Meidän lauma! ♥

Rippe ja Peppi ja Ira ♥

Rippe

Aamuaurinko lämmittää mieltä. Me kuljetaan Ripen kanssa kaksin, kävelytietä pitkin kohti rantaa. Meitä tulee vastaan koirakko. Polkupyörä. Lenkkeilijä. Rippe kulkee sivullani. Rannassa päästän koiran vapaaksi. Ei aikaakaan, kun metsästä kantautuu haukku. Rippe on löytänyt oravan ja nuuskii tarkkaan männyn ympäristöä. Kutsun koiran luokseni. Taputan koiraa. Kehun. Palkkaan. Aurinko osuu Ripen turkkiin. Se on silkin pehmeä ja niin kaunis. Rippe käy välillä järvessä vilvoittelemassa. Jatkamme matkaa.

Rippe seisahtuu. Katsoo tarkasti eteensä ja vilkaisee minua. Koira on täysin liikkumatta ja vieras ihminen ohittaa koiran polulla. Rippe tulee luokseni. Kehun koiraani. Silitän sen päätä ja rapsutan korvien takaa. Minun koiran. Rippe hyppää antamaan pusun.

Käännymme kotiinpäin. Rippe saa ilohepulin. Koiran tapa osoittaa iloa ja riemua.
Rippe arvostaa kahdenkeskisiä lenkkejämme todella korkealle. Niin teen minäkin.

Rippe on koiristani uskollisin. Se on hersyvän hyvällä huumorintajulla varustettu. Rippe on emännän koira. Rippe on rakas.

Ira

Irpi. Irppis. Rakkaalla koiralla on monta nimeä. Siinä missä yhdeltä loppuu tekeminen kesken, Iralta ei koskaan. Ira on touhukas ja iloinen. Lujasti sitoutunut perheeseen. Ira tuntee sen mitä me tunnemme, koira laittaa itsensä likoon, itsensä tulilinjalle. Ei ole ihmisellä koskaan niin pahaa päivää, ettei Ira olisi siinä rinnalla. Ira on lauman ilopilleri ja leikinrakentaja. Koira, jota Rippe ja Peppi rakastavat todella paljon. Koira, jota me kaikki rakastamme.

Irpi treenaa

Matkalla takapalkalle! ☺

Ira on koiristani helpoin koulutettava. Ira tekee valtavan lujasti töitä. Koira haluaa oppia ja tulla palkatuksi. Irpis osaa nuoresta iästään huolimatta todella paljon. Kun kuljen Iran kanssa lenkillä kaksin, olen siitä ja sen hienosta käytöksestä iloinen ja ylpeä. Ira on niin hieno koira, että sydän on pakahtua ilosta!

Iltaisin Irpi tulee viereeni. Ihan kiinni. Rinnan päälle makaamaan. Koira nuolee käsiäni ja kaulaani ja minä silitän sen kaunista päätä. Rapsutan sitä korvan takaa. Suloisista suloisin. Minun Irpi.


Peppi

Miten se tietää, ettei Ripen hentoja ja herkkiä korvia voi purra niin kuin Irpin paksuja patalappukorvia? Miten se tietää hakeutua sivummalle seuraamaan, kun isommat haluavat painia?
Peppi on kuin tehty tähän laumaan. Rippe antaa Pepin tulla ihan viereensä nukkumaan. Näillä kahdella on lempeä yhteys toisiinsa.

 

 

Rippe on ihan myyty. Rippe heittäytyy seljälleen ja haastaa pientä leikkiin. Irpi ei tahdo saada pienestä tarpeekseen. Se leikkii, paijaa, huolehtii Pepistä kuin omasta pennusta.

Itse sitä pelkää, riittääkö aika. Riittääkö rakkaus. Ja saan huomata, että hyvin riittää.

Pieni punainen Peppi kasvaa hurjaa vauhtia. Se on niin oppivainen, miten onkin! Peppi tekee töitä omaan tahtiinsa. Rauhallisin mielin. Pieni punainen Peppi on rakentanut sillan sydämeeni ja vienyt palan mennessään.

Meidän lauma! ♥

Koirat nukkuvat. Peppi on selällään. Rippe kerällä. Irpi nojaa sohvalla tyynyyn. On ihan hiljaista. Silmä alkaa tottua siihen, että koiria on kolme. Sydän on jo tottunut. Se on rakkautta ja iloa tulvillaan! Tästä laumasta.





Kuvat ©
Hanna Uosukainen
Pia Grönroos