Ystävänpäivä ♥

Sanonta siitä, miten yhden oven sulkeutuessa, jossain toisaalla avautuu toinen, pitää paikkansa. Avautuvaa uutta mahdollisuutta ei välttämättä näe heti, tai se voi olla vielä vasta niin nupullaan, ettei sitä huomaa. Uusi alku luo uskoa ja antaa voimia.

Resilienssi

Ripen menetys järkytti meitä kaikkia. Ira ja minä koimme kovia. Meille Rippe oli koko maailma. En voi valita miten kehoni reagoi ikävään jota kannan. En voi valita ajatuksiani. Voin fyysisesti pahoin, muistaessani kivun, jota Rippe joutui kokemaan. Näinä hetkinä koen pettäneeni meidät kaikki. On kovin helppoa olla itselleen ankara.

Elämässä on myös valoa, hymyä ja lämpöä. Tuoksut, tunnelmat ja tavat yhdistävät menneen ja tämän päivän. Koen rakkautta ja kiitollisuutta.

Peppi kannattelee Iraa. Ira saa paljon hellyyttä ja rakkautta meiltä ihmisiltä. Peppi on myös minulle ääritärkeä. Se on, on siis mahdollista olla, jopa jääräpäisempi kuin Rippe. Ominaisuus, jota Ripessä niin kovin rakastin. Peppi on myös tosi herkkä. Se katsoo minua suurilla silmillään, työntää kostean kuononsa liki, Peppi tuntee kaiken sen mitä minä tunnen.

Peppi nukkuu tätä nykyä usein Ripen pedissä. Iloitsen siitä, että se on ottanut paikan omakseen.

Olen löytänyt aivan viime aikoina, melko uskomatonta, mutta totta, kaikkien näiden koiraharrastusvuosien jälkeen, uuden näkökulman koiran omistamiseen. En tätä nyt keksinyt itse, vaan sain tähän sysäyksen, kuin tarkoituksen ja tarpeen johdattamana, filosofi Elisa Aaltolalta. Sattumalta kuuntelemani radio-ohjelman jälkeen, olen törmännyt nyt ajatuksiinsa monissa eri yhteyksissä.

"Moraalifilosofina Elisa Aaltola ajattelee, että eläinrakkautta kannattaakin tarkastella näkökulmasta, jossa keskiössä ei ole lemmikin itselle tuoma mielihyvä tai hyöty, vaan kiinnostus eläimeen itseensä ja halu ymmärtää sitä itsellisenä olentona, jolla on oma sisäinen maailmansa.

Rakkaudesta tulee toisen ymmärtämistä ja arvostamista, mikä voi muodostua yleiseksi asenteeksi eläimiä kohtaan.

"Ajattelen, että pelkkä egoistinen mielihyvän saaminen, vaikka se kohdistuisi suloiseen eläimeen ja johtaisi hoivavietin heräämiseen ja kivoihin tuntemuksiin, ei ole vielä eläinrakkautta”, Aaltola sanoo.

"Eläinrakkaus vaatii sitä, että hyppää egoismin ulkopuolelle ja pyrkii tukemaan eläimen omaa hyvää. Tämän pitäisi nähdäkseni olla kriteeri sille, missä tilanteessa eläimiä otetaan lemmikiksi ja miten niistä pidetään huolta.”

HS.fi Ei eläimiä meille

Elisa Aaltola Hermitandhounds

Näiden mietteiden valossa olen pohtinut omaa suhdettani koiriin, olen ollut toki tähän pakotettu, sillä aiempi suhteeni Iraa ja Peppiä kohtaan syntyi vahvasti Ripen kautta. Koiriin on ollut suunnattuna paljon toiveita ja osin kohtuuttoman suuria odotuksia.

On ollut mielenkiintoista ja vapauttavaa ajatella asioita uudelleen. Luoda uusi näkökulma, jossa koirat eivät tule määritellyiksi puhdasrotuisuutensa kautta. Koirille ei aseteta odotuksia eikä vaatimuksia. Ovat näin täydelliset ja vapaat kaikesta arvostelusta.

Koirat ovat täyttäneet tarpeitani todella pitkään ja ne ovat tehneet tässä erinomaisen hyvää työtä. Siirryn mielelläni tästä askeleen sivuun, havainnoimaan ja tukemaan tarvittaessa.


Ryhdyn ystäväksi. Olen läsnä.






Kuvat © Pia Grönroos