Koiran ripuli. Milloin lääkäriin?

Mikäli kyseessä on nuori koiranpentu, pienikokoinen aikuinen, tai vanha koira, jolla on perussairauksia lääkäriin kannattaa olla yhteydessä pikaisesti. Ripuloivaa koiranpentua tai pientä koiraa ei saa jättää sairastamaan yksin. Tämä voi koitua kohtalokkaaksi.

Veriripulia sairastavan koiran kanssa on hakeuduttava eläinlääkäriin pikaisesti! Aiheesta Suomen Pystykorvajärjestön sivulta tästä linkistä.

Jännitävät hetket alkavat tästä

Meillä ei ole ihan pientä koiranpentua. Rippe on 4v, Ira 2v ja Peppi 8kk. 

Rippe ei ole sairastanut vatsatautia koskaan. Sillä on ollut joskus satunnaisesti jokunen löysä uloste, mutta nämä ovat hoituneet maitohappobakteereilla. Irpillä on kerran ollut oksennustauti, joskus satunnaista sekameteliä suoliston puolella, mutta ei mitään vakavaa tai pitkäkestoista. Peppi on ollut täysin terve. Meitä on siis onnistanut tämän asian suhteen. Tähän asti.

Ripuliin sairastui ensimmäisenä Ira

Nykyisten hoitosuositusten mukaan paasto tai ruokavaliomuutokset eivät välttämättä ole tarpeen, mikäli koiran vointi pysyy hyvänä ja ruoka maittaa. Ira sairasti ripulin kuin arjen sivujuonteena. Koiran uloste oli väliin ihan vettä. Tästä huolimatta Iran yleistilassa ei tapahtunut minkäänlaista notkahdusta. Koira söi normaalisti, joi normaalisti ja oli yhtä leikkisä kuin aina. Emäntä siinä vähän hiipui. Kävimme Iran kanssa asioilla kellonympäri yötäpäivää todella usein. Ira pyysi päästä ulos tarvittaessa.

Miten Iraa hoidettiin?

Ira sai heti ripuliin sairastuttuaan reilun annoksen Lactophilus-maitohappobakteerijauhetta sekoitettuna laktoosittomaan luonnonjogurttiin. Tämä on yleensä riittänyt rauhoittamaan satunnaisen sekametelivatsan. Hoidon tueksi Iralle annettiin kolmena peräkkäisenä päivänä Promax-ravintolisävalmistetta. Jokaisella aterialla koira sai lisäksi maitohappobakteereja. Ira sairasti 6 vuorokautta.

Iran jälkeen sairastui Peppi

Miten Peppiä hoidettiin?

Kuten Ira, Peppi sai heti reilun annoksen maitohappobakteereita ja laktoositonta luonnonjogurttia. Kevensin koiran ruoka-annosta. Peppi sai keitettyä kanaa ja riisiä ja vähän omia nappuloita. Peppi jaksoi alkuun hienosti. Koira söi, joi ja oli oma leikkisä itsensä. Pyysi ulos tarvittaessa. Koirassa ei näkynyt mitään ulkoisia väsymisen merkkejä. Perjantaina, kolmantena päivänä sairastumisesta tukihoidoksi aloitettiin Canicur Pro-pasta.

Illasta ruoka ei oikein enää Pepille maittanut. Siitäkin vähästä mitä söi, koira oksensi pienen määrän. Peppi pyysi ulos puolilta öin, teki ulos ripulikakan ja oksensi taas vähän. Sisälle tultuaan nukahti heti. Huoli koirasta kasvoi.

Aamuyöllä neljän aikaan Peppi pyysi ulos. Silas meni koiran luo ja huomasi heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Peppi ei jaksanut nousta ylös. Koira ei kävellyt. Avustettuna koira tuki etutassujensa varaan, mutta ei jaksanut kannatella takapäätään lainkaan.Vajaassa neljässä tunnissa Pepin vointi oli romahtanut. Koira oli todella kivuliaan oloinen, läähätti ja tärisi. Ymmärsin heti, että nyt on kiire.

Puoliso kantoi koiran ulos, mutta koira ei hangessa kyennyt seistä. Eikä koira tehnyt myöskään mitään asioita. Silas kantoi koiran takaisin sisälle. Soitin eläinlääkäripäivystykseen (numero talletettu puhelimeeni) ja Silas lähti hakemaan auton ulko-oven eteen. Eläinlääkäristä vastattiin onneksi nopeasti, kerroin tilanteen ja lähdimme matkaan.

Peppi rauhoittui autossa. Koira ei tärissyt enää niin pahasti. Auton tärinä helpotti Pepin kipuja. Perille päästyämme koira ulosti vastaanottohuoneen lattialle todella ison ripulikakan. Tämä helpotti koiran oloa selvästi.

Peppiä nesteytetään Pieneläinklinikka Tuhatjalassa niskanahan alle.

Pääsimme nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle.

Lääkäri tutki Peppiä tarkoin ja haastatteli minua sairauden kulusta. Pohdimme lääkärin kanssa, jääkö Peppi klinikalle suonensisäiseen nesteytykseen, mutta lopulta päädytiin nesteyttämään koiraa ihon alaisesti. Peppi sai kipu- ja pahoinvointilääkepistoksen lihakseen ja virkistyi niin, että käveli jo omin jaloin. Lääkäri päästi meidät kotiin. Sovimme, että palaamme asiaan mikäli Pepin vointi ei kohenisi. Pepille määrättiin lisäksi Kaoliini-pektiini ripulilääkettä.

Pieneläinklinikka Tuhatjalassa Pepistä pidettiin hyvää huolta. Kiitokset henkilökunnalle! Palasimme kotiin huojentunein mielin.

Säilytetään viileässä

Kotona  Peppi kävi nukkumaan omaan petiinsä. Koira oli aivan poikki ja nukahti heti. Laitoin kellon soittamaan kolmen tunnin päähän, tarkistaaksemme Pepin vointia. Kellon soidessa näin heti, että koira oli tismalleen samassa asennossa, kuin mihin se oli nukahtanut. Hätäännyin ihan hirveästi. Nesteytys ja lääkitys eivät helpottaneet koiran vointia. Mikä oli vialla?

Houkutin Peppiä hereille. Koira katsoi minua todella väsynein silmin, eikä houkuttelusta huolimatta suostunut nousemaan ylös. Silas kantoi koiran ulos. Peppi yritti kävellä, mutta sen jalat eivät kantaneet, koira kaatui kuonolleen. Peppi sai kuitenkin pissattua.

Meillä oli taas tulipalokiire.

Soitin Pieneläinklinikka Tuhatjalkaan. Meille tarjottiin aikaa liki neljän tunnin päähän iltapäivästä. Otin ajan vastaan, mutta kerroin yrittäväni saada aikaisemman ajan jostakin toisaalta, ja jos tässä onnistuisin, peruisin ajan. Soitin läpi kaikki Tampereella lauantaisin avoinna olevat eläinlääkäriklinikat, joita muuten ei ole kovin montaa, ottaen huomioon, että tämä on iso kaupunki ja koiria on paljon. Ihan täyttä joka paikassa!

Soitin Evidensiaan. Yllätyksekseni Evidensian Tampereen vastaanottopisteet olivat avoinna vain arkisin. Puheluni yhdistettiin päivystykseen. Päätimme lähteä Hattulaan, Evidensian eläinsairaalaan. Matkalla Hattulaan soitin Tuhatjalkaan ja peruin varaamani ajan.

Kuin koliikkilasta ikään, auton tärinä helpotti jälleen Pepin oloa ja koira rauhoittui. Peppi nukkui liki koko automatkan. Perillä koira oli jälleen vähän virkeämpi. Jaksoi käydä pissalla ja käveli ihan omin jaloin sisälle eläinsairaalaan.

Päivystyksessä eläimet otetaan vastaanotolle tulojärjestyksen sijaan kiireellisyysarvion perusteella. Evidensiassa meitä kiireellisempiä tapauksia oli useita. Peppi makoili vuoroin minun, vuoroin puolison sylissä. Koira piti välliä vähän vahtia ja oli yllättävän virkeä. Otimme automaatista mustikkakeittoa ja Pepille tarjottiin Juhlamokka-mukista vettä.

Meidät kutsuttiin vastaanotolle. Aulassa Pepin takajalka kramppasi jälleen, koira ei suostunut tukeutumaan jalkaansa. Silas kantoi Pepin sisään tutkimushuoneeseen. Lääkäri kuunteli Pepin sydänäänet. Ne olivat rauhalliset. Mitattiin lämpö. Normaali 38.1 °C .

Lääkäri päätteli, että Pepillä on kaksi erillistä vaivaa. Suolistovaivaa ja sen lisäksi koiran jalka on kipeä. Pistin heti hanttiin. Koira ei ole loukannut jalkojaan, väliin koiralta pettää koko takapää, selitin.
Lääkäri tutki molemmat jalat ja polvet, mitään vikaa ei löytynyt.

Nostin Peppiä rintakehästä, etutassujen alta ilmaan, koira laski molemmat takatassunsa pöytätasolle. Jalat toimivat normaalisti. Peruuttelimme vielä varmuuden vakuudeksi takajaloilla seisten. Onnistui! Lääkärikin vakuuttui, ettei jaloissa ole vikaa. Myöskään selässä ei ollut vikaa.

Lääkäri tutki Pepin vatsaa. Tutkimus teki kipeää. Tutkimuksen aikana vatsa kuitenkin antoi myöten ja Peppi rentoutui. Koska Peppi oli ripulin lisäksi oksentanut, pelkäsin, että se on syönyt jotain sopimatonta. Ripulin kuivattamassa suolistossa vierasesine saattaisi aiheuttaa tukoksen. Päädyimme röntgenkuvaamaan Pepin vatsaontelon. Lisäksi koirasta otettiin verinäyte.

Röntgenkuvasta selvisi, ettei vatsassa ollut vierasesinettä. Kaasua sen sijaan, koko ohutsuolen ja paksusuolen täydeltä! Ei ihme, että koira oli kivulias ja ei ihme, että autoilu helpotti oloa. Verinäytetulokset olivat liki ok. CRP, tulehdusarvot, olivat vain aavistuksen koholla.

Antibiootti ja kipulääke

Tuloksia odotellessamme Peppi ulkoili ja oli suht reipas. Saimme melko määrän lääkkeitä mukaamme ja kotiutusohjeen, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä uudelleen, mikäli koiran vointi ei kohenisi.  Suolistokaasut aiheuttivat Pepille kovia kipuja, mutta tähän ei määrätty mitään. Kysyin kotiutusohjetta kuunnellessani, voisinko antaa koiralle Cuplaton-tippoja, helpottamaan koiran ilmavaivoja ja näistä aiheutuvia kipuja. Hyvin voi antaa, vastasi hoitaja.

Cuplaton

Lähdimme jälleen huojentunein mielin kotimatkalle. Poikkesin matkalla apteekkiin hakemaan Cuplatonia ja Lactophilus-jauhetta. Kaupasta ostin koiralle broilerin rintafileitä. Automatkan Peppi oli rauhallinen ja tyytyväinen.

Kotona Peppi väsyi jälleen todella nopeasti. Miten se kaikesta hoidosta ja lääkityksestä huolimatta edelleen noin nuupahtaa? Rintaa puristi huoli. Peppi nukkui pienellä kerällä sohvan nurkassa. Ahdisti. Mietin mitä voisin tehdä vielä koiran hyväksi? Harmitti ja olin itselleni vihainen. Pelkäsin etten ollut osannut alun perinkään ottaa tilannetta riittävän vakavasti. Tuntui, että olin unohtanut jotain.

Huoli painoi raskaasti mieltä. Luin netistä ripulin hoito-ohjeita, toiveena, että jotain ilmaantuisi kuin tyhjästä. Jotain, mitä en ollut osannut ottaa huomioon.

Yhtäkkiä keksin, mikä oli alitajuisesti pyrkinyt pintaan. Ajatus oli lähtenyt liikkeelle verratessani Pepin tilaa koliikkivauvaan, ja miten tärinä helpotti koiran vointia, jatkuen siihen miten pienten ihmisvauvojen ripulia hoidetaan. Mikään ei ole ripulissa niin tärkeää kuin nestetasapainon säilyttäminen! Rajun ripulin hoidossa pelkkä vesi ei riitä! 

Äkillisessä, rajussa ripulissa, elimistöä uhkaa nestehukka. Peppiä nesteytettiin, koiralla oli ollut koko ajan tarjolla vettä, koira kyllä joi, mutta ei riittävästi, jotta elimistö olisi kyennyt kompensoimaan rajusta ripulista aiheutunutta nestehukkaa. Koiran elimistö ei kyennyt palautumaan, päinvastoin, koira oli hiipumassa jälleen. Peppi oli menettänyt liian paljon nestettä.

Meillä oli jäänyt kokeilematta, miten koiran elimistö vastaisi elektrolyyttijuomaan. Elektrolyyttijuoma auttaa elimistöä palautumaan nestehukasta. Myös ihmisillä!

Älytessäni asian minulle tuli kiire. Onko koirille tällainen valmiste olemassa? Ihmisille kyllä on, sen tiesin. Kun lapset oli pieniä, meillä oli lääkekaapissa Osmosalia, ihan varuilta. Selasin nettiapteekkia. Valmiste elämille löytyi!

Kello 23.20 Peppi putosi sohvalta. Koira oli jälleen shokissa. Viimeinen oljenkorsi! Mikäli tämä ei auttaisi,  veisimme Pepin päivystykseen suonensisäiseen nesteytykseen.

Elektrolyyttijauhe

Puoliso lähti kiireesti Yliopiston Apteekkiin. Apteekki oli avoinna  klo 24:n asti. Tämä oli varmasti yksi nopeimmista apteekkireisuista ikinä. Valmistin Aptus Nutrisal liuoksen pikapikaa ohjeen mukaan. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, klo 23.40 Peppi sai ensimmäisen annoksen Nutrisal-elektrolyyttiliuosta kanaliemellä jatkettuna. Peppi joi desin. Sitten toisen.

Tiedättekö ne nopeutetut time-laps filmit, joissa kukat puhkeavat kukkaan silmissä? Meille kävi juuri siten! ♥

Kymmenessä minuutissa Peppi nousi jaloilleen. Koira virkistyi silmissä. Annoimme Pepille vähän kanaa ja riisiä, vielä vähän lisää kanalientä, 4 tippaa Cuplatonia, Kaoliini-pektiiniä ja antibiootit ohjeen mukaan ja jälleen vähän elektrolyyttijuomaa.

Näki selvästi, kuinka koira virkistyi! Puoli tuntia elektrolyyttinesteytyksestä koira käveli omin jaloin ulos pissalle. Pepin silmät kirkastuivat ja koira heilutti ensimmäistä kertaa häntäänsä tullessaan ulkoa takaisin sisälle. Ei ollut ilon, huojennuksen ja rakkauden määrällä rajaa! Meidän Peppi toipumassa! ♥

Seuraavan vuorokauden ajan Peppi sai jokaisella aterialla reilusti kanalientä ruoan seassa ja erillisestä kiposta elektrolyyttijuomaa 50/50 sekoituksella kanaliemen kanssa. Aptus Nutrisal juoman nauttimisen jälkeen Peppi ei tehnyt enää yhtään löysää ulostetta.

Päivystyspotilaan eläinlääkärilaskut, joista
vakuutusyhtiö korvasi 428,85€.

On selvää, että seuraavalla kerralla, sairastuu meillä ripuliin koirista kuka tahansa, koiraa hoidetaan hiukan eritavoin kuin aiemmin. Laitan kanaliemen kiehumaan heti, vaikka koira vaikuttaisi kuinka virkeältä. Elektrolyyttijauhetta ripuloiva koira saa nesteenä ja/tai ruokaan sekoitettuna. Sellaista päivää ei enää tule, ettei meiltä löytyisi elektrolyyttivalmistetta. Nykyisen purkin parasta ennen päiväys on 8/2018.

Elektrolyyttijuoma sopii hyvin myös palautusjuomaksi kovan rasituksen tai esimerkiksi helteen uuvuttamalle lemmikille.

Elektrolyyttijuomaa voi valmistaa myös itse

Litraan huoneenlämpöistä vettä laitetaan 1rkl sokeria tai hunajaa ja 1tl suolaa. Annostusohje on 0,5dl/kg vuorokaudessa. Jos koira ei suostu juomaan, voi koiraa nesteyttää ruiskulla.

Jatkossa hakeudumme lääkäriin nopeammin, mikäli ripuli pitkittyy/koiran vointi heikkenee. Ripulipotilaat pidetään tiiviisti tarkkailun alla. 

Peppi saa nyt antibioottikuurinsa loppuun ohjeen mukaan. Kaoliini-pektiiniä koira tarvitsi tasan sen yhden annoksen. Kipulääkettä tai Cuplatonia ei enää tarvittu. Ei myöskään Canicur-pastaa. Pepin vatsa toimii normaalisti. Olemme siirtymässä pehmennetysti normaaliin ruokavalioon.

Rippe on edelleen terve. ♥

Aptus Nutrisal valmiste on tarpeellinen ja edullinen lisä koirien kotiapteekkiin!

Ripulipotilaan tukihoitona  Nutri Plus -geeli palauttaa tehokkaasti toipilaan hiipuneita energiatasoja. Canius on koirien oma maitohappobakteerivalmiste, jota kannattaa antaa Idoformin lisäksi. Enteromicro Complex sekä Inupekt forte ovat myös paljon kehuttuja valmisteita.

Eläinystäväsi lääkäriaseman blogikirjoitus: Koiran äkillinen oksentaminen ja ripulointi


Blogikirjoitus on julkaistu 12.12.2016, kirjoitusta on päivitetty 14.11.19. Julkaisuhetkellä Tampereella ei ollut omaa, 24/7 päivystävää eläinsairaalaa. Tätä nykyä Tampereella päivystää Veter Eläinsairaala.



Kuvat © Pia Grönroos