Peppi 4kk

Lulubelle's Just Jazz, Peppi, 4kk

Peppi täytti neljä kuukautta. Vaihdoimme vauvapannasta oikeaan nahkapantaan. Se on Ripen peruja ja kiertää nyt Iralta Pepille. Ison tytön panta. ♥

Tämä kaunotar on osoittautunut hienoksi ja oppivaiseksi pennuksi. Uusia asioita opetellessa olen saanut iloita nopeasta edistymisestä! Peppi on todella taitava tyttö!

Kontakti. Luoksetulo. Luoksetulo pillille. Istu. Maahan. Seiso. Taakse. Jätä. Odota. Kohdetyöskentely, käsi- ja maustepurkkitarget. Häiriönsieto. Kaikissa näissä olemme edistyneet upeasti!

Koulutusten vastapainoksi tarvitaan leikkiä ja rauhassa olemista. Lepoa. Kiiretöntä nauttimista!

♥

♥

Reuhuseura! Parempaa kuin nännikumi! ☺

Kolmas koira

Minulla oli kaksi koiraa. Suljin silmäni ja kun avasin ne uudelleen, koiria olikin kolme. Mitä tapahtui? Olihan tästä ollut puhetta. Paljonkin. Että ihan harkittu ratkaisu. Mutta miten se onkaan niin, että teoriassa kaikki on aina mahdollista ja jotenkin helppoa. Todellisuus saattaa näyttäytyä paljon arkisempana. 

Alkuihastuksen esiripun sulkeuduttua alkaa arki ja siinä toimiminen. Sanonpa, että kahden koiran kanssa elämä oli helppoa. Siinäpä se juju taisi olla. Liian helppo elämä. Iran murroskausi ja pienen kouluttaminen. Kuin huonoäiti konsanaan koen väliin suurta riittämättömyyden tuskaa. Oma kuntoutumiseni on vielä kesken. Jokaiselle koiralle tulisi kuitenkin löytää omaa aikaa. Aikaa on vuorokaudessa melko rajallisesti. Vapaa-ajan ongelmia meillä ei ole. 

Herään aamulla Irpin suukkoihin. Ira suukottaa minua suulle ja poskiin. Käy sitten nuolemassa varpaat ja muistaa, että silmät pitää suukottaa.

Rippe venyttelee ja heilauttaa häntäänsä. Rippe on kuin iso pantteri. Peppi istuu omassa aitauksessa rauhallisena. Tapittaa pienillä silmillään. Miten pentu onkin niin rauhallinen.

Pepin aamu alkaa hellyydellä ja pusuilla. Nostan koiran syliini ja se puree hellästi minua korvaan. Isot tytöt jää kotiin ja me lähdetään pienen kanssa ulos. Aamupissan jälkeen harjoitellaan kontaktia, hihnakäytöstä ja vastaehdollistamista.

Pepin jälkeen on Ripen ja Iran vuoro. Pepille jää kotiin vadillinen virikkeitä. Nappuloita vessapaperihylysyissä, raakalihaa Kongissa, puruluu. Kaikelle on käyttöä. Luun Peppi piilottaa huolellisesti. Pepin syötyä, Meri käyttää Pepin uusiksi pissalla. 

Hihnakäytös on nyt se juttu, johon isojen tyttöjen kanssa kiinnitetään erityisesti huomiota. Helppoa ei ole. Metsä on lähellä ja sinne on tulipalokiire. En anna periksi ja matka metsään kestää k a u a n. Kuin alleviivatakseni asiaa jään poimimaan vielä matkan varrelta muutaman kypsän vadelman suuhuni.

Metsässä tytöt voivat juosta vapaana. Ja miten ne juoksevat! Minulla on raakalihaa mukanani. Kutsun koirat välillä luokseni syömään. Palkkaan koirat ja lasken vapaaksi. Puhallan pilliin ja koirat saavat aimo kimpaleet raakalihaa syödäkseen. Lenkin lopuksi laitan tytöt taluttimiin.

Palaamme kotiin. Peppi on menossa päiväunille. Isojakin nukuttaa. 

Haaveilen pitkästä metsälenkistä.♥

Sellaisesta, jossa tuuli humisee hiljakseen puiden latvoissa. Sammalet ja jäkälät tuoksuvat rehevälle. Edessäni kulkee havunneulojen peittämä polku. Poimin marjan suuhuni. Vasemmalla pajukon keskellä vilahtaa valkoinen hännänpää. Pian sen vierestä kuuluu kimakka haukahdus. Hännät heiluvat korkealla kiivaina. Yksi, kaksi, kolme valkoista hännänpäätä. Mahtoiko olla metsähiiri, mietin hymyillen.

Saavun metsäjärven rantaan. Kaukana ulapalla ui kaakkuri. Suopursu tuoksuu.
Istahdan ja annan ajatusten levätä.

Kiitos Silas ja Meri. Kiitos Matias. Kiitos ystävät! Kiitos teidän, tähän sielunmaisemaan corgityttöjä mahtuu nyt kolme.♥ Olette rakkaita!




Kuvat © Pia Grönroos

Rippe, Peppi ja Ira! ♥

Rippe ♥ Peppi ♥ Ira

Eilen kävimme kaikin metsälenkillä. Pieni antoi kaikkensa.
Kuvia katsoessani piti ihan itkeä vähän.
Tämä tyttö ihan solahti laumaan. Ei pelkästään siksi, että laumassa oli jo kaksi upeaa tervepäistä koiraa, vaan ennen kaikkea siksi, että pennun oma hermorakenne ja luonne ovat kuin tehty laumaelämään.

Olen saanut upean koiranpennun! Olen onnekas! ♥

Pepin arkitaidot

Kohdetyö

Tämän pelin avasin Pepin kanssa ensitöikseni heti Oslossa. Sekundäärivahvisteena eli palkkiosanana toimii: Bra. Meidän kaikki koirat osaavat tämän. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevää valita jokaiselle oma sana - myöhäistä tämä ei ole vieläkään.

Kouluttaminen ja oppiminen on helpointa hanakasti ruokaa tavoittelevan koiran kanssa. Matkaseurueessamme Norjassa, Pepin seurana oli toisesta pentueesta ruokahalultaan Iran kanssa samoissa sfääreissä oleva cardipentu, sillä meni pelin sisäistämiseen kymmenisen sekuntia. 

Kun Peppi suomeen tultuaan, vei ensimmäiseksi päivän ensimmäisen ateriansa jemmaan ja jatkoi hyönteisten tutkimista, tajusin, että meillä on talossa toinen, ei niin ruoan perso koira. Palkka pitää saada kohdilleen, joten possunkielet porisemaan! Hyvä liha on hyvää koiran kuin koiran mielestä.

Kypsä possunkieli, paistettu maksa, raakaliha. Kaikki loistavia palkkionameina. 

Kosketuskeppi lisää kohdetyöhön intoa

Peppi työskentelee mielellään. Se tekee rauhallista työtä. Olen käyttänyt Pepillä kosketuskeppiä, kättä, maustepurkkia – ja siirtänyt kosketuksen omasta kädestäni Merin käteen. Peppi pelaa sisällä ja ulkona. Olen hyvin tyytyväinen tämän koiran yhteistyökykyyn ja työmotivaatioon. Kohdetyöskentely on peli, jota pelaan kaikkien koirieni kanssa. Kyky keskittyä olennaiseen on yksi koiran tärkeimmistä taidoista. Kohdetyö kehittää erityisesti koiran malttia ja häiriönsietokykyä.

Kontakti

Peppi rakastaa ihmisiä, ihan hirmu paljon, myös vieraita. Kuka tahansa ihminen on ihana ihminen. Lapset varsinkin. Ja toiset koirat! Hyönteiset ovat ihania. Niin kiva, kuin onkaan koiranpennun antaa tutkia maailmaa – on sen tärkeää oppia pitämään kontaktia juuri oikeaan ihmiseen. 

Koulutuspäiväkirja

Oppiminen hidastuu, mikäli koiraa ei pääse palkkamaan useasti koulutusajan puitteissa. Ympäristö vei Peppiä 6-0 ja minä olin se nolla. Meni kaksi vuorokautta kunnes ymmärsin siirtää koulutusleirini hyönteisparatiisialueelta asfaltoidulle parkkipaikalle. Pepin työskentely muuttui täysin.

Tässä vaiheessa päätin alkaa pitämään koulutuspäiväkirjaa. Kirjoitin vihkoon ylös sen, mitä haluan koiran oppivan. Miten koulutan. Kirjaan havaintoja koiran oppimisesta. Mikäli koulutus ei etene, on hyvä miettiä tarvittavat korjausliikkeet.

Kriteeri? Pyydänkö liikaa, liian nopeasti? Toimiiko palkkio? Entä palkkion suunta? Kykeneekö koira keskittymään? Onko se liian nälkäinen? Tässä muutamia vaihtoehtoja, joita pohtia.

Hihnakäytös

Tätä treenataan pienissä pätkissä. Käytän Pepillä paljon liinaa. En uskalla pitää sitä kaupunkialueella vapaana, niin innokas se on ihmisten, varsinkin lasten ja toisten koirien perään. Liina antaa Pepille tilaa. Taluttimessa kuljetaan talutinsääntöjen mukaan aina kun se on mahdollista. Peppi on liidaaja, kun se kulkee yksin.  Ihan kuin Rippe.

Pepin menoa on tavattoman hauska seurata, mutta muistan hyvin olleeni tässä tilanteessa jo kerran aikaisemminkin. Ripen kanssa. Peppi on kuin Rippe, omien polkujensa onnellinen kulkija. Saan siis tehdä koko rahan edestä töitä. Eväitä työntekoon on onneksi hankittu.

Luoksetulo

Harjoittelemme sisällä ja ulkona. Päivittäin. Sisällä harjoitustuokiot ajoitetaan isojen tyttöjen ulkoiluhetkiin. Mikäli kaikki koirat ovat sisällä, meillä on kolme Peppiä. Ira ja Rippe osaavat kyllä omat nimensä, mutta Peppi ja sen liikkeet ovat vielä toistaiseksi liian iso houkutus.

Koirapilli

 

Liittyen edelliseen. Peppi saa ruokaa pillillä. Se on ehdollistunut syömään omalla paikalla pillinsoitolle. Tästä eteenpäin yleistän äänen luoksetuloon ja toivon mukaan, Peppi hoksaa jutun juonen. Hoksaa varmasti!

Kannan koirapilliä aina mukanani. Pillin ääni kantaa hyvin. Varma luoksetulo on koiran hyvä henkivakuutus!

Istu

Tästä tulee Pepille vahva komentosana. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta siihen, miksi juuri istu komennosta, on syynsä. Istu, on ihan tavattoman hieno komento, silloin, kun koira osaa tehdä sen tilanteessa kuin tilanteessa. Kun koira keskeyttää ihan mitä tahansa se on tekemässä, ja istuu aloilleen.

Koiralta toki voisi pyytää mitä tahansa muutakin, mutta istuminen on ihan parhautta!

Ripellä istu komento on selkäytimessä. Se kulkee kaiken ohi. Ripen häiriönsietokykyä on treenattu ja tosi paljon. Entinen pallofanaatikko istuu kuin tatti lattiassa ja minä saan pallotella, pompotella, heittää palloa seinään, vierittää palloa koiran ohi – ja mitä tekee Rippe. Istuu ja katsoo minua.

Juuri näin vahvaksi minä haluan Pepinkin istu-komennon! 


Peppi istuu tyttöjen kanssa. Se istuu päästäkseen ulos. Kun mennään hissiin. Kun ollaan hississä. Istuu saadakseen ruokakuppinsa, milloin harvoin evästä jää kuppiin asti. Peppi tunnistaa jo komentosanan istu, mutta edelleen, usein vain poimin ja palkitsen käytöstä sen toiminnasta. Koiranpennut osaavat istua luonnostaan. Vahvistan istumista ja häiriönsietoa. Jotta vieras ihminen pääsee silittämään Peppiä, pitää Pepin ensin rauhoittua ja istua aloilleen.

Kurakelien jälkeen on huippuhienoa, että koirat osaavat esimerkiksi istua eteisessä ja odottaa pesuvuoroaan.

Kriisitilanteissa ja kierrosten noustessa se, että kaikki istuvat aloilleen käskystä on ihan parhautta!  Tuikitarpeellinen ja hieno taito!

Rauhoittuminen

Peppi on rauhallinen pentu. Kynsienleikkuusta se ei perusta. Se leikkuu mitään, mutta paikoillaan olo, kiinnipitäminen. Peppi on pitkä pötkö. Opetan sitä makaamaan kyljellään ja rauhoittumaan siihen. Helpoiten homma käy, kun Peppi saa samalla evästä syödäkseen.

Rauhoittumiseen riittää pieni pala, jota se saa työstää siinä samalla, kun minä silitän sitä, käyn läpi sen tassuja. Katson korvat ja kurkin hampaita. Leikkaan kynsiä jälleen ihan vähän kerrallaan, jotta samaa asiaa voidaan toistaa useasti. Silas namittaa Peppiä ja minä saan rauhassa keskittyä kynsiin. Toimii hienosti!

Luopuminen

Luopuminen on sitä, että kuljen Pepin ruokakupin ohi ja pudotan sinne lisää ruokaa. Teen tarvittaessa vaihtokauppoja. En ota mitään pois antamatta tilalle jotain pientä.

Ei voi olla sattumaa, että kaikki koirani osaavat luopumisen luontaisesti. Luopuminen on ollut ääreistä helppoa Ripelle, kohtuu helppoa Iralle. Häiriönsietoa tässäkin asiassa on toki harjoiteltu. Kuten Rippe, Peppikin pudottaa ulkona suuhun ottamiaan asioita ihan vain kysymällä, mitä sulla on suussa?

Olen kerännyt jo liudan Pepin löytämiä muovijätteitä. Niin paljon, että olen nimennyt jo toiminnan jätä-komennolla. Palkkaan aina, kun käytän jätä-sanaa. 

Pepin päivään sisältyy 3-5 aktiivista lyhyttä koulutusjaksoa. Koulutan yhtä asiaa kerrallaan. Pepin arki sisältää kuitenkin kaikkia sen tarvitsemia taitoja. Keskityn poimimaan käytöksiä ja vahvistamaan jo olemassa olevia pitkin päivää. Peppi vahtii edelleen vahvasti ympäristöään, joten sen koulutus sisältää myös aimo annoksen vastaehdollistamista.

Punaisen koiran pää on löytynyt! Olen iloinen ja innoissani! 

Peli on avattu!

Mä lupasin Iran jälkeen ja nyt Pepin jälkeen, itselleni, että jos mä vielä otan koiran, mä aloitan sen kanssa koulutuksen viimeistään sen täytettyä 5 viikkoa.  Niin hienoa on koiranpennun kouluttaminen!
Vanhemman pennun kanssa on omat haasteensa. Kun pentu muuttaa 4 kuukauden ikäisenä koira-aitauksesta maaseudun rauhasta keskelle kaupunkia kerrostaloasuntoon – kaikkien uusien äänien ja ärsykkeiden keskelle, on kädet täynnä töitä.

Mutta mä tykkään näistä töistä.

Olen kouluttanut jokaista koiraani  KLIK Joy of Learning: Perustaidot koirallesi kurssien avulla. Palasin näihin perusteisiin jälleen. Homma alkaa sillä, että luen Tommy Wirénin ja Päivi Romppaisen kirjan Onnistu koirasi koulutuksessa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Kertaus on… mitä siitä nyt sitten sanotaankaan. Mutta sen olen huomannut, että yllättävän nopeasti ihmismieli alkaa soveltaa – täsmällisyyden sijaan joustaa, luistaa ja luovia. Kertaus on paikallaan.
 

Bra! 

On paljon mahdollista, että osallistumme Pepin kanssa Perustaidot koirallesi kurssille. Joku voi miettiä, että mitä mä siellä koko ajan ramppaan. Mä mietin sitä itsekin. Mutta tiedän tähän vastauksen. Kurssille osallistuminen tuo aina lisäpotkua ja motivaatiota opiskeluun. Se on se, kun maksaa kurssista, niin sitä ottaa homman ihan asiakseen. Se ja kannustava ilmapiiri. Se ja kuinka joka ainoa kerta saa hämmästyä, kuinka taitavia koiranpennut ovat!

En halua vertailla koiriani vaan haluan oppia kouluttamaan jokaista koiraani niin, että viestiyhteys on selkeä. Miten se sellaiseksi saadaan jää minun ratkaistavakseni. Jokainen koira on yksilö ja sellaisena sitä pitää kouluttaa.

” On ollut huojentavaa tajuta, että opitaan asioista yhdessä. Jos eläin kieltäytyy yhteistyöstä, voi miettiä, miten voisin tehdä asian eläimelle yksinkertaisemmaksi. ”

Siinä se on aika hyvin kiteytettynä.

” Sääntöjä ei tarvitse olla paljon, mutta koko perheen on pidettävä niistä johdonmukaisesti kiinni. Koira oppii kaiken aikaa eikä vain silloin, kun ihminen on päättänyt kouluttaa sitä.”

Meillä vanhemmat koirat opettavat nuorta. Hyvässä ja pahassa. Koiranpentu leimautuu tosi herkästi perheen koiriin. Tästä syystä pennun kanssa ulkoillaan paljon siten, että Peppi ulkoilee yksn.  Isot tytöt lenkkeilevät keskenään. Koulutushetket rauhoitetaan meidän kahden väliseksi laatuajaksi. Tällä pyrin varmistamaan, että koiranpentu sitoutuu meihin ihmisiin. Lauman koiriin se sitoutuu jokatapauksessa lujasti, eikä Iran ja Ripen tarvitse tehdä tässä edes töitä.

Sen aikaa, kun isot tytöt ulkoilevat saa pentu harjoitella yksinoloa.

Koirat pitävät rutiineista. Rutiinit kehystävät koiran päivää ja pitävät ne tyytyväisenä. Kun kotiin tulee koiranpentu heittävät rutiinit häränpyllyä. Hetkeksi, kunnes sitten elämä löytää tutuille uomille. Sopeutumista vaaditaan kaikilta. Yhteen hiileen puhaltamista.  Yhteisiä pelisääntöjä siitä, miten pennun kanssa toimitaan.

Ruokarauha ja rauhoittuminen. Riittävä uni. Sopivasti fyysisesti kuormittavaa liikuntaa, muutamat hepulit ja reilusti aivotöitä. Paljon rapsutuksia ja rakkautta. Näillä eväillä saatellaan Peppi kasvutaipaleelle.

” Kouluta koirallesi käytökset, joita tarvitset arjessa. Määrittele itse, mitä tarvitset ja mikä sinulle riittää; mikä saa teidän arkenne sujumaan helpommin.”

Koiran elinkaareen liittyy paljon erilaisia kehitysvaiheita. On mörkökautta, murrosikää, teiniangstia, sukukypsyyttä. Kaikissa näissä kehitysvaiheissa koiranpennun kanssa tehty peruskoulutus pohjatyönä helpottaa huomattavasti työskentelyä. Kun yhteydet ovat hukassa, on jokunen lanka kuiten mistä pitää kiinni.

”Peruskäytösten opettaminen luo pohjan kaikelle muulle oppimiselle. Kun koira osaa pysyä ihmisen lähellä, luopua havittelemastaan kohteesta, rauhoittua ja tehdä kohdetyöskentelyä, muiden käytösten eli peruskäytösten sovellutusten kouluttaminen helpottuu.”

Aivotöiden lomassa pitää levätä

Tässä on meidän tämänhetkinen söpöystyömaa. Ottaa paljon, mutta antaa vielä enemmän! ♥
Lainaukset Tommy Wiren, Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa





Kuvat © Meri Karhunen

Peppi tuli taloon! ♥

Peppi! ♥

Lulubelle's Just Jazz, Peppi 4kk, on tullut kotiin! Voitte uskoa, talo on täynnä ääntä, riemua, iloa, murinaa ja vaikka mitä! Mitä muuta voi odottaa, kun tällainen pieni ja suloinen, erittäin eloisa koiranpentu tulee taloon! ♥

Pieneksi hetkeksi tässä on nyt kädet täynnä töitä! ☺

Kiitos Elisabeth, Kennel Lulubelle, tästä hurmaavasta pikkuneidistä! ♥
Thank you Elisabeth for this sweet baby!

♥