Viimeinen mohikaani

Vuonna 2002 pallottelin sylissäni naapurin suloista englanninbulldoggipentua. Se oli ääreistä söpö, iloinen ja touhukas. En sitä silloin osannut ajatella, että se hengitysteiden tuhina ja rohina jotenkin eläimen elämää haittaisi. Pentu ja kaikki sen sisarukset jouduttiin lopettamaan vakavan sydänvian vuoksi alle vuoden ikäisinä.

Oululaisen ystäväperheemme, erityisen hyväluonteinen ja komea v. 2004 syntynyt Regions kennelin kasvatti sytytti rakkauden tähän nykyiseen rotuuni. Yhdeksän vuotta myöhemmin, vuonna 2013, koiran sisaren tyttärentyttärentytär, Vihtametsän Koivunlehti, Rippe, saapui perheeseemme.

Rippe on elinvoimainen, niin ylivertaisen reipas ja kaunis, ja se on elänyt terveenä, että pelkästään koiraa arvioiden voisi ajatella, ettei rodussa ongelmia juuri ole, tai jos on, ne eivät voi olla suuria tai kovin merkityksellisiä.

Rakastuin tähän rotuun. Rotu vastaa täysin ominaisuuksiltaan ajatuksiani ja toiveitani koirasta. Reipas, hyväluonteinen, lempeä, voimakas, älykäs, huumorintajuinen. Helppohoitoinen, lyhyt ja karkea jokasään turkki. Tätä kaikkea. Rippe on täyttänyt sydämeni ilolla ja rakkaudella. 

Koiran ulkonäkö ja koko ovat asioita, joita moni pitää tärkeinä valintakriteereinä rotuvalintaa tehdessä. Corgia pidetään pienenä suurena koirana. Todellisuudessa welsh corgi cardigan on suuri koira varustettuna kokoonsa nähden aivan liian matalilla raajoilla. Tilaa koira vie ison koiran verran.

Ei ole lainkaan helppoa tiedostaa, että tämä sama asia, koiralle jalostettu, anatomisesti liioiteltu rakenne, ulkomuoto, se miltä koira näyttää, on myös syynä rodun yleisimpiin vakaviin terveysongelmiin. Kun oma koira on terve, ei tule välttämättä ajatelleeksi, ettei koko rodun tilanne ole yhtä hyvä.

Rotukoira

Rodusta riippumatta rotukoira on eläin, joka on syntynyt siihen olomuotoon, mitä me ihmiset olemme sille tietoisesti ja tavoitteellisesti jalostaneet. Koiran tulisi kyetä elämään elämänsä vaivatta ja hyvinvoivana, vailla isoja ongelmia. Liioitellut piirteet heikentävät koiran elämänlaatua ja hyvinvointia, aiheuttavat kipua, lyhentävät elinaikaennustetta, lisäävät omistajan huolta ja aiheuttavat korkeita hoitokustannuksia.

Tätä asiaa kannattaa koiraa hankkiessa pohtia monestakin näkökulmasta.

SELL Älä hanki lemmikkiä pelkän ulkonäön perusteella

Jalostus

Jalostus on laadun parantamista, hyvien ominaisuuksien vaalimista. Jalostuspohjan on oltava riittävän laaja ja sen tulee sisältää riittävästi vaihtelua. Rodussa tulee olla riittävästi terveitä koiria, jotta rotu kykenee ylläpitämään elinvoimaisuutensa. Jalostuksellinen edistyminen on mahdollista, kun jalostukseen valitaan systemaattisesi rodun keskitasoa terveempiä koiria.

Mitä tapahtuu, kun tällaisia koiria ei ole? Kun lonkkavikainen koira yhdistetään toiseen lonkkavikaiseen, saadaan hyvin suurella todennäköisyydellä aikaan lonkkavikainen koira. Mikäli terveyttä ei kyetä edistämään jalostusvalinnoin, mihin kasvattajan työ, jalostusvalinnat silloin pohjaavat?

Ulkomuotoansiot ja näyttelymenestys ohjaavat vahvasti koirakasvatusta, siitäkin huolimatta, että painotuksen tulisi olla terveydessä. Miten vähämerkityksellinen se seikka, miltä koira näyttää, lopulta on, sen asian rinnalla, että koira saa olla terve.

Ulkomuotojalostuksen tiedetään heikentävän koirien käyttö- ja luonneominaisuuksia. Koiranäyttelytoiminta kaipaisi kipeästi uudistuksia. Koirien asettamisesta paremmuusjärjestykseen ulkomuodon perusteella tulisi luopua.

Luvut ja tilastot

Kondrodystrofinen cardigan on rakenteeltaan kovin haavoittuva. Kaikki koirat eivät sairastu, eivät oireile, eivät toki. On kuitenkin melkoista mielikuvamarkkinointia väittää, ettei koira kärsi huonosta luustosta, löysistä nivelistä, nivelrikkokivuista tai selkävaivoista. Tämä rodun myyntipuhe ei pidä paikkaansa.

Jos unohdan hetkeksi sen, että rotuun on yleistynyt murheellisen vakava selkäsairaus, jota ei kyetä olemassa olevin keinoin tehokkaasti vastustamaan, jäljelle jää vielä tämän jälkeen rakenteellisia, vakavia ongelmia, joiden kanssa rodun harrastajat ja koirat joutuvat elämään.

Koirat saattavat kärsiä eriasteisista luusto- ja nivelongelmista, kivuista ja säryistä läpi elämänsä. Koirat syntyvät kasvuhäiriöisinä, eivät terveinä.

Perusteet, haaveet ja toiveet, joiden varaan rakensin omat kasvatustavoitteeni, lepäsivät enemmän mielikuvien, kuin tiedon varassa. Tieto todella lisää tuskaa. Se herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Tuleeko meidän pyrkiä löytämään vastauksia? Mielestäni tulee, sillä meillä on tässä vaalimisen kohteena elävä, tunteva eläin.

Harvinaisia vikoja on helpompi väistää kuin yleisiä. Rotuun yleistyneiden, erityisesti vakavien sairauksien osalta, tulisi kyetä toimimaan rodun terveyttä edistävästi. Koirien selkäterveyttä edistävät tutkimusmenetelmät tulisi hyödyntää, ja mikäli jalostusvalinnat eivät tuota toivottua tulosta, tulisi rohkeasti etsiä uusia tapoja vaikuttaa.

Liioiteltu ulkomuoto, se miltä koira näyttää, ei saa olla koiran tärkein rotua määrittelevä ominaisuus.

Liikuntaelinsairaudet, erityisesti selkäsairaudet ovat welsh corgi cardiganien yleisin nuorten koirien kuolinsyy. Tilastojen mukaan erityisessä riskiryhmässä ovat nuoret koirat. Rodun keskimääräinen elinikä on pudonnut alle kymmenen vuoden. Nuorimmat luustovikojen vuoksi lopetetut koirat ovat alle vuoden ikäisiä.

Hallahukan kennel

Kulkiessani metsäpolkua, katselin koiraani lempeästi. Mietin, miten paljon etua rotu saisi, jos se olisi nykyistä sopusuhtaisempi ja luustorakenteeltaan kevyempi. Jos koiran raajat olisivat hivenen pidemmät, maavara parempi, jotta koiran selkä saisi tukea. Korvat koirassa jättäisin ennalleen. Luonteen soisin säilyvän, sillä se tässä rodussa on säilyttämisen arvoinen asia. Häntä on hyvä koiralla olla, se on tärkeä osa itseilmaisua, kuten ääni. Koska ilmastonmuutos on tosiasia, turkin soisi keventyvän.

Welsh corgi cardigania tulisi mielestäni lähteä systemaattisesti jalostamaan kohti anatomisesti terveempää, kevyempää ja sopusuhtaisempaa rakennetta, kohti terveempää jalostuspohjaa, roturisteytyksiä hyödyntäen. Nykyiset toimet rodun tervehdyttämiseksi eivät ole riittäviä.


Hallahukan kennelin tarina on oma kasvutarinani. Olen kiitollinen koiristani, kiitollinen näistä vuosista.


Jk.

Vihtametsän Koivunlehti, rakas Rippe💗 2.11.2012- 10.10.2020.
Kuolinsyy selkäsairaus, välilevytyrä, halvaantuminen.



Kuvat © Pia Grönroos