Osallistun viimepäivinä Ruokaviraston julkaiseman raportin, Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen, osalta heränneeseen keskusteluun. Raportti sivuaa myös kondrodystrofisten rotujen terveysongelmia, sekä ottaa kantaa kasvattajan vastuisiin ja velvollisuuksiin.
Rotuvalinta ja kasvattajavalinta ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla voi, siinä määrin, kuin se ylipäätään on mahdollista, vaikuttaa oman tulevan perheenjäsenen terveyteen ja hyvinvointiin.
Kennelliittoa mainostetaan vastuullisen koirakaupan takeena ja mahdollistajana. Moni kuvittelee, että ostamalla koiranpennun Kennelliiton sopimuskasvattajalta, tulee väistämättä tehneeksi vastuullisen ja eettisen hankinnan. Valitettavasti näin hienosti asian laita ei välttämättä ole.
Kennelliiton sitoumuskasvattaja voi sivuuttaa jalostuksen tavoitteet ja ohjeet, suositukset, ottaa yltiöpäisen kovia riskejä ja huolimatta tästä, myydä pennut maailmalle vastuullisena toimijana. Näissä tapauksissa kasvattajan ja pennunostajan riskit ja vastuut eivät jakaudu tasan. Pennunostaja kantaa riskeistä kasvattajaa suuremman osan.
Kasvatustyössä riittää, että kasvattaja täyttää kasvatukselle asetetut, vähimmäisvaatimukset. Rima voi kasvattajasta riippuen olla todella matalalla. Rodulle asetettu PEVISA-ohje täyttää ainoastaan minimivaatimukset.
Terveys
Tärkein koiran periytyvistä ominaisuuksista on terveys. Rotukoirien terveyttä edistämään on Kennelliiton, kuin rotuyhdistyksenkin puolesta laadittu kasvattajan avuksi hyödyllisiä ohjeita ja suosituksia. Osa kasvattajista noudattaa koirien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi laadittuja tärkeitä suosituksia.
Miten löytää rotua tarkemmin tuntematta, nämä vastuulliset kasvattajat, kun näiden lisäksi kaikki, myös he, jotka sivuuttavat kaikki suositukset ja ohjeet, voivat Kennelliiton nimissä profiloitua vastuullisiksi?
Vertailun vuoksi:
Klik suurentaa kuvan |
Molemmissa esimerkkitapauksista pennun hinta voi olla täsmälleen sama, tai sitten maksimaalista taloudellista hyötyä tavoitteleva hinnoittelee pentunsa jopa ylihintaiseksi.
Molemmissa tapauksissa myyjä voi olla Kennelliiton sitoumuskasvattaja, joka usein on vielä lisäksi rotuyhdistyksen ja koirakasvattajien etujärjestö Sukokan jäsen. Luottamusta herättävät yhdistysjäsenyydet ja Kennelliiton rekisteröinti eivät yksistään ole tae vastuullisesta koirakasvatuksesta.
Corgirodut ovat tavattoman suosittuja tällä hetkellä. Suosio valitettavasti näkyy nurjana puolena, markkinoille tuotetaan pentuja piittaamatta eläinten hyvinvoinnista.
Mieti minkälaista kasvatustyötä haluat olla tukemassa. Ostajana teet valintoja oman koirasi terveydestä ja hyvinvoinnista.
Esitä kasvattajalle ainakin seuraavat kysymykset:
Ovatko pentueen vanhemmat suositusten mukaisesti virallisesti terveystutkittuja rotutyypillisten terveysongelmien osalta?
Mitä koirien ja näiden lähisukulaisten tulokset kertovat? Ovatko ne hyvät, keskitasoa vaiko heikoimmat mahdolliset jalostukseen kelpaavat?
Miten hyvin kasvattajan yhdistelmä vastaa jalostuksen tavoitteisiin?
Mitä sairauksia lähisuvussa on esiintynyt? Miltä jälkeläistulokset näyttävät?
Minkä ikäisiä pentueen vanhemmat ovat?
Esiintyykö suvussa käytösongelmia? Ääniarkuutta?
Kasvattajalla on tiedonantovelvollisuus, ostajalla on velvollisuus ottaa selvää. Kysy rohkeasti.
Pennusta kiinnostunut
Ota selvää. Varmistu kasvattajan taustoista. Pyydä suosituksia. Mikäli kasvattajan luona huomaat puutteita koirien tai pentujen elinolosuhteissa, tee ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille.
Tee koirakaupasta aina kirjallinen sopimus.
Tee vastuullisia valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti