Minulla oli kaksi koiraa. Suljin silmäni ja kun avasin ne uudelleen, koiria olikin kolme. Mitä tapahtui? Olihan tästä ollut puhetta. Paljonkin. Että ihan harkittu ratkaisu. Mutta miten se onkaan niin, että teoriassa kaikki on aina mahdollista ja jotenkin helppoa. Todellisuus saattaa näyttäytyä paljon arkisempana.
Alkuihastuksen esiripun sulkeuduttua alkaa arki ja siinä toimiminen. Sanonpa, että kahden koiran kanssa elämä oli helppoa. Siinäpä se juju taisi olla. Liian helppo elämä. Iran murroskausi ja pienen kouluttaminen. Kuin huonoäiti konsanaan koen väliin suurta riittämättömyyden tuskaa. Oma kuntoutumiseni on vielä kesken. Jokaiselle koiralle tulisi kuitenkin löytää omaa aikaa. Aikaa on vuorokaudessa melko rajallisesti. Vapaa-ajan ongelmia meillä ei ole.
Herään aamulla Irpin suukkoihin. Ira suukottaa minua suulle ja poskiin. Käy sitten nuolemassa varpaat ja muistaa, että silmät pitää suukottaa.
Rippe venyttelee ja heilauttaa häntäänsä. Rippe on kuin iso pantteri. Peppi istuu omassa aitauksessa rauhallisena. Tapittaa pienillä silmillään. Miten pentu onkin niin rauhallinen.
Pepin aamu alkaa hellyydellä ja pusuilla. Nostan koiran syliini ja se puree hellästi minua korvaan. Isot tytöt jää kotiin ja me lähdetään pienen kanssa ulos. Aamupissan jälkeen harjoitellaan kontaktia, hihnakäytöstä ja vastaehdollistamista.
Pepin jälkeen on Ripen ja Iran vuoro. Pepille jää kotiin vadillinen virikkeitä. Nappuloita vessapaperihylysyissä, raakalihaa Kongissa, puruluu. Kaikelle on käyttöä. Luun Peppi piilottaa huolellisesti. Pepin syötyä, Meri käyttää Pepin uusiksi pissalla.
Hihnakäytös on nyt se juttu, johon isojen tyttöjen kanssa kiinnitetään erityisesti huomiota. Helppoa ei ole. Metsä on lähellä ja sinne on tulipalokiire. En anna periksi ja matka metsään kestää k a u a n. Kuin alleviivatakseni asiaa jään poimimaan vielä matkan varrelta muutaman kypsän vadelman suuhuni.
Metsässä tytöt voivat juosta vapaana. Ja miten ne juoksevat! Minulla on raakalihaa mukanani. Kutsun koirat välillä luokseni syömään. Palkkaan koirat ja lasken vapaaksi. Puhallan pilliin ja koirat saavat aimo kimpaleet raakalihaa syödäkseen. Lenkin lopuksi laitan tytöt taluttimiin.
Palaamme kotiin. Peppi on menossa päiväunille. Isojakin nukuttaa.
Haaveilen pitkästä metsälenkistä.♥
Sellaisesta, jossa tuuli humisee hiljakseen puiden latvoissa. Sammalet ja jäkälät tuoksuvat rehevälle. Edessäni kulkee havunneulojen peittämä polku. Poimin marjan suuhuni. Vasemmalla pajukon keskellä vilahtaa valkoinen hännänpää. Pian sen vierestä kuuluu kimakka haukahdus. Hännät heiluvat korkealla kiivaina. Yksi, kaksi, kolme valkoista hännänpäätä. Mahtoiko olla metsähiiri, mietin hymyillen.
Saavun metsäjärven rantaan. Kaukana ulapalla ui kaakkuri. Suopursu tuoksuu.
Istahdan ja annan ajatusten levätä.
Kiitos Silas ja Meri. Kiitos Matias. Kiitos ystävät! Kiitos teidän, tähän sielunmaisemaan corgityttöjä mahtuu nyt kolme.♥ Olette rakkaita!
Kuvat © Pia Grönroos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti