lauantai 1. huhtikuuta 2017

Lulubelle's Just Jazz, Peppi 1v ♥

Lulubelle´s Just Jazz, Peppi
 Jediknight Cymraeg Ci x Lulubelle's Cut The Crap

Onnea meidän suloinen Peppi 1v.! ♥

Pepin kotiuduttua Oslosta työ uuden pienen koirakansalaisen kanssa aloitettiin heti.
Heinäkuussa 2016 tein  KLIK suunnitelmaa siitä, minkälaisia taitoja me tulisimme Pepin kanssa harjoittelemaan. Tein Pepille koulutuspäiväkirjan, johon ihan konkreettisesti kirjasin ylös ne taidot, joita lähtisimme koirani kanssa tavoittelemaan.

Ihan itsestään koira ei opi. Omia kouluttajan taitojani olen treenannut KLIKJaana Rajamäen, Joy of Learning kurssien ja koulutusten avulla. Peppiä koulutetaan positiivisesti vahvistaen.

Tällä kertaa, kiitos Jaanan, uuden koiranpennun kanssa, minulla oli jo olemassa hyvät tietotaidot siitä, miten lähteä liikkeelle. Peppi osoittautui rauhalliseksi opiskelijaksi, etenin minäkin koulutuksessa rauhallisin mielin. Mihin meillä kiire, kun on koko koiran elämä aikaa opiskella.

Halusin, että Peppi saa hyvät lähtökohdat oppimiselle.

Tämä tarkoitti sitä, että Peppiä kuljettiin pentuna paljon lenkeillä yksin. Yhden koiran kouluttaminen laumassa on käytännössä mahdotonta. Näin toimien Peppi sai tarvitsemansa henkilökohtaiset koulutushetkensä ja oppi samalla yksinolon tärkeän taidon. Ulkoillessani lauman vanhempien koirien kanssa, Peppi odotti kiltisti kotona. 

Murrosikä, mörkökausi ja Pepin ensimmäiset juoksut ajoittuvat kaikki samaan aikaan sen olessa vain vähän reilun viiden kuukauden ikäinen. Koulutuskirjassa sivulla 9 koira oli erittäin hyvin kuulolla ja kontaktissa, ympäristölle avoin, utelias ja rohkea, sivulla 10 koiran kuuloaisti oli menetetty, ympäristö vei koiraa 6-0 ja joka nurkan takana oli mörkö.

Elämä murrosikäisen koiran kanssa on haastavaa. Olet juuri ehtinyt iloita koiran uusista hienoista taidoista ja luotat siihen, että koira osaa, ja sitten käykin niin, että se ei osaa eikä kykene. Ja miten se nyt purkaa purutehoja ei sallittuihin kohteisiin, kun ne maitohampaatkin jo vaihtuivat. 







Tässä kohdin piti ottaa time out. Aikalisä. Keskityimme vahvistamaan jo opittuja taitoja ja näitäkin vain pienissä määrin. Teimme ennen lenkille lähtöä lyhyitä harjoitteita kotona, pidin vaatimustason alhaisena. Tällä varmistin, että pääsin palkkaamaan ja kehumaan koiraa usein. Pepin itseluottamus kasvoi onnistumisten myötä, ja lenkit ulkona sujuivat rauhallisemmin.

Mörköjensä kanssa Peppi sai apuja lauman vanhimmilta, mutta pärjäsi niiden kanssa myös itsenäisesti. Mitä tahansa pelkäsikin, se halusi käydä katsomassa ja tutkimassa ja huomioimassa, että eihän tässä nyt mitään mörköä ollutkaan.

Kotona lisäsin Pepille purtavan määrää. Rautahampaiden luutuessa leukaluihin, sallittua purtavaa on hyvä olla jälleen tarjolla erityisen paljon ihan kuin maitohampaiden vaihtuessa.

Ja sitten sen suureksi ilokseen huomaa. Että elämä hellittää. Että koira alkaa olla taas kuulolla. Että tehty kohtuu iso työmäärä koiran kanssa tuottaa jälleen tulosta.

Me osallistuttiin Pepin kanssa Joy of Learning Hienosti hihnassa – koulutuspäiville. Talutinkäytös näin kaupunkiolosuhteissa on yksi erittäin tärkeä osa-alue koiran taidoista. Me on harjoiteltu Pepin kanssa kaiken ikää ja olen yrittänyt olla toistamatta niitä virheitä, mitä Ripen ja Iran kanssa on tehty.

Yllättäen on niin, että koulutuksessa kouluttaja on usein se koulutuksen heikoin lenkki. Tästä syystä omien taitojen kertaaminen aina silloin tällöin on paikallaan! Koulutuspäiviltä saimme Pepin kanssa positiivista palautetta. Yhteistyömme sujui ja näytti ammattilaisen silmään hyvälle. Saatu palaute tuntui ihan hirmu hyvälle.


Peppi


Peppi on iloinen opiskelija. Se taitaa kohdetyöskentelyn ja sen keskittymiskyky on erinomaista tasoa. Meillä on kotinoutokurssi meneillään,  on edetty pienin askelin. Koulutus on pilkottu osiin ja me edetään yksi askel eteen ja kaksi taakse vahvistaen jo opittuja taitoja. Olemme pitäneet kiinni tavoitteista ja tehneet paljon töitä niiden saavuttamiseksi. Saan iloita siitä, että tehty työ kantaa tekijöitään. 

Pidän erittäin paljon siitä mitä näen, kun katson koiraani. Peppi on niin kiltti, että se joskus tuntuu ihan uskomattomalta, että miten koira voi niin kiltti olla. Mutta Peppi voi.

Se, mistä pidän tässä koirassa eniten, ei ulospäin näy. Se on koiran luonne ja hermorakenne. Pepin kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten, uusien asioiden ja tilanteiden, erilaisten koirien kanssa on erinomaista tasoa. Se rakastaa leikkiä laumansa kanssa, mutta ei ole lauman vietävissä. Se on itsenäinen ja rohkea koira.


Väliaka, kahvia ja pullaa assarin kanssa! :)




Peppi on erittäin pidetty laumanjäsen. Ira ja Rippe rakastavat sitä.Sellaista sydäntä ei tässä talossa ole, johon Peppi ei olisi painanut puumerkkiään! 


    Elisabeth, thank you for this awesome girl!

Erityisen lämpimät kiitokset matkaavat myös Kangasalle, Jaana Rajamäelle, Joy of Learning.
Me jatkamme harjoituksia! ☺




Kiitos kuvausavusta Hanna!


Kuvat © Pia Grönroos 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti