Koiran välilevytyrä

Selän kiputilat voivat johtua monesta eri syystä. Aina selkäkivussa ei ole kyse selästä. Meillä kipujen aiheuttajaksi epäiltiin alkuun struviittikiteitä, mahdollisesti virtsatietulehdusta, jotka olivat aikaisemmin aiheuttaneet koiralle kipuoireita. Koirasta toimitettiin pissanäyte eläinlääkärille. Näyte oli puhdas. 

 

Mahdollisia muita selkäkipujen syitä ovat esimerkiksi anaalirauhasvaivat, vatsakivut, ripuli, aivokalvontulehdus, nivelrikkokivut lonkissa ja kyynärissä, lihasjumit.

Suhtaudu lieviin oireisiin vakavasti

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, kun huomaat poikkeavia muutoksia koiran liikkeessä. Jos koira on haluton liikkumaan, koiralla on vaikeuksia hypätä sohvalle, autoon tai sänkyyn, tai koira liikkuu, tai käyttäytyy muutoin normaalista poiketen. Muutoksia ei ole helppoa huomata, koska koirat ovat mestareita sopeutumaan ja kompensoimaan liikettä, koirat peittävät luontaisesti kipua. Kipujen havainnointi on haaste.

Kipeältä koiralta kannattaa estää mahdollisuus hyppyihin sohvalle ja sängylle. Koira kannattaa eristää rajattuun, pieneen tilaan, jossa koiralla on pitäväpohjainen alusta. Häkki /lentokoppa voi olla tarpeen.

Koiraa ei saa päästää rappusiin, ei seurustelemaan tai leikkimään ulkona tai sisällä, perheen muiden lemmikkien tai kaverikoirien kanssa.

Hoitolinjat

Välilevytyrästä aiheutuvaa selkäsairautta voidaan hoitaa joko konservatiivisen tai operatiivisen hoitolinjan mukaisesti.

Konservatiivinen hoitolinja

Konservatiivinen hoitolinja perustuu oireenmukaiseen hoitoon, lepoon, riittävään kivunlievitykseen ja tarvittaessa koiran eristämiseen. Eristys tarkoittaa häkkilepoa tai pientä rajattua tilaa. Hoitokäytännöistä kannattaa keskustella osaavan, tuki- ja liikuntaelinvaivoihin perehtyneen eläinlääkärin/ortopedin kanssa ja noudattaa lääkäriltä saatuja hoito-ohjeita.

Kipulääke peittää oirekuvaa

Koiran kipua täytyy hoitaa tehokkaasti. Pitkittyessään kipu aiheuttaa lisää kipua. Lääkittynä koira voi vaikuttaa terveemmältä, kuin mitä oikeasti on, ja koira voi myös tuntea itsensä terveemmäksi, kuin mitä todellisuudessa on. Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen on haaste.

Koiran temperamentti ja persoonallisuus vaikuttavat siihen, miten koira suhtautuu kipuun ja eristykseen. Meillä koira makoili häkissä tyytyväisenä ainostaan silloin, kun häkin luukku oli avoin. Suljettussa häkissä koira ei pysynyt rauhallisena.

Voimakkaalle, herkästi kiihtyvälle koiralle portit, häkit ja esteet toimivat ainoastaan henkisinä esteinä. Kalteriovi, lentokoppa, häkki, tai suljettu ovi, eivät estä koiraa kiihtymästä. Osa koirista rauhoittuu koppaan, oma rajattu tila mahdollistaa koiran sairauskäyttäytymisen, osa on levollisia vain ollessaan samassa tilassa oman ihmisen, oman perheen kesken. Kipu voi lisätä koiran reaktiivisuutta, oman tilan tarvetta. Kipeä koira saattaa normaalista poiketen käyttäytyä aggressiivisesti lauman muita koiria, tai jopa perheen ihmisiä kohtaan.

Levon merkitys toipumisen kannalta on erittäin suuri. Jotta koira saa levätyksi ja kerätyksi voimia, koiran pitää kyetä rauhoittumaan ja nukkumaan. Kiihtynyt mielentila ei edistä rentoutumista, ei toipumista. Kipu voi häiritä koiran unta. Riittävä kivunlievitys on tärkeä asia huomioida.

Osa koirista tarvitsee voimakkaan lääkityksen kyetäkseen rauhoittumaan ja toisaalta, voimakas opiaattipohjainen lääkitys voi tehdä koirasta levottoman ja rauhattoman. 

Levon lisäksi on huolehdittava, että koira saa riittävästi ravintoa ja nestettä. Saa hoidettua pissa-asiat ja suoli toimii. Ellei itsenäisesti, niin autettuna. Sairaus ja vähentynyt liikunta kannattaa huomioida myös siten, että tarjoaa koiralle helposti sulavaa ravintoa. Ummetusta kannattaa pyrkiä välttämään. Näläntunne ei edistä lepoa eikä rauhoittumista.

Ruoka-annokseen voi lisätä esim. kaurapuuroa, porkkanaraastetta, puolukoita, pienen tilkan kala/ruokaöljyä edistämään ruoansulatusta. Ummetusta voi hoitaa Levolac-mikstuuralla. Muutokset ruokavaliossa yhdessä kipulääkityksen kanssa voivat aiheuttaa koiralle ummetuksen sijaan ripulia.

Meillä koiralla oli kipulääkityksen lisäksi ravintolisinä mm. Nutrolin Senioriöljy sekä B-vitamiini. Canius maitohappobakteerit. Toipumisen tukena koiralla oli BOT-loimi ja BOT-tikkialusta.

Back on Trak tuotteet koirille tästä.

Neuropaattista hermovauriokipua hoidetaan B-ryhmän vitamiineilla, erityisesti riboflaviini B2, B6 ja B12 yhdistelmällä. Kivunhoitoa ei saa jättää pelkän vitamiinilisän varaan. Selkäpotilas tarvitsee asianmukaisen kipulääkityksen.

Operatiivinen hoitolinja

Operatiivisessa hoitolinjassa tyräytynyt välilevymassa poistetaan selkäydinkanavasta kirurgisesti.

Leikkaushoidosta syntyy nopeasti mielikuva, että leikkauksen jälkeen kaikki on kunnossa. Koira on nopeasti arjessa täysipainoisesti mukana. Toisinaan näin myös käy, mutta ei aina. Valittavissa olevista hoitolinjoista ei voida osoittaa varmasti oikeaa ja tehokasta, tai varmasti väärää tapaa toimia.

Valitset mitä tahansa, konservatiivisen tai operatiivisen hoitolinjan, tai jotakin näiden väliltä, jokaisella tehdyllä tai tekemättä jätetyllä valinnalla voi olla ennalta arvaamattoman vakavia seurauksia.

Konservatiivisessa hoidossa kuntoutumisajaksi ilmoitetaan noin 4 viikkoa. Kuntoutus alkaa akuuttivaiheen päätyttyä. Tämän ajan, mahdollisesti huomattavasti paljon pidemmän aikaa kuin arvioidut neljä viikkoa, koira on erityksessä normaalista elämästä.

Kirurgisen leikkaustoimenpiteen jälkeen kuntoutumiseen varataan noin 6 viikkoa. Kuntoutus, toisin kuin konservatiivisessa hoitolinjassa, alkaa heti leikkauksen jälkeen.

Miten suuri joukko tyräleikkauksen läpikäyneistä koirista toipuu kuudessa viikossa? En tiedä vastausta, mutta vaikuttaa pikemminkin siltä, että kuntoutumiseen kuluu todellisuudessa useita kuukausia, vuosia, jopa koiran koko loppuelämä.

Osalle koiria jää, valitaan kumpi hoitolinja tahansa, huolimatta aktiivisesta kuntoutuksesta, pysyviä, jonkinasteisia asentotuntopuutoksia/ liikerajoituksia, mahdollisesti kipua.

Osa koirista toipuu kokonaan. Miten suuri osa koirista toipuu normaaliin arkielämään? En tiedä.

Ennen leikkaustoimenpidettä koira tutkitaan magneettikuvauksella. Kuvaustuloksen perusteella tehty ennuste ei aina lupaa hyvää ennustetta leikkaukselle ja toipumiselle. Kuvaustuloksen perusteella voidaan päätyä eutanasiaan.

Ennuste on aina epävarma

Valitaan kumpi hoitolinja tahansa, koiran kyky kävellä parantaa ennustetta selviytyä sairaudesta. Kävelykyky parantaa ennustetta selvitä myös leikkauksesta, mutta kyky kävellä, ennen kirurgista toimenpidettä, ei ole tae siitä, että koira kävelee leikkauksen jälkeen.

Osa tyräleikatuista koirista kävelee heti leikkauksen jälkeen, osa koirista menettää liikuntakykynsä hetkeksi, osa koirista ei kävele leikkauksen jälkeen enää koskaan. Toimenpide itsessään ei ole riskitön.

Ellei koira kykene varaamaan jaloilleen, ja toisinaan, vaikka kykenisi, koiralla voi olla motorisia vaikeuksia tasapainossa, kävelyssä, ja/tai ongelmia virtsaamisen tai ulostamisen kanssa. Koiraa on autettava. Kävelyä on tuettava. Rakko ja suoli on tyhjennettävä.

Oman koirani kohdalla uskoin koiran kävelykyvyn ja kyvyn hallita rakon ja suolen toimintaa toimivan hyvänä ennusteena, että koiralla olisi ollut hyvät mahdollisuudet selviytyä tästä sairaudesta. Meillä tämä ei ollut toimiva indikaattori toipumisesta tai sairauden vakavuusasteesta. Vielä viimeisenä elinpäivänään, koira käveli omin jaloin ulos, pissasi ja kakkasi. Söi iltaruokansa kupista omilla jaloillaan seisten.

Ennusteet eivät aina pidä paikkaansa

Vakavasta selkäsairaudesta toipuva koira tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, viikkoja, kuukausia, vuosia, mahdollisesti loppuelämän kestävää seurantaa, kipulääkitystä, fysioterapiaa ja lihashuoltoa.

Matalaraajaiset koirat ovat jälleen tässäkin kohdin heikoilla.

Kondrodystrofisen corgin selkä on aina, koiran syntymästä kuolemaan, erityisen rasituksen alaisena, selän välilevyjen ennenaikaisesta rappeutumisesta ja lyhyistä raajoista aiheutuen. Corgien välilevyt rappeutuvat jo koiran ensimmäisen elinvuoden aikana, kun normaalisti rappeumamuutoksia tavataan ikääntyneillä koirilla.

Liioitellun matalat raajat eivät kykene tuottamaan selälle riittävää tukea.

Yhdessä rappeumamuutosten kanssa corgin selkä on erityisen riskialtis vaurioille, välilevytyrille ja tapaturmille. Corgikoirien riskit sairastua selkäsairauksiin ovat moninkertaiset verrattuna terveen välilevy- ja luustorakenteen omaaviin koirarotuihin.

Asia, johon tulisi ehdottomasti jalostuksellisesti puuttua!

Riskit selkävaivojen uusiutumiselle ovat valitettavasti korkeat. 

Jalostusasiantuntija Katariina Mäen artikkeli jalostusvalinnoin ylläpidetystä kondrodystrofiasta ja sen koirille mukanaan tuomista riskitekijöistä KLIK tästä.

Mietteitä

Meillehän kävi tässä sairauden hoidossa todella huonosti. Jälkikäteen kävi ilmi, etteivät tietomme  välilevysairaudesta ja konservatiivisesta hoidosta, leikkaushoidolla saavutettavista hyödyistä ja toipumisennusteesta, olleet lainkaan realistisella tasolla. Koiramme tila oli huomattavasti paljon oletettua vaikeampi.

Rippe oli luonteeltaan erityisen kiihkeä, lempeän jääräpäinen, tunneälykäs koira. Koira halusi aivan pienestä pennusta lähtien olla aina oman perheen seurassa. Eristystä Rippe ei osannut arvostaa.  

Olisiko Rippe noussut vielä jaloilleen halvaantumisen jälkeen, jos olisimme odottaneet, tai jos koira olisi leikattu? Olisiko koira toipunut siten, että se olisi voinut ottaa osaa normaaliin perhe-elämään? Ulkoilla lauman mukana, ottaa osaa leikkeihin haluamallaan raisulla tavalla?

Toipilaana Ripen elämä olisi sisältänyt paljon enemmän yksinoloa, ja mahdollisesti eristystä, kuin mihin se oli tottunut. Tämä olisi heikentänyt koiran hyvinvointia aivan merkittävästi.

Miten olisi käynyt kesällä sisälle lentäneiden kärpästen kanssa? Rippe viiletti niiden perässä paimentaen, hyppien sohville ja sängylle, täyttä vauhtia. Metsäkanalinnun tai tikan ääni sai sen kiihdyksiin. Metsässä koira saattoi unohtaa kaiken innostuessaan riistajäljellä.

Emme saa koskaan tietää vastauksia näihin kysymyksiin.

Näitä miettiessäni mieleeni piirtyy kokonaan toisenlainen arkielämä, kuin mihin olimme tottuneet. Elämä, joka toivon lisäksi olisi sisältänyt paljon työtä, muutoksia ja jatkuvaa huolta ja pelkoa sairauden uusiutumisesta. Elämä olisi mahdollisesti jatkunut pysyvästi vammautuneen koiran kanssa.

Olisinko muistanut sulkea koiran häkkiin, poistuessani hetkeksi vessaan, laittamaan ruokaa? Miten Rippe olisi suhtautunut häkissä oloon, Iran kutsuessa sitä ja Peppiä leikkiin? Rippe ei olisi tämän kaltaisia muutoksia arjessa osannut arvostaa. Koira ei olisi ymmärtänyt, miksi sen keho ei pysy ajatusten perässä.

On mahdollista, että maalaan liian mustavalkoista kuvaa asiasta. Eläimillä on kyky selviytyä ja pärjätä. Edessämme olisi ollut joka tapauksessa todella isoja haasteita, se on varmaa.

Yksi oletuksistamme sairauden osalta oli, että koiran voinnissa tapahtuisi selkeä havaittava käänne, jolloin vielä ehtisimme tarvittaessa tehdä muutoksia hoitolinjaukseen. Tällaista käännettä ei tullut, tai jos tuli, sitä ei ehditty havaita, koska sairaus/toipuminen eteni jatkuvana aaltoliikkeenä. Pahenemisvaihetta, johon olisimme ehtineet väliin ei tullut. Meillä ei ollut mahdollisuutta pysäyttää sairauden etenemistä. Halvaantuminen eteni aivan liian rajuna.

Aika loppuu nopeasti kesken ja odottaessa ennuste huononee.

Jos ajattelee valita hoitolinjaksi leikkauksen, kannattaa toimia viivyttelemättä.

Lopuksi

Kerrostaloasuntomme ei ollut tällä kohdin etu. Asunnosta pääsee ulos hissillä, portaita ei tarvitse kulkea, mutta matkaa ulos on pitkästi, verrattuna tilanteeseen, jossa maatasossa olevan asunnon etu- tai takaovesta on suora yhteys ulos.

Mikäli koira suostuu tekemään asiat omaan pihaan? Meillä oli tämänkin asian suhteen kovasti paljon haasteita. Rippe halusi aivan välttämättä pois piha-alueelta asioille.

Koiran kantaminen aiheuttamatta koiralle kipua ei onnistunut.

Tämän rakenteista koiraa on todella vaikea kantaa tukien. Saimme nopeasti hankittua käytetyt lastenvaunut vähentääksemme koiralle liikkumisesta aiheutuvaa rasitusta, mutta myös tässä koiraa jouduttiin nostamaan useita kertoja, kyytiin ja pois.

Takavaljaita meillä ei ollut käytössämme, lisäsin näistä linkejä kirjoitukseen. Valjaiden sijaan Ripen kulkua tuettiin itse tehdyn liinan avulla.

Taituki.fi Kuntoutusvaljaat

Wellnes store Tukivaljaat

Teimme parhaamme, mutta se ei valitettavasti tällä kohdin riittänyt mihinkään. Hirvittävän vaikea ja raskas tapahtumasarja. Tätä ei toivo kenellekään. Olen täysin lyöty.

Uskon, että selkäsairaudet ovat rodussamme paljon oletettua yleisempi ongelma. Koira on mestari kompensoimaan liikettä ja kipua, lievää oireilua ei välttämättä edes huomata. Kaikki lievät oireet eivät johda vakavaan tilaan. Osa koirista sairastaa ja toipuu selkäsairaudesta omistajan tietämättä, useita kertoja elämänsä aikana. Osa toipuu lääkityksen ja levon turvin. Monet menehtyvät, aivan liian monet. Tämä ei ole oikein. 

Selkäsairauksien diagnosointi ei ole helppoa. Röntgentutkimus on suuntaa antava. Tätä sairautta on aivan liian vaikea hoitaa.

Sairauden hoitamisen sijaan rodussa tulisi keskittyä voimakkaasti selkäterveyttä edistäviin toimiin.

Facebookista löytyy nimellä: IVDD (welsh corgit) vertaistukiryhmä, ryhmä välilevysairauteen sairastuneiden ja sairauteen menehtyneiden corgikoirien omistajille. Olet tervetullut ryhmään, mikäli koirasi on sairastunut selkäsairauteen, tai olet menettänyt koirasi selkäsairaudelle.


Anu Lappalainen: Mäyräkoirahalvaus ja sen hoito

Evidensia Koirien selkäsairaudet

Evidensia: Oikea hetki luopua lemmikistä on silloin, kun sen elämänlaatu kärsii merkittävästi.


Kuvassa meidän 💗 Rippe
Koiraa on suunnaton ikävä.


Kirjoitusta päivitetty. Lisätty asiantuntija-artikkeli kondrodystrofiaan ja eutanasiaan liittyen.



© Pia Grönroos

Suru

Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli
Onks sen jälkeen uusi mäki
Onks sen jälkeen vielä mäki

Antti Tuisku

Kuvasin Ripen lyhyttä ja vakavaa sairautta ristiaallokoksi. Ilman aiempaa omakohtaista kokemusta välilevytyrän koiralle aiheuttamasta tuskasta, sairauden kohtaaminen oli kuin joutua sysätyksi myrskyävän meren varaan, tuuliajolle. Sitä joko selviytyy, tai ei, ennalta ei voi tietää.

Ensimmäistä kertaa omistin matalaraajaisen koiran. Näihin liioiteltuihin piirteisiin koirani myös kuoli. Muu terveys olisi vielä kantanut, mutta koiran selkä loppui kesken, elämä jäi kesken, kuten niin monilla tämän rodun koirilla, ennen meidän Rippeä. 

Käyn läpi surutyötä, joka ei ole vain kaipausta ja ikävää. Tunnetta siitä, että on tehnyt ja toiminut oikein, tehnyt parhaansa. Kaipausta ovat varjostaneet epävarmuus ja raskas syyllisyys. Miksi en osannut? Petinkö koirani luottamuksen? Teinkö tarpeeksi? Mietin, olenko itse syypää koirani kuolemaan?  Mitä on minun vastuuni tässä?

Ira herättää minut keskellä yötä, kesken painajaisen. En saa enää unta. Itken.

Saimme liki kahdeksan yhteistä vuotta. Tänä aikana Rippe ei opettanut minulle vain kiintymystä ja arvostusta elämää kohtaan. Rippe ei vain avannut silmiäni ymmärtämään liioiteltujen piirteiden koirille aiheuttamia haasteita ja murheita. Nämä kaikki asiat Rippe kyllä opetti yhdessä Iran ja Pepin kanssa. 

Jokaisen meistä tulisi ymmärtää vastuumme siitä, että eläimellä, joka elää kanssamme, josta olemme vastuussa, tulisi olla oikeus voida hyvin, että eläimellä tulisi olla mahdollisuus elämään vailla rakenteen sille aiheuttamia vakavia terveysongelmia.

Meidän todella tulee asettaa eläimen hyvinvointi ja terveys, tärkeimmäksi jalostusta ohjaavaksi kriteeriksi. 

Päivä ja kokemus kerrallaan Rippe rakensi kestävän sillan välillemme. Rippe ryhtyi uskolliseksi ystäväkseni.

Ripellä oli järkähtämätön oma tahto ja kyky tuoda ajatuksensa ja tunteensa julki. Minä rakastin tätä, että koira näki näin paljon vaivaa vuokseni. Koira asetti itsensä, kerta toisensa perään, alttiiksi väärinymmärryksille, joita väistämättä tapahtui. Rippe iloitsi jokaisesta edistysaskeleestani. Minulle Ripen myötä avautui kokonaan uusi maailma.

Varo, pentu ottaa nopeasti pomon paikan talossa, ellet näytä sille kuka on kuka, ellet näytä kuka on johtaja. Lause, johon edelleen törmää usein, kuulostaa pätevältä, mutta onkin todellisuudessa aivan täyttä huttua!

Meidän ei tarvitse opetella johtamaan. Kuuntelemaan, ymmärtämään ja pysähtymään, iloitsemaan hetkestä, hyväksymään toinen sellaisena kuin toinen on, myöntämään, ettemme ole mitenkään ylivertaisia. Näitä taitoja tarvitsemme johtajuusajattelun sijaan. Osa meistä osaa jo. Osa on vielä matkalla.

Oppimisen lainalaisuudet pätevät myös ihmisiin. Vahviste. Ajoitus. Kriteeri. Positiivinen, palkitseva koulutus uppoaa myös meihin. Me ihmiset tarvitsemme tähän tueksemme nykytietoa, koira osaa jo.

Näihin taitoihin sain rinnalleni opettajista parhaan.

Rippe ei koskaan antanut periksi, ei koskaan luovuttanut suhteeni. En jäänyt koskaan vaille palkintoa, en silloin, kun en osannut, tai kun erehdyin. Opin aina ja koko ajan jotain uutta, itsestäni ja rinnallani kulkevasta koirasta, jota rakastin syvästi.

Koin suurta lohdutusta kuunnellessani radio-ohjelmaa koirista, jossa keskustelijoina ovat filosofi ja dosentti Elisa Aaltola Turun yliopistosta sekä yhteiskuntatieteiden kandidaatti Jirka Vierimaa, joka on yksi Tampereen yliopiston käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajakoulutuksen päävetäjistä. Elisaan olemme törmänneet useammankin kerran, metsäretkillämme. Jirka on tuttu yrityksensä luennoilta. 

Lämmin kuuntelusuositus ohjelmalle. Pääset kuuntelemaan ohjelman tästä.

Vapaan kasvatuksen tulos

Rippen elämäniloa ei voinut kahlita. Jos mitä, niin Rippe rakasti vapaata tahtoa ja valinnanvapautta. Rakasti elämää. Rakasti metsää. Rakasti ihmistä.

Silas toi Ripen tuhkat kotiin. Koira on taas pienen hetken kotona, kunnes lasken tuhkat tuulen mukaan, ja koirani on jälleen vapaa.


Tänään satoi ensilumi.


Kuvat 💗 arkiston aarteita.

© Pia Grönroos

Kuolema koskettaa

Menetyksen laajuus ja vaikutukset alkavat konkretisoitua. Rippe osallistui arjen pyörittämiseen isolla otteella ja suurella sydämellä. Tasapainottava tekijä. Työkoira. Minun rakkain.

Norjalaisille Rippe oli kuin rakastava äidin ja Maija Poppasen sekoitus. Lempeä, pitkämielinen ja turvallinen, aina valmis leikkiin. Iran tullessa talouteemme 4 kuukauden ikäisenä, huolimatta neulanterävistä hampaista, Rippe tarjosi sille tissinsä. Nisät olivat pian verenpurkaumista mustat. Rippeä tämä ei haitannut, se rakasti Iraa kuin omaa pentua. Iran tapa leikkiä raisusti viehätti Rippeä. Isona ja voimakkaana koirana sen oli helppoa blokata Ira, pitää leikki turvallisissa raameissa.

Peppi on erilainen. Se on Iraa herkempi. Ripellä ei mennyt kuin hetki, kun se mukautti omia toimintatapojaan. Se sai vaivatta leikin syttymään Pepin kanssa. Rippe ja Peppi olivat erityisen läheiset. Koirat saattoivat nukkua yhdessä, automatkoilla nojailivat toisiinsa. Milloin Peppi tarvitsi tukea tai turvaa, Rippe oli aina auttamassa. Rippe oli aina luottamuksen arvoinen.

Ripen kuolema sattuu koiriin kovasti.

Tullessamme eläinlääkäristä kotiin, koirat eivät nähneet meitä lainkaan. Olimme pelkkää ilmaa. Sen sijaan ne näkivät, ettei Rippe ollut enää mukanamme. Emme saaneet yhtäkään hännänheilautusta. Koirat vetäytyivät. Sydämeni, joka oli jo murtunut surusta, hajosi pieniksi palasiksi.

Meillä ihmisillä on kyky sanoittaa surumme, purkaa sydäntämme. Eläimelle suru on aivan yhtä todellista ja kipeää. Pepille menetys on erityisen kova. Ymmärrän koiriani, punanuttua erityisen hyvin. Kaipaan kaikkea Ripestä. Ripen viisasta katsetta, kykyä ymmärtää.

Rippe oli todella kova juttelemaan, jopa silloin, kun se ei ollut äänessä. Ripen tapa kertoa asioista helpotti meidän kaikkien elämää, kuin selkokieliset uutiset. Ripen eleistä näki kaiken tarvittavan. Rippe piti arkilangat hallussaan, se oli joustava, mutta täysin järkkymätön. Lempeän jääräpäinen. Rakas. Rippe luki ja puhui sujuvasti koiraa, Iraa, Peppiä ja ihmistä, tuttuja ja vieraita – kaiken tietämänsä se tulkkasi eteenpäin minulle ja tytöille. Rippe rakasti elämää.

Kehun nyt jokaista juttua, jokaista norjalaisten pientäkin äännähdystä, vastaan lempeällä äänellä kaikkeen, mitä kuulen, reagoin. Pyrin vahvistamaan tietoa siitä, että minulle kannattaa puhua. Olen läsnä. Irassa näkyvät jo nyt merkit selviytymisestä, sillä on kyky tulla Peppiä vastaan. Ira on muuttanut toimintatapojaan ja onnistunut houkuttamaan Pepin leikkiin.

Leikillä on haavoja parantava voima.

IVDD Välilevysairaus

Jossain kohdin tätä rotuharrastustani minulle kävi selväksi, miten raskaiden asioiden kanssa saatamme joutua vastatusten. Kävi ilmi, että selkäsairaudet ovat rodussani todella iso ongelma. Tieto istutti sydämeeni surun, jonka kaltaista en ole kokenut koskaan.

Entä jos olisin valinnut jo heti lähtökohtaisesti toisin, kokonaan toisen rodun?

Kun vuonna 2008 tein rotuvalintani, valinta perustui olettamukselle siitä, ettei tämä rotu olisi sen sairaampi kuin muutkaan rodut. Olin tavannut useita rodun edustajia ja ihastuin kovin luonteeseen, joka näissä koirissa on.

En ymmärtänyt haasteita, mitä kondrodystrofiset, liioitellut piirteet koirille aiheuttavat. Olin ajatellut, että selkäsairaudet ovat lähinnä ikääntyneiden, huonokuntoisten ja ylipainoisten koirien ongelma. Miten väärässä olinkaan.

Rippe kävi eläinlääkärin tarkastuksilla 24.9.2020.  Eläinlääkäri kehui koiran olevan erinomaisessa kunnossa. Rippe oli toipunut täysin alkuvuodesta tehdystä nisäkasvainleikkauksesta, sterilisaatio toi koiran elämään uutta puhtia ja iloa. Rippe oli hoikka ja erinomaisessa lihaskunnossa. Jo yksistään tästä syystä Ripen kuolema tuntuu täysin kohtuuttomalta.

Tapa päättää elämä näin on erityisen julma.

Ilman Rippeä, Iraa ja Peppiä, saattaisin olla edelleen autuaan tietämätön siitä, miten monessa kohdin sivuutamme tärkeitä kysymyksiä liittyen eläinten oikeuksiin, hyvinvointiin ja terveyteen.

Sain tälle matkalleni opettajista lempeimmän. Viimeisellä matkalla eläinsairaalaan, Rippe oli se, joka tuki minua. Koira kuivasi kyyneleitäni moneen kertaan. Rakas koirani.

Sairauden hoitovaihtoehdot

Hoitolinjoja on kaksi. Konservatiivinen linja, jossa koiraa hoidetaan kipulääkityksellä ja pidetään levossa. Häkkilevossa lähinnä, tai rajatussa tilassa. Tai sairautta voidaan hoitaa kirurgisesti, tällöin kyse on operatiivisesta linjasta.

Valitaan kumpi hoitolinja tahansa, koiran ennuste on epävarma. Ennuste tämän sairauden osalta on aina epävarma. Hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta koiralle saattaa jäädä elinikäisiä asentotuntopuutoksia ja kiputiloja. Kerran sairastuneen riski sairastua uudelleen on korkea.

Olisiko Rippe hengissä, jos konservatiivisen hoitolinjan sijaan olisimme valinneet leikkauksen?

Varmuutta siitä, että olisimme kyenneet leikkauksen avulla palauttamaan Ripen terveyden ja hyvinvoinnin, ennen kaikkea elämänlaadun, takeita tästä meille ei olisi voitu antaa. Rippe oli viimeiseen iltaansa asti jalkojensa päällä. Meillä ei ollut syytä olettaa, etteikö konservatiivinen hoito olisi tuottanut hyvää tulosta.

Teimme valinnat ajatellen Ripen parasta. Saimme tähän arvokasta tukea, neuvoja ja ohjeita, joilla oli koiran vointia ja toipumista edistävä vaikutus. Teimme myös virheitä, emme valitettavasti välttyneet näiltä. On asioita, mitä tekisin nyt toisin.

Rippe olisi pitänyt heti ensimmäisten lievien oireiden ilmaantuessa eristää muusta laumasta. Koiralla saattoi mahdollisesti olla väliin jopa liian hyvä kipulääkitys, sillä kivulla on myös elämää suojaavat mekanisminsa. Toisaalta, Ripen kivut olivat välillä todella kovat, jolloin lääkityksen taso oli riittämätön. Hyvän hoitotasapainon löytäminen on haaste.

Entä se leikkaus? Leikkaus ei ollut missään kohdin poissuljettu vaihtoehto. Ensimmäisten vakavien oireiden ilmaantuessa olimme yhteydessä Aistiin. Aistissa ei ollut tilaa, neurologia oli pahasti ruuhkautunut, meitä ei voitu ottaa vastaan. Missä kaikkialla muualla Etelä-Suomessa oli magneettikuvauslaite, ei laitteelle ollut käyttäjää paikalla.

Ripelle tehtiin eläinlääkärin toimesta neurologinen tutkimus Eläinsairaala Veterissä 4.10.2020, jossa koiran oireet todettiin sopivan välilevytyrään ja aloitettiin oireen mukainen hoito.

Muille päiville Aistissa oli aikoja. Koiran kunto kohentui kuitenkin sellaiselle tasolle, että tilannetta jäätiin seuraamaan kotihoidon turvin, Rippeä hoitaneen lääkärin ja Aistista saatujen ohjeiden mukaisesti. Rippe käveli omilla jaloillaan, ruoka maistui hyvin ja koira lepäsi. Koira kävi ulkona ja kykeni hoitamaan asiansa.

Toipuminen eteni aaltoina. Meillä oli hyviä päiviä ja heikompia. Kun sairaus 9.10.2020 myöhään illasta saavutti pahenemisvaiheen, sairaus eteni hyvin nopeasti todella rajuna, koiran takapää halvaantui täysin. Emme kyenneet tehdä mitään.

Pienen hetken leikkausta mietittiin vielä tässäkin kohdin. Koiran kivut olivat todella kovat. Rippe katsoi minua silmiin, ymmärsin, että meille oli olemassa enää vain yksi vaihtoehto, hoitaa pois koiran kokema kärsimys. Olin luvannut pitää koirani puolia aina. Oli aika lunastaa lupauksista tärkein.

Rakkain ystäväni nukkui sylissäni ikiuneen, 10.10. 2020 välilevytyrän aiheuttaman selkäsairauden, ja tästä seuranneen takaraajojen täydellisen halvaantumisen seurauksena. 

Eläinsairaala Veteristä poistuessani, puolisooni turvaten, katseeni oli tyhjä, sydänalani kuin lyijyä. Pienen hetken olin se sama 12 vuotias tyttö, joka ensimmäistä kertaa oli menettänyt elämänsä rakkaimman ystävän.

Entä jos?

Miten toimisit? Miten olisit hoitanut tätä tilannetta? Nämä ovat luonnollisia kysymyksiä tässä kohdin. Tämän sairauden osalta on olemassa tarinoita selviytymisestä, ja suurista menetyksistä. Näiden kysymysten jälkeen tulee hiljaista. Jätämme kokonaan pohtimatta, mitä tapahtuisi, jos asiat olisivat kokonaan toisin.

Emme kysy ääneen, miten saatamme asettaa nämä eläimet vastatusten näin musertavan sairauden kanssa.

On tärkeää ymmärtää, että vaikutusmahdollisuudet tämän sairauden vastustamisen osalta avautuisivat täysin toisenlaisina, mikäli keskittyisimme sairauden hoitamisen ja epävarmojen hoitotulosten sijaan vaihtoehtoihin, jotka todella luovat ja ylläpitävät terveyttä.

Aina silloin tällöin, kun minulla ei ole esittää kuin vaikeita kysymyksiä, käännyn puolisoni puoleen. Olemme käsitelleet tätä asiaa usein, sillä asia on painanut mieltäni, jo paljon ennen Ripen sairastumista. Kysyin, miksi me hyväksymme tämän? Silas laski katseensa ja sanoi hiljaa vakavalla äänellä:

Se on vaan eläin.

Hautasin koirani, mutta en ajatusta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. 

Majakan valo

On kuin olisin selviytynyt haaksirikkoisena, kivien runtelemana rannalle, tyhjin käsin. Ilman perhettä, Iraa ja Peppiä, ystäviäni, Ripen kasvattajaa Jenniä, meitä tukeneita, en olisi tässä.

Kiitos tuestanne.

 © Pia Grönroos