Olen pohtinut koirien laumakäyttäytymistä. Kun omien koirien kanssa sulaudumme osaksi isompaa laumaa tai kun kuulen, että jonkun tutun koira on vaihtamassa kotia pitovaikeuksien vuoksi. Oman lauman myötä ajatukseni koirien käyttäytymisestä ovat kirkastuneet. Se, mikä ennen oli itsestäänselvää, ei enää ole. Laumassa on aina tilaa yllätyksille.
Usein kuvitellaan että koirat tulevat automaattisesti toimeen keskenään. Voi tulla yllätyksenä, että leikki naapurin koiran kanssa sujuu, mutta saman katon alla asumiseen tarvittavia tiimityöskentelytaitoja ei koirasta välttämättä löydy. Laumadynamiikka voi olla koiralle todella stressaavaa.
Kärtylle koirakaveri
Perheen ainoa lemmikki on tottunut jakamattomaan huomioon ja rakkauteen. Koira voi olla elämäänsä täysin tyytyväinen ja onnellinen. Koira ei kaipaa välttämättä toista koiraa seurakseen, vaikka näin kuulee usein väitettävän. Sen sijaan sosiaalisena eläimenä ihmisen seuraa koira tarvitsee. Kaverikoirasta voi olla hyötyä ja iloa, mutta toinen koira ei ole välttämättömyys. Ihminen ja ihmisen tarjoama huolenpito sen sijaan ovat välttämättömiä.
Mikäli laumassa on jatkuvasti haasteita ja eripuraa, rähinää ja tappelua, kannattaa kääntyä moderneja, eettisiä koulutusmenetelmiä ohjaavan ammattikouluttajan puoleen. Mieluusti heti eikä vasta ongelmien kasaannuttua. En suosita sitä, että koirien annetaan selvitellä välejään keskenään. Eläinlääkärikustannukset ovat tähän aivan liian korkeat, tulosta ei voi tietää ennalta. Koirat tarvitsevat ihmisen apua ja ohjausta, turvaa.
Huolimatta hyvistä aikomuksista ja toimista, toisinaan voi olla tarpeen etsiä koiralle uusi koti.
Koirasta/lemmikistä luopuessa ja varsinkin silloin, jos koira on elänyt yksin, tai vaikeassa asemassa entisessä laumassa, jossa on esiintynyt resurssiaggressiivisuutta ja tappeluita, kannattaa vakavasti harkita, onko koiran järkevämpää muuttaa ainoaksi lemmikiksi, kuin että se liitettäisiin jälleen osaksi isompaa laumaa. Joskus voi olla viisainta ja helpointa olla se ainoa.
 |
| Bestikset Martta ♥ ja Irpis |
Riittävätkö resurssit ja mihin ne riittävät? Olen paininut tämän kanssa. Kokenut huonoa omatuntoa. Niin erilaista on jakaa talous ja huomio usean koiran kanssa.
Miten kyetä näkemään laumassa koiran yksilölliset vahvuudet ja oppia vahvistamaan niitä. Antaa koiralle riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia, antaa koiran onnistua myös yksilönä. Toimia koirien kanssa stien, että tilaa jää toimia yksilöinä, yhdessä ja erikseen. Että koira kuuntelevat lauman vanhimpien koirien lisäksi ihmistä.
Yksi koira teettää töitä, kaksi teettää töitä tuplasti. Työmäärä koirien kanssa ei koiria lisäämällä vähene. Haaveilen kolmannesta. Kun uusi pentu tulee talouteen sen kotiuttaminen vie väkisin paljon aikaa. Pennun kasvatusvastuuta ei kannata jättää koirille.Koirat kasvattavat tulokasta joka tapauksessa, ovat esimerkkinä. Koiralta koiralle siirtyvät ääntä nopeammin niin hyvät, kuin nekin tavat, joista ei ole omistajalle iloa. Rippe on kantanut kortensa kekoon Irpin koulutuksessa.
Laumassa koirat eivät ehkä saa riittävästi yksilöllistä aikaa, mutta keskenään koirilla on paljon sellaisia aktiviteetteja, joita en olisi millään kyennyt tarjoamaan koirilleni. Tyttöjen yhteiselo on sujuvaa. Ei särötöntä, mutta koirat viihtyvät silminähden toistensa seurassa. Ottavat toisistaan ilon irti.
Irpin maailma on aina ollut laumapainotteinen. Iran maailmankuva ei siis ole kokenut suuriakaan mullistuksia. Ripen elämään Irpi toi tullessaan suuria muutoksia. Ripen persoonallisuus on jonkin verran muuttunut. Tai ehkä tähän on vain tullut lisää uusia sävyjä.
Rippe on aina ollut vaistojensa varassa elävä, itsenäisiin päätöksiin kykenevä, rohkea koira. Ominaisuuksia, joita olen Ripessä suuresti arvostanut ja ihaillut. Nyt toimiessaan laumanjäsenenä, Ripessä tulevat esiin hienosti koirien alkuperäiset käyttäytymismallit.
Irpille Rippe on aina ollut tavattoman tärkeä. Irpi oli onnekas, että se päätyi meille ja me olemme onnekkaita, että saimme juuri Irpin! ♥
Marssijärjestys on pääsääntöisesti selvillä. Rippe johtaa ja Irpi on osoittautunut hienoksi tiimipelaajaksi. Ira on solahtanut omalle paikalleen ja ottanut sille kuuluvan tilan. Irpillä on oma vahva paikkansa laumassamme.
Pidän peukkuja, että meidän perheen uusi tulokas on laumasielu. ☺
Kuvat © Pia Grönroos
