 |
| Onnenapilat! ♥ |
♥
torstai 30. kesäkuuta 2016
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Julkkikset
Nyt me ollaan sitten ihan julkkiksia. Me ja meidän Hanna. Meistä tehtiin ihan ikioma reportaasi Corgiset-lehteen!
Heti kihahti hattuun. Ei muille, mutta emännälle. Kun se on ainoa, joka pitää hellehattua.
Aamu-uinnilla emäntä hymyili ja heilutti kättänsä kaikille vastaantulijoille,
niinko kuninkaalliset.
On niinko varma, että kaikki tunnistaa meidät nyt.
Emännänkin, vaikka siitä ei ollut lehdessä vilaustakaan.
Hyttysiä kuulemma hätisti, mutta kyllä mä arvasin, että se on tää
meidän julkisuus.
Mekin saatiin Ripen kanssa lukea se artikkeli. Hyvin oli kirjoitettu, just sanasta sanaan niinko olin ajatellut. Mutta yhden asian unohdin. Sen, ett’ vaik emäntä huoltaa meitä usein, niin ahkerin huoltaja oon kuitenkin mä.
Jos sulle ei tule lehteä, voit lukea meidän huolto-ohjeita KLIK tästä linkistä. Lehteen painettiin vähän mun koiruuksiakin, mutta tää on vaan meidän emännän versio.
Heti kihahti hattuun. Ei muille, mutta emännälle. Kun se on ainoa, joka pitää hellehattua.
Aamu-uinnilla emäntä hymyili ja heilutti kättänsä kaikille vastaantulijoille,
niinko kuninkaalliset.
On niinko varma, että kaikki tunnistaa meidät nyt.
Emännänkin, vaikka siitä ei ollut lehdessä vilaustakaan.
Hyttysiä kuulemma hätisti, mutta kyllä mä arvasin, että se on tää
meidän julkisuus.
Mekin saatiin Ripen kanssa lukea se artikkeli. Hyvin oli kirjoitettu, just sanasta sanaan niinko olin ajatellut. Mutta yhden asian unohdin. Sen, ett’ vaik emäntä huoltaa meitä usein, niin ahkerin huoltaja oon kuitenkin mä.
Jos sulle ei tule lehteä, voit lukea meidän huolto-ohjeita KLIK tästä linkistä. Lehteen painettiin vähän mun koiruuksiakin, mutta tää on vaan meidän emännän versio.
Corgimaisen hyvää kesää toivottaa Irpi ja Rippe! ☺
Ps. Rippe näyttää mallia, miten pitää suhtautua julkisuuspaineisiin! ☺
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Juhlahumussa
Meillä vietettiin juhlia.
Juhliin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Koirat huomasivat heti, että jotain uutta on ilmassa.
Se, että tavarat vaihtavat paikkaansa, uusia tavaroita tulee ja vanhoja poistuu ovesta, ihmiset ovat kiireisiä, imuri pauhaa tämän tämän ja lopulta ihmiset ovat hikisiä ja kireitä, ei välttämättä nostata koiran tunnelmia.
Irpi, joka on sietänyt imurointia hyvin, jopa niin, että olen saanut sitäkin imuroida, sai nyt koko kapistuksesta tarpeekseen. Se tarjoutui lähtemään lenkille ihan joka kerta, imurin käynnistyessä. Sille tuli imurista stressi.
Hienosti koirat kestivät. Sen, että lempimatot ja kopat katosivat ovesta ulos. Tilaa piti tehdä. Odotimme paljon vieraita. Sen, ettei rapsutuksia ja huomiota liiemmälti herunut juhlavalmistelujen lomassa. Hienosti kestivät! Juhlapäivänä kaikki oli valmista!
Meille oli selvää, että koirat juhlisivat yhdessä meidän kanssamme. Ripen suhteen olin täysin luottavainen, Irpin kanssa olin odottavalla kannalla, sillä nämä olivat Iran ensimmäiset isot juhlat. Se, että talo tupsahtaa yks kaks täyteen tuttuja, vähemmän tuttuja ja vieraita saattaa aiheuttaa koirassa ihmetystä, jännitystä ja pelkoakin. Joskus voi olla viisasta hankkia koiralle hoitopaikka juhlien ajaksi tai rajata joku tila asunnosta vain koiran käyttöön.
Pääsääntöisesti meillä otetaan vastaan ihmiset, niin tutut kuin vieraatkin erittäin mallikkaasti. Erittäin äänekkäästi, mutta hyvin mallikkaasti. Mikäli koiriin ei tullessa kiinnitetä huomiota, ne rauhoittuvat nopeasti.
Vieraitakin olin miettinyt, ohjeistanut vähän etukäteen, lapsiperheitä, että malttaisivat lapset, odottaa ja antaa koirien tulla itse tutustumaan. Se, että on paljon väkeä rajatussa tilassa kaventaa koirankin tilaa. Tutustumisessa on tärkeää edetä eläimen ehdoilla. Ohje pätee tietenkin niin pieniin kuin isoihinkin ihmisiin.
Me ihmiset pidämme liiankin itsestään selvänä sitä, että koiran tulee kestää meitä ihmisiä, siinä sen koiran iholla, missä tilanteessa tahansa. Tämä siitäkin huolimatta, että harva meistä ihmisistäkään on ratkiriemuissaan, jos ventovieras ihminen tulee ihan iholle. Me odotamme koiralta hyvää käytöstä, mutta saatamme unohtaa käytöstavat itse.
Kun koiralle annetaan rauha ja tilaa, se osaa kyllä käyttäytyä. Sama pätee ihmiseen.
Koiraa saa silittää, jos se hakeutuu itse silitettäväksi. Tällöinkin on syytä ihmisen käyttäytyä rauhallisesti. Jos koira syö, nukkuu tai lepää omissa oloissaan, ei koiraa kannata häiritä.
Juhlaherkkuja ei kannata koiran kanssa jakaa. Siinä missä yhdestä juhlavieraasta on kiva antaa lautaselta herkkupaloja saattaa toinen juhlavieras kokea vieressä tuijottavan ja kuolaavan koiran ahdistavaksi. Kun kukaan ei anna mitään, ei koirakaan odota keneltäkään mitään.
Juhlissa koirilla on työ ja tekeminen pysyä mukana juhlahumussa. Mutta hyvin ne pysyivät, meidän paimenkoirat. Kenenkään lautaselta ei kadonnut herkkuja. Kukaan ei kompastunut koiraan. Ketään ei ahdisteltu. Koirat löysivät tilaa itselleen ja hellästi rapsuttavia käsiä. Meidän koirat loistivat yhdessä juhlan varsinaisen tähden kanssa, koko pitkän päivän.
Ei ole ihan pikku juttu, tulla sulavasti toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Meidän koirat tulevat! Irpikin! ♥
Koirat saivat paljon ansaittua ihailua osakseen! Welsh corgi cardigan rotuna sai meidän tyttöjemme myötä monta uutta ihailijaa!
Olen syystä koiristani ylpeä!☺
Kuvat © Hanna Uosukainen ja Pia Grönroos
Juhliin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Koirat huomasivat heti, että jotain uutta on ilmassa.
Se, että tavarat vaihtavat paikkaansa, uusia tavaroita tulee ja vanhoja poistuu ovesta, ihmiset ovat kiireisiä, imuri pauhaa tämän tämän ja lopulta ihmiset ovat hikisiä ja kireitä, ei välttämättä nostata koiran tunnelmia.
Irpi, joka on sietänyt imurointia hyvin, jopa niin, että olen saanut sitäkin imuroida, sai nyt koko kapistuksesta tarpeekseen. Se tarjoutui lähtemään lenkille ihan joka kerta, imurin käynnistyessä. Sille tuli imurista stressi.
Hienosti koirat kestivät. Sen, että lempimatot ja kopat katosivat ovesta ulos. Tilaa piti tehdä. Odotimme paljon vieraita. Sen, ettei rapsutuksia ja huomiota liiemmälti herunut juhlavalmistelujen lomassa. Hienosti kestivät! Juhlapäivänä kaikki oli valmista!
Meille oli selvää, että koirat juhlisivat yhdessä meidän kanssamme. Ripen suhteen olin täysin luottavainen, Irpin kanssa olin odottavalla kannalla, sillä nämä olivat Iran ensimmäiset isot juhlat. Se, että talo tupsahtaa yks kaks täyteen tuttuja, vähemmän tuttuja ja vieraita saattaa aiheuttaa koirassa ihmetystä, jännitystä ja pelkoakin. Joskus voi olla viisasta hankkia koiralle hoitopaikka juhlien ajaksi tai rajata joku tila asunnosta vain koiran käyttöön.
Pääsääntöisesti meillä otetaan vastaan ihmiset, niin tutut kuin vieraatkin erittäin mallikkaasti. Erittäin äänekkäästi, mutta hyvin mallikkaasti. Mikäli koiriin ei tullessa kiinnitetä huomiota, ne rauhoittuvat nopeasti.
Vieraitakin olin miettinyt, ohjeistanut vähän etukäteen, lapsiperheitä, että malttaisivat lapset, odottaa ja antaa koirien tulla itse tutustumaan. Se, että on paljon väkeä rajatussa tilassa kaventaa koirankin tilaa. Tutustumisessa on tärkeää edetä eläimen ehdoilla. Ohje pätee tietenkin niin pieniin kuin isoihinkin ihmisiin.
Me ihmiset pidämme liiankin itsestään selvänä sitä, että koiran tulee kestää meitä ihmisiä, siinä sen koiran iholla, missä tilanteessa tahansa. Tämä siitäkin huolimatta, että harva meistä ihmisistäkään on ratkiriemuissaan, jos ventovieras ihminen tulee ihan iholle. Me odotamme koiralta hyvää käytöstä, mutta saatamme unohtaa käytöstavat itse.
Kun koiralle annetaan rauha ja tilaa, se osaa kyllä käyttäytyä. Sama pätee ihmiseen.
Koiraa saa silittää, jos se hakeutuu itse silitettäväksi. Tällöinkin on syytä ihmisen käyttäytyä rauhallisesti. Jos koira syö, nukkuu tai lepää omissa oloissaan, ei koiraa kannata häiritä.
Juhlaherkkuja ei kannata koiran kanssa jakaa. Siinä missä yhdestä juhlavieraasta on kiva antaa lautaselta herkkupaloja saattaa toinen juhlavieras kokea vieressä tuijottavan ja kuolaavan koiran ahdistavaksi. Kun kukaan ei anna mitään, ei koirakaan odota keneltäkään mitään.
Juhlissa koirilla on työ ja tekeminen pysyä mukana juhlahumussa. Mutta hyvin ne pysyivät, meidän paimenkoirat. Kenenkään lautaselta ei kadonnut herkkuja. Kukaan ei kompastunut koiraan. Ketään ei ahdisteltu. Koirat löysivät tilaa itselleen ja hellästi rapsuttavia käsiä. Meidän koirat loistivat yhdessä juhlan varsinaisen tähden kanssa, koko pitkän päivän.
Ei ole ihan pikku juttu, tulla sulavasti toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Meidän koirat tulevat! Irpikin! ♥
Koirat saivat paljon ansaittua ihailua osakseen! Welsh corgi cardigan rotuna sai meidän tyttöjemme myötä monta uutta ihailijaa!
Olen syystä koiristani ylpeä!☺
Kuvat © Hanna Uosukainen ja Pia Grönroos
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Maaseutua ei voi tuoda
Se pitää kokea. ☺
Edelliskerralla Irpi karkasi naapurin isännän kanalaan. Tällä kerralla likat keksivät karata hoitamaan naapurin kaneja, lampaita ja hevosia. Rippe olisi hoitanut myös heidän kissaansa, mutta kissan mielestä Rippe oli liian innokas.
Pyhästi koirat aina lupasivat, etteivät enää toista tai kolmatta kertaa pihasta poistu. Vaan kun silmä vältti, kuiskuttelivat keskenään, että eikö kuiten vielä kerran lähdetä.
Jos nyt tästä jotain hyvääkin, niin pillille tulot ovat kohtuu varmoja. Paimennuksen voi jättää kesken, kun pilli soi! ☺Hyvä tytöt!
Maaseudun rauhassa Hornet lensi yliääninopeudella aiheuttaen sellaisen pamauksen, että kuvittelin vähintään meteorin pudonneen mökin katolle.
Ikkunat helisivät ja koko mökki tärisi.
Koiria pamaus ei hetkauttaunut! Jälleen iloinen asia. Tytöillä on hyvät hermot!
Sade ropisi huopakattoon.
Tuuli puhalsi jokaisesta nurkasta. Me kääriydyttiin vällyjen alle. Koira laittoi itsensä kiepille niskaa vasten ja toinen lämmitti polvitaipeessa. Hyvä siihen oli nukahtaa.
Aamu lenkki, aamu-uinti ja aamusauna. Järvi oli peilityyni ja minulla uimaseuraa siinä.
♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)