Kuljemme nykyään yksin, kaksin ja kolmisin. Koko lauman kanssa ulkoillessa positiivisen huomion määrä on huikea. Ihan on kuulkaa niin että Pokemonit jäävät toiseksi. Tytöt kääntävät päitä! Moni tulee jutulle ja haluaa kuulla lisää rodusta. Meille sopii!
Kulkeminen isolla porukalla vaatii vähän erilaisia pelisääntöjä. Me ei just nyt moikkailla tuttuja eikä tuntemattomia koirakkoja vaan kuljetaan ohi. Se vaan on niin, että ne taluttimet ovat ihan sekunnissa solmussa. Mikäli emme olisi koskaan treffanneet ketään taluttimessa, homma olisi ihan simppeli. Ripellä on kuitenkin muutamia poika- ja tyttöystäviä, joita se moikkaa mielellään. Samoin Iralla on omat kaverinsa. Luopumista on onneksi harjoiteltu, komennot reuna, oikea tai vasen, mennään ohi, ovat tulleet koirille tutuiksi. Tämä järjestely rauhoittaa lauman kulkua.
Kolmen koiran kanssa kulkeminen on haasteellista. On päiviä, jolloin kaikki sujuu hienosti, ja päiviä, jolloin kaikki tuntuu vaikealta. Aina ei ole helppoa, kun yksi keksii kääntyä toisaalle kuin toinen ja kolmaskin on keksinyt jotain kivaa itselleen. Hyvään hihnakäytökseen pyritään. Kun pienin saa hepulin, niin mielellään isommatkin siihen liittyvät. Olen siinä silloin itse hetken kuin karusellin keskustana.
Yhteislenkkejä kompensoimaan kuljetan koiria myös yksitellen. Se on ällistyttävää, miten hienosti ne kaikki osaavat kulkea! Askel on kevyt ja mieli keveä, kun tulen metsälenkiltä Ripen kanssa. Täynnä iloa ja vähän ylpeyttäkin, palatessani Iran kanssa Arboretumista. Posket innosta hehkuen, koulutusreissulta Pepin kanssa. Upeita ovat!
Ripen juoksut ovat ohi, joten sekin pääsee jälleen kulkemaan vapaana. Rippe rakastaa vapautta, ja minä sen kanssa kulkemista metsässä.
Venetsialaisten aikaan ilotulitteet paukkuivat. Meillä koirista kaksi kuuntelivat kyllä alkuun tarkkaan, mutta mitään pelon merkkejä ei ilmassa ollut. Ulkoilut sujuivat normaalisti. Rippe ei lotkauta edes korviaan.
Pepin kynsienleikkuussa ollaan siirtymässä parityöskentelystä yksilösuoritukseen. Kyllä se vähän katseli sillä silmällä, että eikös tässä aikaisemmin pitänyt saada palkkio joka kynnestä, mutta hyvin se sujui vähän vähemmälläkin. Meillä on nykyään ruuhkaa kynsien leikkuulle. Ira ei millään tahdo malttaa odottaa vuoroaan. Kynsienleikkuu on siis meillä melkoinen hitti. Ripelle kynsien leikkuu ei ole mikään hittituote, mutta sen kynnet saa vaivattomasti siistiä.
Ruuhkaa on myös näyttelypöydälle. Peppi osallistuu Suomen Welsh Corgi seuran pentunäyttelyyn, joten harjoittelemme näyttelyhihnassa kulkua ja näyttelypöydällä seisomista. Ira haluaa myös harjoitella eikä Rippe halua sekään jäädä paitsi pöytätreenistä. Pentunäyttelyn jälkeen koirat jäävät näyttelytauolle. Peppi saa kehittyä rauhassa juniori-ikäiseksi tai ainakin lähelle sitä. Taitoja toki pyritään pitämään yllä.
 |
| Lulubelle's Just Jazz, Peppi, 5kk |
Aika tulee näyttämään, minkälainen prinsessa Pepistä kehittyy. Kaunis se on ja hyvätapainen koira. Mitä tähtiin onkaan kirjoitettu nähdään myöhemmin! ♥
Tervetuloa syksy ja kirpeät aamut! ♥
Syksy on itsensä kehittämisen aikaa.
Osallistuin Tuire Kaimion luennolle: Koiran motivointi ja koulutus. Paljon uusia hienoja asioita ja myös vanhan kertausta! Toivon, että saisin tästä vähän referaattia tänne blogiin. Mikäli teillä on mahdollisuus osallistua, käykää luennoillaan. Fläppitaulun edessä puhuu ihminen, joka todellakin tietää mistä puhuu. Upea luento joka antoi valtavan paljon ajateltavaa! Kiitokset järjestäjälle Koirakoutsi.
Muutamia muitakin luentoja ja kursseja on buukattuna. Ja yksi aika leikkaussaliin. Jalkani operoidaan uudelleen. Toivottavasti siitä tulee vähän ehompi. Toipumisessa minulla on onneksi apunani perhe ja nämät karvakorvat. ♥
Tämä oli 100. päivitys tässä blogissa. Olen ihan yllättynyt itsekin ja mielissäni. Monta yhteydenottoa on tullut tämän blogin tiimoilta ja uusia ystäviäkin! Kiitos! ♥
Oikein hyvää syksyä kaikille!
Kuvat Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti