Merkkejä kivuista

Lähetteet virallisiin terveystutkimuksiin saa tilattua tästä.

Kipu muuttaa eläimen olemusta, ilmettä, asentoa ja käyttäytymistä

Äkillisen vakavan sairauden tai akuutin vamman aiheuttama kipu on usein helpompi havaita, kuin sitten pikku hiljaa kehittyvä ja voimistuva kipu. Nivelrikkokipu tai esimerkiksi spondyloosista, selän nikamien silloittumisesta aiheutuva kipu, tai lieväasteisesta välilevytyrästä aiheutuva kipu saattaa jäädä koiran omistajalta kokonaan huomaamatta.

Voimakkaan kivun aiheuttamaa kipukäytöstä:   

-koira valittaa ääneen
-voimakas kuolaaminen
-voimakas läähättäminen
-erittäin nopea pulssi
-pinnallinen, nopea hengitys
-lämmönnousu
-täriseminen
-krampit
-silmien pullistuminen
-koira ei juo, ei syö, ei lepää
-koira murisee/ käyttäytyy aggressiivisesti ihmistä kohtaan
-koira puree varoittamatta, esimerkiksi koiraa silittäessä
-koira ontuu, ei varaa lainkaan painoa raajalle
-koira on osittain tai kokonaan halvaantunut

Akuutissa, vakava-asteisessa vammassa, koirassa ei välttämättä näy lainkaan ulkoisia merkkejä kivusta. Shokkitilassa kipuoireet voivat ilmestyä viiveellä ja tavanomaista voimakkaampina.

Keskivaikeiden ja lievien kipuoireiden havainnointi ei ole helppoa, sillä eläimet peittävät kipuoireita tehokkaasti. Osalle koiraroduista on jalostuksen myötä kehittynyt korkea kipukynnys, on myös yksilöllisiä eroja siinä, miten kovaa kipua koirat sietävät.

Osalla koirista kipuja saattaa olla kaiken ikää. Jos koira on kärsinyt eriasteisista kivuista syntymästään asti, tällaisten kipujen havainnointi voi olla todella vaikeaa, sillä eläimet sopeutuvat kipuun, muuttavat käytöstään pärjätäkseen kipujen kanssa.

Kivun havainnointia ei helpota se, että kipu voi esiintyä elimistössä täysin eri paikassa, kuin kivun aiheuttaja. Sisäelinkipu voi heijastua kipuna koiran iholle, selkäkipu voi tulla esiin koiran ontumisena. Aina koiran kipuun ei löydetä syytä. Tällöinkin kipua on pyrittävä hoitamaan.

Vaste kipulääkkeelle saattaa olla ainoa merkki eläimen kokemasta kivusta.

Eläimen kipua saatetaan valitettavasti vähätellä. Ei pitäisi, sillä kipu haittaa eläimen elämää monin eri tavoin. Kivut heikentävät merkittävästi eläimen hyvinvointia ja mahdollisuuksia normaaliin elämään.

Tunnista eläimen kipu

Kivun tunnistaminen on edellytys sille, että kipua voidaan hoitaa.

Toisinaan koiran käytöksessä tapahtuneita muutoksia ymmärretään vasta jälkikäteen, kun kivun aiheuttaja tai syy kipuun on jo löytynyt. Tätä ennen on saatettu havaita, pistää merkille ja mahdollisesti jopa ihmetellä joitakin muutoksia koiran käyttäytymisessä, mutta muutoksia ei ole osattu yhdistää mihinkään, saati että muutosten olisi ymmärretty aiheutuvan kivuista.

Kysymykset miten koira nyt noin käyttäytyy? Tai mikähän koiralla nyt on, kun se tekee jotakin, mitä se ei ole aiemmin tehnyt, tai jotakin outoa tapahtuu, voivat olla merkkejä kivuista.

Jos et ymmärrä syytä eläimen käyttäytymiseen tai siinä tapahtuviin muutoksiin, pidä kivun mahdollisuus mielessäsi.

Kokemuksesta tiedän, ettei kipujen havainnointi tai vakavuusasteen arviointi ole ollenkaan helppoa, edes silloin, kun koira on todella vakavasti sairaana.

Koiran kipupäiväkirja ja koiran videointi omassa elinympäristössä, helpottavat muutosten havainnointia.

Seuraavassa lueteltuna asioita, joita pyrin pitämään silmällä omissa koirissani: 

Miten paljon, missä ja miten koira lepää?
Hakeutuuko koira lämpimään/viileään, lampaantaljan päälle, syrjään muista?
Nukkuuko koira miten usein rennosti selällään, näkeekö unia?
Syvän, palauttavan unen osuus päivittäisestä levosta?
Vaihtaako koira nukkumapaikkaa useasti?

Onko ruokahalu ennallaan? Erityisesti Iran kohdalla muutokset ruokahalussa ovat viitanneet aina siihen, että koira on jostakin kohdin kipeä. Kun erinomaisella ruokahalulla varustettu koira lopettaa syömisen, ei hymyilytä yhtään.

Toimiiko suoli, ovatko tuotokset kiinteitä vai veteliä? Jos koiran tuotokset ovat useasti veteliä, meiltä lähtee herkästi ulostenäytteet tutkittaviksi, jotta saadaan selville mahdollinen ulkoloisten häätötarve.

Lähteekö koira miten mielellään ulkoilemaan? Minkälaisia ja kuinka pitkiä ulkoilureittejä, minkälaisin alustoin koira valitsee ulkoiltaessa?

Innostuuko, kutsuuko mukaan leikkiin? 
Levon ja leikin suhde?
Innostuuko yhteisistä harrastuksista?

Onko koiralla kosketusarkuuksia?
Hakeutuuko hellittäväksi?
Väistääkö käden alta?
Reagoiko koiran iho kosketukseen, väreilemällä, tärisemällä, muulla tavoin?

Kehonhuoltotoimet?
Mistä ja miten paljon koira nuolee, kirputtaa, puree tai raapii itseään?
Kellimiset ja venyttelyt?
Venytteleekö symmetrisesti etu- ja takaraajat?

Koiran liike ulkona, liinassa, vapaana? Sujuvaa vaivatonta ravia vai jotakin muuta? 
Hyppääkö kevyesti sänkyyn, sohvalle, nojatuoliin, autoon? Kivelle, kannolle tai puunrungolle?
Aristaako koira tassuja soralla, asfaltilla?

Miten sujuu liikkeelle lähdöt levon jälkeen?
Ontuuko, keventääkö koira?

Miten koira istuu?
Vaihtaako istuessa painoa puolelta toiselle, raajalta toiselle?

Käykö makuulle, kun voisi istua?

Miten koira suhtautuu perheen toiseen koiraan?
Haluaako ulkona tervehtiä kaverikoiria?

Miten suhtautuu ulkoillessa erityisesti kiihdyttäviin nopeasti liikkuviin ärsykkeisiin?
Vieraisiin koiriin?
Vieraisiin ihmisiin?
Koviin ääniin?

Miten koira suhtautuu perushoitotoimenpiteisiin?
Kynsien leikkuut, hammaspesu, turkin harjaaminen?


Vaste kipulääkkeelle?


Kennellitto: Tunnistatko koirasi kivun?


Luentomuistiinpanoja Fennovetin ELT, Dip ECAWBM-WSEL Ann-Helena Hokkasen luennolta,
Eläinten kipu.


Kuva © Pia Grönroos