täysin eri mittakaavassa, kuin mitä normaalissa arjessa eläen.
Käymme puolison kanssa pitkiä keskusteluita Iran tilanteesta. Meidän on pysyttävä hereillä koiran voinnin ja kipujen suhteen. Tällä hetkellä tilanne on Iralle teetettyjen virallisten terveystutkimusten ja seurannan, koiralle sopivan lääkityksen ja hoivan ansiosta rauhallinen. Tiedämme, miten koira voi.
Iran tilannetta helpottaa myös se, että ymmärrämme, ettei koiran kipuihin ja kokemukseen kivuista ole syytä suhtautua vähätellen.
Corgikoirien kerrotaan pärjäävän melko kivuttomina, heikosta luustoterveydestä huolimatta. Tämä on myytti. Heikko luustoterveys ja nivelongelmat aiheuttavat kipua ja toimintakyvyn alentumaa, ei vain koiralle. Koiran mukana sairastaa koko perhe.
© Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti