Hyvää pääsiäistä! ☺

Virvon varvon, tuoreeks terveeks,
herkkuseks luuks, makoisaks makkaraks,
iloseks leikiks! ☺

               

                   Toivottavat Rippe ja Irpi! ♥

Kevättä ilmassa! ☺

Tiiättekö sen tunteen, kun melkein saa jotain, muttei sitten ihan?

Me Ripen kanssa tiietään tää tunne tosi hyvin. Tai oikeastaan mä voin puhua vain omasta puolestani. Nimittäin, joka kerta, kun emäntä avaa pakastimen, mä toivon, että mekin saadaan jotain. Meidän herkkuluita on pakastimessa iso kasa.
Mutta aina me ei saada niitä vaikka pakkasen ovi käy. Joskus sieltä tulee esmes mansikoita. Tai puolukoita. Tai kuhaa. Ei läheskään aina meidän luita. Meidän luita tulee vaan kerran päivässä.

Me ollaan aika hyvin totuttu näihin pieniin pettymyksiin. Me ollaan tässä asiassa viisaampia kuin meidän emäntä. Rippe ei vaivaudu edes keittiöön. Se tunnistaa mustikkapussit.

Meidän emäntä oli ihan samassa tilanteessa, kun siltä poistettiin se kipsi. Niinko pakastimen ovella. Se oli kyl hurjan iloinen, kun se pakkasen ovi narahti. Tai siis, kun se kipsi poistettiin.
Se oli niinko suunnitellut, että pääsee meidän kanssa heti metsälle. Että ostaa samppanjapullon ja kilistelee sillä. Pitkän toipumisen iloksi.

Mut kuinkas kävikään!! Emännän pakkasesta tuli ihan pihlajanmarjoja. Se murtuma oli niin paha, ettei se jalka nyt sitten toimi. Sitä pitää jumpata. Erityisen paljon. Jumpan lisäksi tarvitaan paljon kärsivällisyyttä. Mut mitä! Onko emäntä treenannut kärsivällisyyttä niinko me? Ei ole. Et me ollaan sitten tässäkin asiassa viisaampia kuin meidän emäntä. Me on kyl harjoiteltu. Paljon. Ja me ollaan tosi hyviä. Niin hyviä, että emäntää aina ihmetyttää, ett kuin me voidaan. Ja kuin mäkin.
No mä olen vahva luonne.

Emännän pitää nyt levätä. Kerätä voimia, jumpata ja opetella kävelemään. Rippe lepää emännän kanssa tosi mielellään.
Yhden kyynärsauvan sijaan emäntä tarttee välillä kaksi. Ja se käy nyt tosi usein pakastimella. Tuleeko luita? Ei tule. Tulee kylmäpussi. Mä käyn aina nuuskimassa, että vainko se? Rippe ei taaskaan vaivaudu. Taas se tietää.
Joskus mä ihmettelen, että mistä Rippe voi aina tietää?

Emäntää suretti, kun se ei päässyt meidän kanssa keväthangille. Me on tsempattu sitä paljon. Että ei se niin haittaa.  Mä aina herätän sen pusuilla. Rippe pussaa sitä joka kerta, kun emäntä käy sen kanssa ulkona. Kaksin. Se on ihan huippua Ripen mielestä. Rippe kävelee kuulemma ihan supernätisti. Tietysti. Se tietää, ettei emäntä ole kunnossa. Mä pääsen keväthangille mun ♥ ystin Hannan kanssa. Hanna käy usein ja se on mun mielestä ihan huippuhieno juttu!

Me käydään emännän kanssa nyt vaan pikkulenkeillä. Emäntä hankki sellaisen jakajan, hihnaan, että se voi viedä meitä molempia yhdessä hihnassa. Se on helpompaa kahden kepin kanssa. Se laittaa meidän kiinni vyötäisille. Juoksuvyöhön. Niin sen kädet jää vapaaks. Tai ei ne jää vapaaks kun sillä on ne kepit. Mut näin me päästään kulkemaan kaikin. Onneksi me on opeteltu kulkemaan fiksusti. Emäntä on nyt ihan hirmu ylpeä kaikesta siitä mitä me osataan. ♥

Puhelinkuva. Laatu on siks vähän huono, ko halvoissa on harvoin hyvä kamera.
Mut ei auta. Joskus mua houkuttaa puhelimet liiaksi.

Me osataan olla paikalla. Sivulla. Kulkea takana. Ja me osataan ohittaa meille tututkin koirat ilman ett mentäis niitä nuuskimaan. Se on emännän mielestä iso juttu se.
Emännän mielestä meidän rotu sopisi tosi hyvin myös liikuntarajoitteiselle. Me ollaan niin taitavia.
Ja meillä on hirmu hyvä huumorintaju! ☺Sitä tarvitaan aina!

 
Keväthankien sijaan me on nyt leikitty paljon kotona. Mä kerään mahdollisimman monta lelua suuhun ja sitten hätyytän Rippeä. Et leikitään. Rippeä ei aina innostu. Mua innostaa aina. Onneksi emäntääkin innostaa. Jos emäntää innostaa niin Rippekin innostuu kanssa. Mä oon huomannut. Emäntä nauraa mulle, että mä olen vähän kujeilija. Tiiän jo hyvin, mistä naurusta pitää vetää. Mä oon taitava löytään oikeita naruja. ☺

Aamuisin emäntä avaa aina parvekkeen oven. Lintujen kevätlaulu raikaa meille sisälle asti. Mä haluun aina heti leikkiä. Emäntä tulee tosi hyvälle tuulelle, kun me leikitään. Se nauraa ja ottaa kuvia meistä. Emännän mielestä me ollaan ihan rakkaita hassuja. Ihan parhaita! ☺ 

Pentu tuli taloon! ♥

Vuosi sitten elimme jännittäviä aikoja. Lensimme Silaksen kanssa Osloon noutamaan meidän uutta koiranpentua. Elisabeth Lærumin kennelistä, Lulubelle’s Eager Explorer, Ira, oli tulossa kotiin!💓

Reilua viikkoa aikaisemmin olin lähettänyt Elisabethille, ilmatiiviissä pussissa, pienen norsukuvioidun käsipyyhkeen, jonka kanssa minä ja Rippe olimme nukkuneet kuukauden. Pyyhe oli siis kyllästetty hyvin meidän tuoksuillamme. Elisabeth antoi pyyhkeen Iralle, sen petiin, jotta Ira sai tutustua meihin tuoksujemme kautta jo ennalta.

Evira harmiksemme oli juuri vuoden alusta muuttanut tuontimääräyksiä Norjan suhteen, joten saimme Iran haetuksi kotiin vasta koiran täytettyä 4kk. Viimeiset viikot jännäsimme pennun painonkehitystä. On pennun painosta kiinni, voiko se matkustaa lentokoneen matkustamossa vaiko ruumassa. Ira ja kassinsa painoivat alle 8kg, joten saimme pennun matkustamoon. Lisätietoja: KLIK

Otimme ennalta selvää erilaisista konetyypeistä ajatellen koiranpennun kanssa matkustamista ja pennun sijoittamista laukkuineen penkin alle, kuten lentoyhtiön ohjeistus vaati. Valitsimme lennot näiden tietojen perusteella. Halusimme, että pentu matkustaa mahdollisimman mukavasti. Onneksemme lennolla ei ollut mukana yhtään allergista, kukaan ei vaatinut että Iran olisi täytynyt matkustaa ruumassa.

Emme halunneet jättää mitään sattuman varaan. Mikäli Ira olisi päätynyt matkustamaan ruumassa, Elisabeth olisi lainannut meille tähän tarkoitukseen sopivan lentoboxin.

Kun ensimmäisen kerran nostin Iran syliini Oslossa, Ira painoi pienen päänsä vasten kaulaani, se rentoutui heti siihen. Olin maailman onnellisin ihminen! ♥Jo se, että olin saanut Ripen elämääni teki minut onnelliseksi ja nyt vielä tämä suloinen pieni tyttökoira siihen lisäksi. Olin pakahtua onnesta!

Ira hurmasi lennolla jokaisen! Lentokenttähenkilökunnan Oslossa. Finnairin lentohenkilöstön,  lentokapteenia myöten, ja kaikki samalle lennolle osuneet kanssamatkustajat. Mihin ikinä menimme, pieni pentu herätti heti suurta ihastusta. Ira oli rauhallinen koko lentomatkan Oslosta Helsinkiin ja automatkan Helsingistä Tampereelle.

Kun Silas sitten toi Ripen ulos tutustumaan Iraan – näki heti, että Ira tunnisti Ripen. Ira oli rakastunut Rippeen jo nuuskutellessaan sen tuoksuja lähettämästämme pyyhkeestä. Rippe oli häkeltynyt ja innoissaan pienestä. Yhdessä kaikin tulimme sisälle. Pitkä odotus oli päättynyt. Meidän rakas Ira oli tullut kotiin!♥

Rippe otti Iran heti äidilliseen suojelukseensa. Rippe tarjosi Iralle jopa tissinsä, vaikka Iralla oli jo isot terävät maitohampaat. Minun kävi Rippeä sääliksi. Ripen tissit muuttuivat puremista mustiksi, mutta itse se ei ollut asiasta moksiskaan. Mihin pieni pentu menikin, sillä oli nyt tukena ja turvanaan Rippe.

Kohti suuria seikkailuja ☺

Nimi on enne?

Sain kuulla tästä usein, kun nimesin pennun Iraksi. Totuus on, että kaikki koiranpennut ovat pieniä terroristeja. Tai ainakin asia kannattaa ottaa huomioon. Mielellään jo ennen kuin pentu tulee taloon. Arvomatto ja koiranpentu ovat huono yhdistelmä. Arvoesine ja koiranpentu, yhtä huono.

Koiranpennut tykkäävät ovenkarmeista, jalkalistoista, sähköjohdoista, kengännauhoista, matoista, vetoketjuista, tyynyistä, puhelimista, huulipunasta, tapeteista, seinistä. Jäikö jotain mainitsematta? Varmasti. 

On niin, että ihminen saa katsoa peiliin, jos koiranpentu on rikkonut jotain sellaista, mikä olisi pitänyt säilyä ehjänä. Koiranpennut eivät osaa lukea ajatuksia eivätkä toiveita. Koiranpennuilla on pakottava tarve pureskella. Pennulla pitää siis olla koko ajan saatavilla paljon sallittua purtavaa.

Kun pentu tulee taloon, sen on hyvä antaa rauhassa tutustua asuntoon. Koiranpennulle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarjota heti sen tultua koko kotia temmellyskentäksi. Viisainta on rajata pennulle pentuturvallinen alue. Kompostiverkoilla tai koiraportilla tekee yhdestä huoneesta helposti mukavan ja turvallisen pentulan.

Meillä portilla muusta asunnosta rajattu pentula tehtiin olohuoneeseen. Olohuoneessa oli lisäksi veilä pienempi pentuaitaus, jossa Ira sai silloin tällöin nukkua ja leikkiä sekä harjoitella yksinoloa.

Pentuaitaus toi rauhaa Iralle ja Ripelle. Olohuoneessa Ira sai temmeltää Ripen kanssa rauhassa. Nukuimme Iran kanssa ensimmäisen kuukauden olohuoneessa siskonpetissä, minä ja Rippe, kunnes siirryimme kaikin nukkumaan makuuhuoneeseen.

Sisäsiistiksi harjoituksen kautta

Koiranpentu on harvoin sisäsiisti muuttaessaan kasvattajalta uuteen kotiinsa. Omistajan ensimmäisiä tehtäviä onkin sisäsiisteyden opettaminen. Pennulle tarjotaan sisällä paikka, johon se saa tehdä asiansa. Vuodesuojat ja pestävät pissa-alustat, ovat hyviä alustoja tähän tarkoitukseen. Sanomalehtikin käy.

Koiranpentu pissaa usein. Leikittyään. Nukuttuaan. Syötyään. Innostuttuaan. Mitä useammin omistaja vie koiransa ulos asioille, sen nopeammin pentu oppii asiat tekemään ulos. Jos pentu hengailee oven edessä, nappaa pentu syliisi ja kanna pentu sinne, mihin sen haluat asiansa tekevän.

Eräänä aamuna herätessämme Ira oli paketoinut luunsa vuodesuojan sisälle. Arvelin, ettei alustoja enää tarvita. Olin oikeassa.

Koiranpennut oppivat usein sisäsiistiksi samalla kun maitohampaat vaihtuvat. Kuten monessa asiassa, myös tässä koiranpennut ovat yksilöitä. Joku voi oppia vähän myöhemmin sisäsiistiksi kuin toinen, olematta kuitenkaan mitenkään poikkeava.

Pelisäännöt 

Koiranpennun kanssa kannattaa rakentaa yhteiset pelisäännöt. Näitähän kannattaa miettiä jo vähän ennen kuin se koira kotiutuu. Sängyssä tai sohvalla, joko saa tai ei saa oleskella. Jos päästät koiran sohvalle, opeta koiralle myös alastulo. Pientä pentua ei kannata nostaa sohvalle, tai sänkyyn, vaan pennun kanssa kannattaa seurustella lattiatasossa. Tapaturmariskit kannattaa huomioida. Ylöspäin kiipeäminen on pennulle huomattavan paljon helpompaa, kuin turvallinen, hallittu alastulo. Pienen pennun motoriikka ei vielä riitä tähän.

Jos haluat syödä rauhassa, vuosienkin kuluttua, älä anna koiralle murentakaan pöydästä tai omista eväistäsi. Useimmat meistä huomaavat, että koira nukkuu samassa sängyssä kuin me itse - ja aamupalaleivästä voi hyvin tarjota pienen palan koiralle.

Turvalliset rutiinit luovat koiranpennulle turvallisuuden tunnetta.

Jos epäilet omia kouluttajan taitojasi, tai taitoja ei ole, tai taidot ovat vanhentuneet, suorastaan ruosteessa, petraa tässä! Opiskele ja osallistu perustaitokursseille. Luota nykytietoon ja palkitseviin koulutusmenetelmiin!

Kirjavinkki

Tarvikepankki

Mitä pennulle hankitaan on usein eri asia kuin mitä pentu tarvitsee. Musti ja Mirrihän on kuin suuri karkkikauppa, josta tekee mieli ostaa koiranpennulle vaikka mitä. Meillä oli jo ennestään vaikka mitä Ripen pientä ja Pumpulin jäämistöä. Tästä huolimatta innostus valtasi mielen.

Kevyen taluttimen pentu tarvitsee, ja hyvän säädettävän pannan. Vesi- ja (ruokakupin). Ruokakupiksi käy hyvin aktivointipallo tai aktivointikuppi. Oma peti on kiva. Turvallisia puruleluja. Aktivointileluja. Varsin aktivointipallo ja Kongit ovat olleet meillä suosittuja. Puruluita. Hammasharjan. Ihan tavallinen lasten Jordan, se on mielestäni paras.

Turkinhuoltoon: hyvä shampoo ja mukava harja. Kynsileikkurit.

Laadukasta ruokaa. Mielellään sitä samaa, mitä pentu on syönyt kasvattajankin luona. Jos tämä ruoka ei jostain syystä pennulle tunnu sopivan - ota yhteyttä kasvattajaan. Myöhemmin koira tarvitsee mahdollisesti valjaat ja pitkän liinan. Valjaita kannattaa aina sovittaa liikkeessä asiantuntevan myyjän opastuksella.

Kotiapteekkituotteiksi koiranpennuille sopiva maitohappobakteerivalmiste tasapainottamaan satunnaisia vatsan sekameteleitä, sekä ripulin varalle elektrolyyttijauhetta.

Vakuutukset

Koiranpennulle on hyvä hankkia vakuutus. Sairaskuluja ajatellen. Rokotuskuluja vakuutus ei kata, mutta vakuutus on hyvä olla yllättävän sairastumisen tai tapaturman varalle. Vastuuvakuutusta kannattaa miettiä, jos sattuu saamaan kovin kekseliään ja aktiivisesti askartelua harrastavan yksilön.

Mitä me saimme? 

Ira ♥

 

Me saimme koiranpentua koko rahan edestä. Ira on todella suloinen koira. Viisas ja kekseliäs. Aikaansaapa. Se on welsh corgi cardigan, paimenkoira, työkoira.

Iralla on sairaskuluvakuutus, henkivakuutus ja vastuuvakuutus. Onneksemme Ira on perusterve tyttö ja tähän asti vastuuvakuutuskin on ollut vain koristeena. Kop kop.

Ira on purrut rikki muutaman puhelimen ja tehnyt erinäisiä muita pieniä restaurointitöitä, mutta ei mitenkään liiaksi, ei mitenkään niin, että hiukset tästä olisivat harmaantuneet.  Itseäni olen joutunut vähän ojentamaan. En ole vieläkään täysin sisäistänyt, ettei ihan kaikkea parane jättää houkutukseksi. Oletettavasti aktiivisin kausi alkaa olla jo takanapäin.

Ira verijäljellä

Meillä on nyt kaksi upeaa koiraa, joista olen syystä ylpeä.  Rippe ja Ira. Sen lisäksi, että ovat tosi kauniita rotunsa edustajia, ovat myös monin eritavoin osoittautuneet erittäin älykkäiksi ja mainioiksi ja varsin monipuolisiksi harrastuskoiriksi. Näiden kanssa on todellakin ilo tehdä töitä.

Ira helmikuussa.2016

Aamu ♥

Suloinen koira hyppää sänkyyn. On vielä aikaista, joten se painautuu kiinni polvitaipeeseen, käy siihen kiepille ja nukahtaa. Hetken kuluttua koira kiipeää ylemmäs. Ira heiluttaa häntäänsä ja on iloinen. Yö on ohi ja tapaamme jälleen. Koira haluaa antaa paljon pusuja. Se on onnellinen. Tervetuloa uuteen aamuun, Irpu viestittää kylmällä ja kostealla kirsulla. 

Toinen koirista katsoo minua kysyvästi rahin päältä. Annan sille luvan tulla sänkyyn. Rippe hakeutuu jalkoihini ja jää siihen lepäämään. Silitän Rippeä samalla kun nousen ylös. Pussaan päälaelle.
Nämä kaksi vielä vähän toivottelevat hyvää huomenta toisilleen.

Jokaisena aamuna.
Onni on täydellinen, tässä hetkessä.♥

© Pia Grönroos

Kohdetyö

Rippe rakastaa kohdetöitä

Rippe oli liki vuosikas, kun ilmoitin sen ja itseni Jaana Rajamäen luotsaaman yrityksen, Joy of Learning Perustaidot koirallesi kurssille, Kangasalle. Jaana on yksi suomen parhaita koiraohjaajakouluttajia. Olimme erinomaisessa opissa.

Kurssilla opitaan erityisesti kouluttajalle tärkeitä mekaanisia taitoja ja koiralle tärkeitä perustaitoja mm. lähellä pysymistä, luoksetuloa, hihnatekniikkaa. Paikalla pysymistä ja häiriöihin siedättämistä. Luopumista ja toiminnan keskeyttämistä.

Jaanan luona koko asenteeni koirakoulutusta kohtaan koki merkittävän käänteen. Kykenin ymmärtämään oman roolini ja vastuuni koiran oppimisesta ja hyvinvoinnista aivan uudella tavalla. Tykästyin ihan hirveästi. Koulutus perustuu operanttiin ehdollistumiseen positiivista vahvistamista hyödyntäen. Ja se toimii.  

Rippe osoittautui huikeaksi oppilaaksi. Rippe on viisas ja oppivainen. Koira on hereillä vaan ei oikein lahjottavissa. Rippe ei ole koskaan ollut ruoan perso. Nälkä on uuden asian oppimisessa hyvä kannustin. Samoin keitetty tai raaka liha. Palkkion ollessa kohdillaan, saa tämän neidin syttymään nollasta sataan niin, että pitää jo vähän jarrutella. Ripen into tehdä työtä on huikea.

Työnteko motivoi koiraa tekemään yhä enemmän ja tarmokkaammin ja se palkkaantuu ihan vain saadessaan tehdä töitä.

Koulutus aloitettiin opettamalla ensin meille kouluttajille mekaanisia koulutustaitoja. Tämän jälkeen opetettiin koiralle kohdetyöskentely. 

Koira koskettaa kirsulla omistajan kättä. Kosketus palkitaan sekundäärivahvisteella eli palkkiosanalla/naksulla  ja koiralle mieluisalla primäärivahvisteella, käytännössä pehmeällä, nopeasti syötävällä ruokapalkkiolla, sillä peli on nopeatempoinen ja pelissä halutaan saada aikaan mahdollisimman monta kosketusta, yhden minuutin aikana. Aikaa mittaa kello. Kun kello soi, peli on ohi.Rajattu aika motivoi niin kouluttajaa kuin koiraa. Alkuun voi hyvin riittää 30sek.

Ensin kohdetyöskentelyn kohteena toimii omistajan käsi, mutta jo pian kosketuksen voi kohdistaa esim. kosketuskeppiin, alustaan, tai käytännössä mihin vain, mihin koira yltää kirsullaan tai kehollaan koskea.
Muistan vieläkin miten siirsin ensimmäisen kerran Ripen kosketuksen omasta kädestäni Silaksen käteen. Vain sekunnin murto-osan Rippe mietti. Se jatkoi peliä. Peli on Ripelle todella mieluinen. 

Rippe on nyt rapiat kolme vuotta ja peli on edelleen voimissaan! 

Iran kanssa me käytiin sama kurssi. Irpi oppi kohdetyöpelin nopeasti ja sen kanssa peliä jatkojalostettiin pitkäkestoiseen kosketukseen yhdistettynä häiriön sietoon. Irpille peli on todellinen Jackpot. Se keskittyy niin, ettei se kerta kaikkiaan anna minkään häiritä peliään. Pelaamme Irpin kanssa usein. Kohdetyö on kuin taikatemppu, jolla otan sen huomion kokonaan itselleni ja sillä välin esim. eläinlääkäri voi tutkia koiran läpikotaisin, koiran siitä häiriintymättä. Iran keskittymiskyky on aivan omalla tasollaan.

Ripen kanssa emme vieneet peliä näin pitkälle. Kunnes sitten tässä tuli mieleeni, että miksipä ei.
Peli on lyhyellä kosketuksella ja siirroilla Ripen päässä. Alkuun se vähän tuskastui jo ajatuksestakin, että sen tulisi malttaa mielensä. Maltti ei ole Ripen vahvoja puolia. Varsinkaan silloin, kun nostetaan kriteeriä, kun vaaditaan enemmän kuin mihin se on tottunut. Koira viestittää herkästi, ettei se arvosta uusia sääntöjä.

Kyllä. Pelin säännöt ovat ihan inasen muuttuneet. Yrityksistäni huolimatta Rippe halusi pitkäkestoisen kosketuksen sijaan tarjota vanhan ja tehokkaaksi koetun, nopean kosketuksen. 

Koska homma ei muutamalla kerralla lähtenyt edistymään oli pidettävä timeout ja tsekattava mistä ohjeistus vuotaa. Jos koulutus ei edisty, kannattaa tutkia missä on vika ja tehdä tarvittavat muutokset. Vika löytyy usein kouluttajan toiminnasta.

Tai sitten voi tehdä niin kuin me. Oikaisin.

Oppiiko teidän koirat vain katsomalla, kuinka joku toinen koira tekee opittavan asian? Meidän Rippe oppii. Sillä on aina ollut kyky tähän. Sosiaalista oppimista tapahtuu koirien välillä, toiset ovat tässä lahjakkaampia kuin toiset. Rippe on sieltä lahjakkaimmasta päästä. Rippe on aivan huikea! Ei Rippe ihan lehtiä lue. Mutta miltei.

Ira on pitkäkestoisen kohdetyön mestari. Minä käännyin mestarin puoleen ja annoin Ripen seurata hetken vierestä, kuinka homma meillä toimii käytännössä. Jo seuraavalla pelikerralla homma oli Ripellä hallussa. Koira älysi heti, mitä haettiin.

Olisimme päässeet tähän tulokseen enemmin tai vähän myöhemmin muutoinkin, uskoakseni. Mutta nyt olemme perillä kaikin ensimmäisellä etapilla. En ole vielä päässyt Ikeaan, mutta jonakin päivänä sekin on totta. Tämän jälkeen pelit siirtyvät jälleen uudelle levelille. ☺

Kiitos kuvista © Meri Karhunen